Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan, että minua aikaisemmat vanhat parrat ovat olleet oikeassa. Yhtäkkiä ymmärrän jonkin minulle sata kertaa sanotun, aina yhtä paljon ärsyttäneen lauseen. Mikä pahinta, välillä itse “keksin” ne viisaudet kypsässä päässäni, kunnes tajuan että voi saamari, tätähän se Seija-täti aina sanoi. Joskus tosiaan tulee se aika, että tiskaaminen on meditatiivista ja kotona on ihan kiva olla välillä hiljaista.
Tänään suihkin pitkin Tahkon valkeita, pehmeitä rinteitä kipeällä selälläni ja mietin “jos nyt kaatuisin, tai edes meinaisin kaatua, selkään sattuisi ihan sikana”. Samalla sekunnille letkeä lautailuni muuttui haparoivaksi ja kantit meinasivat nappailla omin päin jäiseen maahan kiinni. Horjahdin, pieni kipu selkään välähtäen. Muistin taas, miksi näin ei pidä ajatella lautaillessa. Päähäni pulpahti uusi Elämän Totuus, jonka tajusin ihan heti kuulleeni joskus jossain Disney -leffassa:
Ainoa mitä kannattaa pelätä, on pelko itse
Pelkäävä lumilautailija lyö polvet lukkoon ja kaatuu varmasti. Aristeleva ratsastaja saa hevosenkin varuilleen ja kiltti heppa muuttuu arvaamattomaksi. Esiintymistään jännittävä vetää itsensä ramppikuumeeseen ja homma menee heti alkuun päin seinää. Oksennustaudin tarttumista pelkäävä lopettaa syömisen ja on turhaan muka pahoinvoiva sekä nälkäinen. Paniikkikohtauksen tuloa kauhulla odottava saa aikaan sen paniikkikohtauksen. Ainoa asia, mitä maailmassa kannattaa pelätä on se saamarin pelko. Jos jotain tapahtuu, se tapahtuu. Tapahtuman pelkääminen ei estä sitä tapahtumasta. Pelko vain vie sitä kurjaa tapahtumaa ennen saman energian, tai jopa enemmän.
Aikaisemmin tänään katsoin miten pieni tyttäreni veti uhmakkaasti ITSE murtsikat jalkaan ja meni ensimmäiseksi työkseen rinnettä alas, koska se näytti hauskalta. Vielä pienempi poikani kiipesi kiikkerälle sohvapöydälle, koska se oli juuri täydellinen keikkapaikka. Se ei pelaa, joka pelkää.
Illan viimeiset laskut minä laskin niin kovaa kuin ruostuneilla taidoilla ja kitisevällä selälläni vain pääsin, ja olin onneni kukkuloilla. Enkä kaatunut.
 |
| ”Sinne vaan Mummu, kyllä uskallat” |