Mä ostin mun lapsille hetki sitten ison kasan kondomeja, vaikka he on ”vasta” 13 ja 14.
En usko olevani turhan aikaisessa, voisin hyvin olla myös myöhässä. En myöskään ajattele, saati toivo, että he olisivat just nyt tai ihan lähivuosinakaan hyppäämässä sänkyyn kenenkään kanssa, joten miksi sitten ostin niitä jo?
Ajattelen niin, että kun se hetki joku päivä koittaa, siinä ei enää kortsukaupoille lähdetä. Kondomit on löydyttävä silloin jostain helposti, eikä ne saa olla joku megaiso juttu, vaan tavallaan itsestään selvä asia.
Niinpä ostin niitä jo niin ison läjän, että voi vaikka kaverilla tarvittaessa antaa ilman että kukaan huomaa muutaman kadonneen.
Oston yhteydessä käytiin vielä kerran läpi kaikki jutut:
- Miksi kondomia tarvitaan (vain se suojaa tehokkaasti taudeilta ja raskaudelta ja osa taudeista on tosi vaarallisia ja voivat vaikuttaa esim lapsen saantiin myöhemmin)
- Mikä on hyvä hetki harrastaa seksiä (kun siltä oikeasti itsestä jo tuntuu ja seurana on joku turvallinen, luotettava ja itselle mieluinen kumppani)
- Mikä on oikea syy kieltäytyä seksistä (ihan mikä vain, myös kesken seksin ja ”joo” sanan jälkeen)
- Kuuluuko seksin sattua (ei)
- Tarvitseeko seksiä sitten harrastaa koko ajan (ei) ja minkä ikäisenä pitäisi olla jo sitä tehnyt (ei ole sellaista)
- Miten kondomia käytetään ja miten varmistetaan että se on vielä käyttökunnossa
Mun lapset on kuulleet tätä kaikkea jo pitkään. Aloitettiin tosi avoin puhe kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvästä sen jälkeen kun tajusin jättäneeni koko seksuaalikasvatuksen tekemättä Ykkösen ollessa ehkä neljä tai viisivuotias.
Hän kysyi multa silloin, miksi uimahallissa naiset ja miehet on eri pukkareissa.
Panikoin ja vastasin, että jos nainen ja mies on alasti vierekkäin, niille voi tulla vauva.
Juu, kauas on tultu.
Nyt mun lapset ei (kai) pidä kortsujen ostamista nolona (nolompaa oli kuulemma se, että kun ostettiin näitä yhdessä huusin kovaan ääneen ”hei täs on jotain muotoiltuja, skibidi”), enkä mä keksi enää mitään puheenaihetta, joka olisi hankala.
Kaikesta voi ja pitää puhua. Puhuminen ei ole vaarallista, eikä seksi ole vaarallista, mutta vajaan tiedon tai herranjestas sentään – netin tiedon – varassa sompailu voi olla.
Ajattelen, että seksuaalisuudesta avoimesti puhuminen tai kortsujen ostaminen ei ole kannustus liian aikaiseen seksin harrastamiseen, vaan tapa kertoa miten toimia kun sen aika on ja toisaalta tapa viestiä, että se on tosi ok ja kivaakin, että sen aika joskus tulee.
Mun ei tarvi kuulla yksityiskohtaisia juttuja mun lasten tulevasta seksielämästä, mutta haluan, että se on alue, joka ei hävetä ja josta uskaltaa meiltä vanhemmilta kysyä.
Hänelle, joka kerran kysyi multa, että miten aloittaa seksuaalikasvatus teinin kanssa, jos sitä ei ole koskaan ennen tehty, sanoisin, että aloita vaan. Kannattaa olettaa, että nuori on jo kuullut tosi paljon tai tehnyt oletuksia, ja kohdata sitten avoimin mielin se, mitä sieltä tulee.
Ja hänelle jolla on pieniä lapsia sanoisin, että harjoittele ihan alusta asti sitä, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Se nimittäin ei ole lapselle noloa, että tietää kaiken kortsuista, mutta se voi ollakin jos se puhuu vielä esiteininä etupyllystä.
Aina kun lapsi kysyy, kerro. Vastaa siihen, mitä se kysyy niin kuin puhuisitte jalkapallosta.
Muistan kun itse tajusin päässeeni asiasta jyvälle. Silloinen 6v kysyi radiomainoksen innoittamana, että mitä kondomit on ja mä vastasin hetkeäkään miettimättä ”se on sellainen kuminen suoja, joka laitetaan pippelin päälle kun harrastaa seksiä, ettei tule vauvoja.” Lapsi vastasi aha, ja tuli seuraava keskustelunaihe. Ei sen kummempaa!
Edelleen siis sanon, että rohkeasti vain. Tässä hommassa nolous häviää sata-nolla turvallisuudelle ja kasvurauhalle. Kysy, kuuntele, kerro. Mieluummin sinä kuin (vain) netti.
PS. Tänään julkaistussa Melkein kaikki perheestä -jaksossa on samaa asiaa, mutta mukana mua paljon kokeneempi ja entinen megaestynyt Päivi Sappinen! Kuuntelusuositus!