Oli lauantai, oli asuntonäyttö. Oli kirpsakka talvikeli ja toppatakkijengi. Nuo ihanat keltaiset tapit käveli koko matkan kotoa Kamppiin kiltisti kikatellen, Myssyt pakkasessa heiluen. Ne oli niin söpöjä etten edes jaksanut hävetä sitä, että suurin osa niiden kikatuksista oli vaihteeksi pippeli-johteisia. Se meni suunnilleen niin, että ne käveli metrin, sitten pysähtyi halimaan ja Ykkönen laukoi ”hei Kakkonen, kana-pippeli-kenkä!” Hetken hiljaisuus, ja sitten: ”äähhähäähhähäkäkäkäkäkä x 2”. Metri eteenpäin ja Kakkonen kaatuu, ylös ja matka jatkuu. Tätä samaa koko jalkakäytävän leveydeltä, aika monta minuuttia (eikö tuntia sittenkään?).
Matkalla nähtiin jopa Suuria Maailman Ihmeitä, kuten Kiinalainen ravintola ja Kaivuri. Vieläkin ihmeellisempi oli Kaivonkansi. Se olikin muuten varmaan siinä kohtaa kun Kakkonen tamppasi kaivonkantta halitoissaan, että tajusin sen: tämä on ehkä sen eka kaupunkikävely. Se on ehkä aika iso lapsi. Sniff.
Pääsimme kuin ihmeen kautta perille ehijnä ja ilman tappeluita. Toiset meni Kamppiin, yksi meni salille yskimään liikaa. Toivuttuani hoidettiin vielä porukalla yksi nopea ravintolakeikka (taas, nyt se omatunto alkaa jo vähän saada viestejä) ja pikainen pistäytyminen yhteen kauppaan joulupukin asioita toimittamaan.
Erittäin pitkän, kuuman ja flunssaisen kirjakauppatungoksen aikana sain vähän napsittua todistuaineistoa myös sille parrakkaalle satuhahmolle (ja yhden hankinnankin). Että jos teistä nyt joku sattuu minut tuntemaan ja aikoo tytärtäni lahjoa, tämänkaltaisista huonoista ideoista saattaisin olla kiinnostunut:
Jossain kohtaa sitä tungosta se totuus sitten iski tajuuntaani: joulu on kai tulossa. Per…pitääkö siihen jotenkin valmistautua, eikö tämä keikka riittänytkään? Missä välissä? Miksei kukaan kertonut mulle tästä??!
Poistuimme kotiin hyvän sään ja hyperventilaatiosta vapaan hetken aikana. Käytiin kuitenkin vielä ennen kotiin lähtöä hakemassa vähän itsesuojeluvaistoa ja vastustuskykyä. Keltainen vie ja villitsee.
Kaupunkiasuminen on aika pop, sanonpa taas.
Ja joulun lähestyminen on aika ahdistavaa, sanonpa senkin.