 |
| Hyvän päivän hyvä ilta |
No onpa paha, jos on vähän päivämäärissä sekaisin ja missaa sen takia taas (prkl) Lux Helsingin. Siitäkin huolimatta tämä leppoisa talvipäivä päätyi kaikessa touhukkuudessaan todella hyväksi. Aamupäivän peruuntuneet treffit piiskasi minusta jostain todella, todella syvältä siivousvietin ja täällä on vihdoin siedettävää elää ja olla.
Puoli vuotta sitten sisään muutetut ”näille pitää keksiä jotain” kasat on nyt keksitty pois, ja lastenhuone on taas hetkellisesti hyvässä järjestyksessä. Saatiin jopa iso säkki vanhoja leluja SPR:n Kontti -myymälään. Yritin vaivihkaa laittaa sinne kasaan myös erään pienen muovisen työpajan, jonka pölykuvioistakin näkee ettei sillä ole koskaan leikitty. Tiedättekö mitä tapahtui kaksi minuuttia sen jälkeen kun tungin sen jonkun kaapin perukoille onnellisena?
”Äiti missä se on se työkalujuttu? Me tarvitaan sitä nyt”
No niinpä tietysti.
Illalla kerittiin vielä pulkkamäkeen ja ravintolaan hyvän ystäväperheen kanssa, jota ei todellakaan nähdä tarpeeksi. Koffarissa oli loistavat mäet, iloiset lapset ja naapurissa maukkaat pizzat. Ilmassa väreili vain lievä uhman haju (Pahimpiin rikkeisiin kuului mm se, että puin Kakkosen valmiiksi ennen Ykköstä, ja se että katsoin Kakkosta päin kun se käveli pulkkamäkeä ylöspäin. Ymmärtäähän tuon.) ja hyvät ystävät hyvän ruoan kera veivät tämän päivän hyvien muistojen listalle.
Koska Tammihaasteen luonteeseen näyttää kuuluvan se, että päivän seura pääsee kohteeksi, jatkamme samalla linjalla ja kerromme muutaman sanan pulkkamäkiseuramme kuningattaresta, Minnistä.
Minni on opiskelukaverini Kauppakorkeasta. Minni oli ehtaa kultaa alusta asti, ja on ollut loistoystävä jo kymmenen vuotta (shit, oikeasti reilusti enemmän). Minni on älykäs, hauska, seksikäs, fiksu, menevä, herkkä ja heittämällä myös ulkoisesti yksi kauniimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tuntenut. Hiusten pituus vaihtelee, mutta pysäyttävä kauneus säilyy. Erityisesti olen Minni aina ihaillut sinun omaa, vahvaa tyyliä, joka ei koskaan ole sama kuin muilla vaan just sun tyyli. Se on vaan niin nappi: aina istuva, säkenöivä ja ajan mukainen. Olet mun rima, mitä tulee juhlapukeutumiseen! Mietin aina, mitähän Minnillä on, ja koitan jo etukäteen valmistautua hengen pidättämiseen. Näistä turhamaisista höpötyksistä viis, olet myös sydämestäsi täyttä kultaa. Semmoinen ihminen, joka näkee toisen kokonaan ja haluaa tietää mitä oikeasti kuuluu. Olit ekoina vuosina ryyppykavereista (ja Slaikan veljeksistä) parhain, tätä nykyä selkeä esikuva myös lasten kasvattamisessa ja hyvänä tiiminä toimivan parisuhteen ylläpitämisessä.
Ai että, tekipä hyvää saada tänään pieni annos Minniä. Lisää tarvitaan pian.