Ugilla oli joskus tosi kauan sitten jokin sanonta. En muista sitä oikeastaan yhtään, ja olen aika varma, että se oli rajulla kädellä vapaasti sovellettu, mutta jotenkin näin se meni: ”Kannattaa haukata aina ensin sammakko, ja sitten lopuksi mansikat. Jää hyvä maku suuhun”*. Otin tämän hataran ja huonosti muistamani neuvon sydämeeni, sillä tavalla suomennettuna että ensin kannattaa tehdä aina ne raskaimmat, ikävimmät tehtävät ja jättää loppuun helpot tai mukavat.
Siksi tämä muuttokin tulee olemaan lauantaina aivan todella mukavaa, oikein mansikanmakuista. Koska ollaan syöty aika helvetin monta sammakkoa tässä matkan varrella. Olen lajitellut, myynyt, lahjoittanut kaikki vanhat lastenvaatteet. Olen käynyt keittiön kulmakaapin, tuon sälähirviön, läpi, ja lajitellut siitä pahimmat kierrätykseen ja pakannut loput muuttolaatikoihin. Ollaan kumpikin raivattu oma vaatekaappi. Kirjahylly on melkein tyhjä. Insinööri on vienyt parvelta vanhat patjat kierrätykseen ja Ykkösen vanhan lastensängyn Mukkilaan lainaan. Insinööri on myös veljineen hakenut vanhan kirjahyllyn lainasta ja vienyt sen jo uuteen kämppään. Itseasiassa muuttolaatikoitakin on jo varmaan kymmenen viety uuteen osoitteeseen (enää 90 jäljellä). Ja kelatkaa tätä: ollaan käyty vintti läpi, lajiteltu taas kerran turhat pois, ja muutettu sen sisältö jo uuden kodin kellariin.
Eikä mua edes kauheasti itketä. Vähän meinasi pala nousta kurkkuun kun ekaa kertaa kaarrettiin pakulla punaisia muuttolaatikoita vilkkuvan kodin eteen, mutta senkin selätin. Tulihan radiosta sentään kassulta jytää.
Tämähän on niin mansikanmakuista, ettei muutaman metrin korkeat laatikkopinot edes ahdista. Yritän väkisin etsiä tästä jotain kauheaa, hakea lapsista traumojen merkkejä. Olin salaa vähän iloinen kun Ykkönen tänään surkeana kyseli, muutetaanko me huomenna ja ilmoitti, että hän haluaa asua täällä. Lohduttelin aikani, fiiliksissä vihdoinkin avautuvasta lapsesta, lapsesta jota voi tukea!
Pah. Se halusi asua muuttolaatikossa.
Sen kun haluat. Minä otan nämä sata laatikkoa (jotka saatiin Niemeltä alennuksella), pari hassua huonekalua, muutaman huonekasvin ja iloisen ilmeen mukanani ihan uusiin seikkailuihin lauantaina. Voi kai siinä pari lastakin samalla muuttaa.
P.s. Jos ihan rehellisiä ollaan, tämä Ainon teksti osuu jo nyt aika lähelle totuutta, enkä odota loppuviikosta järin paljon helpompaa. Mutta antakaa mä nyt hetken syön muka mansikoita.
*Sukuni muita bravuureja sananlaskujen saralla ovat mm. ”ei tässä nyt koiran selässä maata” ja ”on niitä omenoita aika eri oksille viskelty”.