Kitinää ja haleja: My day 9kk vauvan kanssa

5.33 Ykkösen huoneesta (jossa Kolmonen nukkuu yksinään) kuuluu ensimmäinen ääni. Hitto, se heräilee. En pysty enää nukahtamaan, vaikka tiedän että seuraavaan puoleen tuntiin se ei oikeasti herää vaan jatkaa tuota mölinää ensin kymmenen, sitten viiden minuutin välein.

6.00 mölinät muuttuu itkuksi, ja Insinööri hakee Kolmosen meidän sänkyyn imetykseen, jos se vaikka nukahtaisi (ei se koskaan nukahda)

6.45 Hei! Se alkaa ehkä nukahtaa! En uskalla liikkua.

7.00 Kyllä, se nukahti vartiksi. Mutta nyt riittää, hän herää ja päättää että se on aamu! Tökin Insinöörin hereille ja pyydän että menisivät alakertaan että saisin hetken torkkua. Nukahdan ehkä puoli kahdeksalta uudestaan.

8.00 herään alakerrasta kantautuvaan Kolmosen kitinään. Totean että selkä on tänäänkin huonossa kunnossa ja liikkuminen vaikeaa. Nappaan Kolmosen omalle vuorolleni Insinöörin valmistautuessa työpäiväänsä. Rasvaan ja puen pienen nakupyllyn, Ykkönen joutuu nostamaan vauvan syliini lattialta kun selkäni ei anna vielä sellaista tehdä.

8.45 kahvia ja leipää, yritän ehtiä syödä niiden kolmen minuutin aikana kun kolmonen tekee jotain kiellettyä eikä siksi tajua haluavansa olla mun sylissä. Samalla patistan Kakkosta pukemaan ja aamiaiselle, ja yritän kännykästä setviä mitä sillä on tänään kouluhommina. Menee kaksikymmentä sekuntia ja Kolmonen kaatuu suorin vartaloin.

9.00 kirjoitan kakkoselle päivän ohjeet paperille (ne olisivat saatavilla sähköisesti mutta se ei toimi, tyyppi harhautuu sitten aina tekemään muita juttuja laitteilla) samalla kun imetän. Saan viestin kaverilta että hän on matkalla, kohta nähdään – unohdin että oltiin sovittu juoksutreffit.

9.15 ekat päikkärit, ulkona. Juoksen ystävän kanssa (eri puolilla tietä ja hyvällä turvavälillä) tunnin ajan ja se tuntuu ihanalta! Selkä vetreytyy, juttu luistaa ja koko mieliala on noin sata kertaa parempi kuin tunti sitten.

Palaan kotiin matkalla ajallaan heränneen kanssa Kolmosen kanssa ja siellä odottaa suuri Google Meet-kriisi: Kakkonen ei ole päässyt tunnilleen sisään ja on nyt vartin myöhässä. Selvitän ongelmat ja käyn sen jälkeen 45 sekunnin suihkussa.  Viimeiset kymmenen sekuntia blokkaan väkisin mukaan pyrkivän vauvan kylpyammeella. Tästä suuresta erosta rangaistuksena olen heti suihkun jälkeen vartin alasti jumissa yhden tissille lukkiutuneen eroahdistusmuijan kanssa.

Kun olemme taas kaksi erillistä vartaloa, jäämme leikkimään ja halittelemaan pitkään meidän makkarissa, Kakkonenkin tulee mukaan.

11.45 hups, välipala jäi, taas. Saan vihdoin lämmitettyä vauvalle ruoan (pakkasesta kanapötkö, jääkaapista eilen keitettyjä kasviksia ja pastaa) ja meille mulle E&E eli eilisiä ja eineksiä. Samalla pullotamme Ykkösen kanssa eilen tehtyä simaa!

12.10 lähden hakemaan kouluruokia huomiseksi. Insinööri vahtii Kolmosta palaveriensa välissä.

Välihuomio: Kakkonen on saanut yhden sivun kouluhommia tehtyä. Ykkönen paahtaa ilman taukoja.

13.00 imetän Kolmosta päiväunia varten. Kakkosen ajan aulan matolle jatkamaan ja haastan tekemään äikän loppuun sillä aikaa kun nukutan. Ykkönen pakeni alakertaan omaan rauhaan.

Kolmonen simahtaa nätisti rinnalle ja nostan sen omaan sänkyynsä jatkamaan. Siirryn alakertaan ja suoraan koneelle: keittiössä ja olkkarissa on ihan järkky sotku mutta kokemuksesta tiedän että nyt pitää käyttää jokainen minuutti siihen mitä oikeasti pitää tai haluaa tehdä, koska Kolmosen unet voivat loppua oikeastaan milloin vain ja siivousta voi tehdä myös vauva hereillä. Niinpä avaan tietokoneeni siinä bataatinpalojen, ruokalapun ja tyhjän tomaattirasian vieressä ja alan vastata sähköposteihin.

En saa yhtäkään sähköpostia edes avattua koska joudun vahtimaan Kakkosen kouluhommia jotka eivät vain millään etene. Istun sen vieressä ja kannustan numero kerrallaan. Sitten pyydän isoja seitsemättä kertaa lähtemään ulos. Lopulta kello on jo 13.45 ja Kolmonen pärähtää itkemään ylhäällä.

“VITTU” huudan sisäisesti. Ärsyttää ihan hulluna etten saa isoja lapsia ulos, ärsyttää etten saa omia hommia tehtyä, ärsyttää ettei vauva nuku. Koska olen kypsä ja viisas aikuinen, puran ärtymykseni Kakkoseen ja tiuskin sille. Juoksen yläkertaan uudelleen nukuttamaan Kolmosta, palaan alas pyytämään anteeksi Kakkoselta. Ykkönen pukeutuu kaikessa rauhassa, hän on taas kerran ollut täysin ilman osaa mihinkään draamaan.

13.58 Itkuhälytin hiljenee – voisiko se todella mennä näin?

14.01 isot lähtevät vihdoin ulos. Säännöt ovat samat kuin aina: tuntia aiemmin ei saa tulla sisään, ei saa mennä puistoon jos siellä on jo liikaa muita lapsia, pitää olla tappelematta ja kiltisti.

Vauva on edelleen hiljaa. Kiitos universumi. Nyt on ainakin 40 minuuttia aikaa minulle. Oikaisen sohvalle ja mietin: unet vai työt?

Insinööri tulee sisään välikahville. Se avaa oven liian kovaäänisesti ja yrittää jutella mun kanssa. Vastaanotto: ei hyvä.

14.07 Sitten ne työt. Jännästi olen taas Instagramissa.

14.36 ensimmäinen blogiteksti on valmis. Huh, onneksi olen sentään nopea kun sille päälle satun. Ne on nämä samalla syömäni karkit, ne saavat minut uusiin tehoihin!

Olo on heti parempi. Nyt voivat vaikka isot lapset tulla sisään ja vauva herätä, olen sentään tehnyt tänään ne kaksi asiaa mitä toivoin: urheillut ja kirjoittanut. Koska tästä eteenpäin aikaa on aina vain minuutti kerrallaan (Kolmonen herännee ennen kolmea), alan tehdä jotain mitä en halua: raportteja, sähköposteja, laskuja. Gaaah tarvitsen lisää karkkia.

14.41. Kolmonen herää. Tietysti. Se on vielä ihan väsynyt mutta ei oikein enää nukahda joten otan ilon irti isojen lasten poissaolosta ja katsomme hetken telkkaria yhdessä. Vauva alkaa leikkiä omia leikkejään ja uskaltaudun hetkeksi vielä avata koneen samalla kun istun ihan sen vieressä. Tyyppi kaatuu välittömästi. Muutenkin hän on aivan itkuinen ja kitisevä, selvästi vielä ihan liian väsynyt eli olisi pitänyt yrittää vielä nukuttaa uudestaan.

15.20 isot tulee sisälle. Huh. Ehkä ne saa tän raivo-Reetan tyytyväiseksi.

15.40 Kolmonen suostuu ekaa kertaa pois sylistä. Tunti ”heräämisestä”. Note to self: nukuta vauvaa kunnes se herää itkemättä.

15.50 isot syö koulun tarjoamaa välipalaa, kolmonen banaanileipää pakkasesta. Minä raivaan vihdoin sitä keittiötä.

16.15 kitinä sen kuin jatkuu. Imetän kun en muuta keksi. Samalla laitan Instagramissa viestejä tutuilleni, tulisivatko he mukaan IG-liveeni vappuaattona?

16.35 Stop the press, hän on tyytyväinen! Siirryn välittömästi takasin koneelle. Sen lisäksi että nämä päiväunet on välillä vähän mitä on (vaikka lasken kyllä päivän 45min + 1,5h saldon tosi hyväksi) niin tällä tyypillä on kyllä aika tiukka eroahdistus ja / tai tiheän imun kausi menossa ja hän pitää minua jatkuvasti otteessaan. Imuotteessaan.

17.15 Käymme moikkaamassa Kakkosen kaveria kadulla. Pojat skuuttailevat hetken, Kolmonen viihdyttää itseään syömällä soraa.

17.40 Olemme takaisin sisällä ja tajuan että vaihteeksi jäi Kolmoselta joko iltaruoka tai puuro väliin. En vieläkään osaa rytmittää tätä päivää.

18.00 Syödään koko perhe: lapset koulusta haettua ruokaa, me eineksiä ja Kolmonen jonkinlaisen fuusioruoan iltapalan ja päivällisen välistä: puurorieskaa, tofupalloa ja banaanileipää – kaikki pakkasesta sulatettuna tietysti.

Ruokailun viimeisillä minuuteilla yritän taas karata koneelle hetkeksi. Insinööri laittaa tiskejä, joita en vieläkään ole saanut kokonaan tehtyä. Jossain ulkoilun, loputtoman kitinän ja soran syömisen välissä olen saanut otettua yhden promokuvan tulevaa Vappukampanjaa varten ja suunnitellut ehkä valmiiksi Vappuliven konseptin. Kirjoitan ajatuksen nopeasti kynällä kirjoitettua lehtiöön.

Kirjoittelen tätä tekstiä ja erästä toista, mutta huomaan minuutin välein eksyneeni jonnekin Facebookin tai toisten blogien syövereihin. Kaikki kello neljän jälkeen tapahtuva työ on mulle vaikeaa, ajatus harhailee ja on vaikea keskittyä. Viime viikolla nukahdin koneen äärelle kymmeneltä, nämä illat ei nyt oikein toimi.

18.30 syöttötuoliinsa vain vähän unohdettu pieni nainen nostetaan iltakylpyihin, isommat aloittavat päivän ruutuajan. Tai siis sallitun ruutuajan, pitkin päivää ovat varmasti karanneet aina silloin tällöin YouTubeen. Niin ne yleensä tekee.

Insinööri pesee Kolmosen lavuaarissa ja rasvaa kuivimmat kohdat. Päälle puetaan kaksi yöppäriä ja unipussi ja sitten on minun vuoroni: Imetys ja sänkyyn.

18.50 alan imettää äärimmäisen väsynyttä muikkelia. 18.56 sen silmät painuu kiinni. Nostan sen aivan umpiunisena myttynä seitsemän aikaan sänkyynsä ja palaan tekemään hommiani. Isot pelaa edelleen, Insinööri lähtee vielä pihalle ja kohta minä sammun tähän sohvalle ilman että saan isoja iltatoimiin. Perus.

20-22.30: Kolmonen herää tunnin välein huutamaan, mitä ei nykyään enää koskaan tapahdu. Yksi huudoista kestää tunnin, mikä homma?!

22.30 Yritän mennä itse nukkumaan mutta olen ihan kierroksilla. Ärtynyt koska olen selvästi yrittänyt tehdä liikaa töitä vaikka olisi vain pitänyt luovuttaa ja olla Kolmosen sylinä. Jännittynyt, koska pelkään että se herää nyt sitten koko yön (ei herännyt, aamukin alkoi ”vasta” 05.55).

Vauvan päivärytmi 9kk kohdalla:

Imetyskertoja vuorokaudessa: 6
Kiinteiden ruokailukertoja: 4
Vaipan vaihtoja: 5-6, en muista!
Vauva nukkui päiväunia: kahdet: 9.15-10 & 13-14.40
Päivän aikana kertyi askeleita: 12000 mulle, vauvalle 0
Suoritetut kotityöt: Lasten kouluruoat haettu, nopea kauppakäynti, keittiön raivausta, siman pullotus
Oma fiilis: 6/10, lenkki best mutta kitisevä vauva ja rauhallisen työajan puute miinuksina.

LUE MYÖS: My day Kolmosen ollessa 2kk