Ei meinaa kelvata meitsin varustus, ei. Mennään kävellen, hyssytellen, maanitellen…ja lopulta antaa huudosta väsyneenä periksi hän. Onneksi kuitenkin edes niin.
Jos tästä alkaa tie niihin perkeleen rintaraivareihin, vaihdamme varsin äkkiä Nestle-junaan. Neljä kuukautta sitä taistoa riitti Ykkösen kanssa.
Ja se on muuten myös aika pian päärynää koneeseen tolle miehelle, jos vaikka kiinteät safkat saisi sen nukkumaan enemmän kuin kaksi tuntia kerralla.
Muuten meillä on ollut mahtipäivä, mutta edellämainituista syistä en kirjoita nyt siitä vaan käytän ajan paremmin (menen nukkumaan). Toivottakaapa hyvää yötä, sellaista tarvittaisiin.
Ja kiitos vielä maaseudun ihanalla emännälle <3