Suuri Mökkiremontti on nyt tuottanut ensimmäiset viralliset hyvänolonfiilikset. Vihreäksi pelätty lattia onkin oikein hieno harmaa, seinätkin kivan vaaleat.
Kävimme siis tänäkin viikonloppuna vähän ”raksalla”, tällä kertaa mukana hommissa oli myös sattumalta tiimivaatteisiin puettu Ykkönen ja Kakkonen. Toivat luonnollisesti suurta lisäarvoa lattiatyöskentelyyn.
Nyt on kyllä hyvä mieli. Suurella vaivalla valitut värit oli sittenkin hyvät, epätoivoiselta tuntunut maalaustyö onnistui kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa keittiön pystyttämiseen ja pikkuhiljaa sisustamiseenkin.
Sillä aikaa harjoitellaan kotona lastenhuoneella, jonne ostettiin tänään rautakaupasta yksi purkki liitutaulumaalia ja yksi purkki kirkkaankeltaista. Hui.
Luonnollisesti tämäkin pikku projekti on saatava valmiiksi ennen ensi lauantain synttärijuhlia. Ja varmaan pitäisi myös vähän (=like a marthaf***ker) leipoa niitä varten. Kun joka ilta on sellaiset kaksi tuntia tehokasta peliaikaa Insinöörin kotiintulon ja lasten nukkumaanmenon välissä, voidaan ehkä jo arvata päättyykö tämä suunnitelma voittoon vai tappioon.
Sitä odotellessa alla suttuisia tunnelmakuvia mökistä, lastenhuoneesta laitan erillisen postauksen jos se saadaan joskus valmiiksi. Me lähdetään nyt juhlimaan erästä ihanaa kaksivuotiasta pikkutyttöä, minä kieli pitkällä hänen äitinsä leipomuksia odotellen (viikon herkkulakko ihan sitä varten takana! Enkä lipsunut kuin kerran tarkoitan kolme!)
Huomenna sitten palataan suuren arvonnan voittajan merkeissä! Jee!
P.s. Kuinka hurjan jännittävää muuten, kävin eilen moikkaamassa Kottaraista (http://visuaalisestivaativa.blogspot.com/) uudella työhuoneellaan. Ekaa kertaa ikinä tapasin livenä blogien kautta ”tutun” ihmisen. Aivan ihmeellistä tervehtiä että ”Valeäiti tässä moi”. Mutta ihan oli kuulkaa just niin mukava ihminen kuin olettaa saattaa, ja työhuone/siivouskauppakin oikein hieno. Meidän pesue sanoo kiitos ja anteeksi, toivottavasti Ykkönen ei varastanut kovin montaa suklaata!
