Ihan parasta odottaa lentokentällä kolme tuntia sadan muun kärsimättömän lapsiperheen kanssa. Hoitaa kymmeniä ihmisiä takaisin tiskille kun virkailija on ensin ohjeistanut ne (me) väärään jonoon. Juosta jo housuihinsa pissanneen kanssa vessaan sen pikkuveljen ja viiden eri kassin kanssa. Antaa lapsille neljän euron croissant jaettavaksi ja syödä itse kynsiä kun ei pysty sulattaa noita hintoja.
Ihan parasta jonottaa yhden pissahätäisen ja yhden kakkkoslastisen kanssa kahden neliön vessaan, ja hoitaa siellä kolmessa minuutissa kaikki temput viiden muun keltasilmäisen lapsen odottaessa oven takana. Siivota kahdet kaatuneet mehut. Saada lapset nukahtamaan puoli tuntia ennen laskeutumista, melkein keskiyöllä.
Ihan parasta istua epätoivoisessa kasassa aution lentokentän lattialla keskellä yötä, kolmiäänisesti lasten kanssa itkien kun kaikki haluaa syliin ja selkävammainen äiti ei saa edes yhtä kannettua. Huomata että lentokenttäkuljetus olisi sittenkin ollut parempi ja maksaa 60€ tunnin mittaisesta taksimatkasta. Odottaa paskajäykkänä Kakkosen oksennusta ja sydän syrjällään kolaria ja sen kohtalokkaita seurauksia, kun Ykkönen joutui tavallisiin vöihin.
Ihan parasta herätä huomenna palmujen suihkiessa meidän huoneiston vieressä, tässä samassa 28 asteen lämmössä ja mennä suoraan uima-altaalle. Ehkä Nutella -voikkarin kautta.
So worth it.