Ostettiin Ykköselle kahdet uudet esanssijalkineet kesäksi maanantaina. Neljä tuntia myöhemmin niistä toinen pari oli upotettu mutaan, ja toisesta oli jäljellä vain yksi yksi kenkä keittiön pöydällä.
Niinpä meillä on viisi päivää etsitty yhtä pilkullista kenkää (ja pesty kaksi). Olen kulkenut ympäri asuntoa kuin mikäkin huumekoira, yrittänyt löytää sitä paljastavaa esanssista tuoksua. Tuloksetta. Tänään jopa siivosin meidän portaiden alusen (to do –listalla vuodesta 2011) yllättävien löytöjen toivossa. Nothing.
Illalla lastenhuonetta siivotessani hetin viimeisenä vitsinä, jo luovuttaneena, Insinöörille:
”se on niin salettiin jossain tälläisessa”. Heilautin efektin vuoksi kädessäni olevaa pahvista ”salkkua” ja pysähdyin. Tuijotimme toisiamme hetken ilmeettöminä, lupaavan kolinan vielä kaikuessa olkkarissa.
Avasin salkun lähes vapisen sormin. Sisältä löytyi yksi legoakka (María) pilkullisen kengän sisältä lepäilemässä, vierellään noin kymmensenttinen keppi.
Tutkimattomia ovat lasten tiet.