Makuuasentoon meneminen, kyljen kääntäminen. Sängystä ylös nouseminen, kahvikupin kurottaminen toiselta puolelta pöytää. Tiskikoneen tyhjennys, pöydän pyyhkiminen. Liian raskaan oven avaaminen, turhan suuret hypyt lätäköiden poikki. Levariin hyppääminen, palloon kumartuminen. Kumartuminen ylipäänsä. Housujen pukeminen, kenkien sitominen. Istuminen. Kuperkeikat, tramppahypyt, tanssimuuvit ja akrobaattiset kröhöm asennot. Joskus jopa halaaminen.
 |
| Siinähän se näkyy. |
Aivastaminen, pelästyminen, liukastuminen, tippuvan tavaran nappaaminen. Pitkät ajomatkat, toimistolla istuminen ja ahtaat välit.
Leikkauksen arvoisia vai ei? Lääkäri tuijotti magneettikuvassa näkyvää välilevyn pullistumaa ja oli sitä mieltä että kyllä varmaan pitää leikata (ylläri).
Se painaa hermojuurta. Ja kyllähän se haittaa sun elämää, sähän et voi kumartua.
No en voi tehdä muutamaa muutakaan asiaa, mutta niin se on ollut jo aika monta vuotta. Minulla on kuitenkin keinoni: pahoina päivinä joku muu voi avata oven ja tyhjentää tiskikoneen. Syliin voi hypätä tai kammeta polven kautta, naaman voi pestä lavuaarista kiinni pitäen, tavarat voi noukkia kyykkäämällä tai varpailla nostamalla (jos on hyvä päivä). Kaatuneen lapsen voi pyytää itse nousemaan tai napata haalarin niskapalasta kiinni. Koriksen pelaamiseen en kyllä ole vielä löytänyt oikotietä.
Mistä tietää, auttaako leikkaus? Mistä tietää onko pullistuma kahden kuukauden takaa vai vuosia lymyillyt? Mistä tietää, tuleeko se uudestaan? Ja mistä, oi mistä, saisin jonkun takuuvarman lääkkeen jolla tää madafakin homma saadaan oikeasti loppumaan? Menen vaikka vesijumppaan jos joku osaa kertoa että se sen oikeasti ratkaisee ja mun paska selkä poistuisi meidän perheen vakiojäsenistöstä.
Annetaan ajatusten ja selän levätä vielä pari viikkoa, sitten ”neuvotellaan” ortopedin kanssa.
Sillä välin hauskaa vappua kaikille!