Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hiihtolomalla ihminen ehtii mitä vain (paitsi siivota)

Hetken mielijohteesta päätin minäkin ottaa kuuluisan viikon 8 ihan vain lomaksi. Aluksi ajattelin tekeväni etätöitä, mutta hitot. Ihan lomaakin tässä tarvitaan. Kuluneiden kolmen päivän perusteella tämä on ihan mahtava konsepti tämä hiihtoloma! Sen aikana ehtii tehdä kaikkea sellaista mitä aina on pitänyt halunnut tehdä!

Hiihtolomallani olen ehtinyt:

Ottaa oluet työkavereiden kanssa.

Käydä Treffipubissa Insinöörin kanssa.

Nukahtaa sohvalle, autoon ja melkein pystyyn. Miten voi ihminen olla näin poikki ja miksi mulla on paha olo?

Ostaa pari raskaustestiä.

Todeta, ettei tarvitse pissata tikkuun (HUH) mutta kuukuppi pitäisi nyt löytää.

Etsiä sitä helvetin kuppia ihan joka paikasta.

Miettiä että jos se kerran ei löydy, mihin se on kadonnut? Kuka sen on löytänyt? Kenen tapaamista pitää jatkossa hävetä?

Juosta puolentoista tunnin talvisen lenkin ihan aropupuna maailman kauneimmissa maisemissa ällöttävän onnellisena.

Ihailla upouusia rappusia.

Tajuta, että aika pian me tänne muutetaan.

Panikoida, sillä aika pian me tänne muutetaan.

Käydä rautakaupassa ostamassa alelaarista jotain harmaita laattoja kylppäriin.

Viettää tyttöjen illan vanhojen rouvien kanssa. Ja Insinöörin.

Krapuloida ihan vain hieman.

Lukea Talouselämän (miksi?)

Ikävöidä lapsia.

Syödä mäkissä huonoimman QPn ikinä. Kengänpohja, löysin esi-isäsi.

Ärsyyntyä lapsiini joilla ”ei ollut yhtään ikävä!” mutta silti jotenkin kummasti aika hemmetin rasittava meno.

Kävellä jäätietä aivan paniikissa kun järven jää paukkuu ihanan, luistelevan perheeni ympärillä.

Olla samalla kateellinen siitä ettei itselläni ole luistimia.

Ostaa itselleni luistimet. Vähän liian isot ja tosi halvat.

Opettaa kummallekin lapselle laskettelua niin että kolmannella laskulla ne meni jo yksin ja kuudennella se oli kuulemma jo liian lällyä.

Laskea, että tämä muutaman tunnin hupi maksoi meidän perheelle yli satasen.

Miettiä, että sehän on melkein saman verran kuin ne halvimmat hanat.

Metsästää hanoja.

Käydä kahdesti saunassa.

Kääntää anoppini firman sivut kiinaksi. No en minä niitä kääntänyt mutta ihan itse lapioin oudot merkit tekemäni hieman ruman sivuston alasivulle.

Kirjoittaa päässäni muutaman kymmenen eri blogikirjoitusta.

En ole ehtinyt:

Kirjoittaa muutamaa kymmentä eri blogikirjoitusta.

Ostaa uutta kuukuppia.

Siivota vaatehuonetta ja inventoida kaikkia muita taloutemme tavaroita jotka kuulemma pitää kohta muuttaa.

Tulen vielä ehtimään:

Ruotsiin ja ilmeisesti myös Junibackeniin.

Tampereelle vaaleanpunaiseen taloon juomaan ämpäreittäin Mimosaa.

Rautakauppaan. Mistä vetoa.

 

Naapuri hädässä tunnetaan – kiitos

Insinööri lähti tänään suoraan töistä mökille kavereidensa kanssa, meidän autolla. Tiedätte varmaan jo mitä tämä tarkoittaa?

Sitä että eilen Kakkosella alkoi vatsatauti.

Filis joka kerta kun Insinööri lähtee reissuun

Näin käy joka kerta kun toinen meistä (tai siis kröhöm, Insinööri) on poissa. Kerran sairastuimme Insinöörin lähdön aamuna kaikki kolme angiinaan. Kun olin ensimmäistä kertaa kahden pienen kanssa yksin Ykkönen heräsi 11 kertaa tunnissa. Sitten oli tietysti se kerta kun Insinööri lähti kavereidensa kanssa metsään ja Kakkoselta murtui reisiluu.

Edellisillä kerroilla asuimme keskustassa, jossa apteekit ovat auki ympäri vuorokauden ja tuttuja, sukulaisia ja muuten vain höynäytettäviä löytyi maksimissaan viiden minuutin kävelyn tai vartin ajomatkan päästä. Taksilla pääsi Lastenklinikalle alle vartissa.

Tällä kertaa vatsatauti olikin väärä hälytys, enkä vielä tiedä mikä oli oikea. Helpotus sinänsä, sillä nyt minä pysyn kohtuullisen toimintakykyisenä kun en itse halaile pyttyä. Mutta tilanne on silti ihan yhtä jännittävä. Laattailun sijasta Kakkonen on nyt nostanut kunnon kuumeen.

Tunti sitten se kellotti äkillisten uniensa jälkeen 39.3. Fak.

Ehdin miettiä kaikki normaalit keinoni läpi kun lohduttelin todella kipeää pientä miestä ja tuijotin sitä päivän viimeistä panadolia jonka jo annoin. Entä jos se ei lähde tällä laskemaan? Entä miten tämä annos kestää läpi yön, illan korkeimmat kuumepiikit ovat vasta tulossa?

Taloudessa on vain yhtä laatua ibuprofeiinia ja sitä Kakkonen ei suostu ottamaan (eikä sitä pysty pakottamaan). Kylän ainoa apteekki meni seiskalta kiinni, auto on Iitissä ja minä kusessa.

Vanhemmiltani kestää tänne autolla 40 minuuttia, appivanhemmilla yli tunti.

Taksilla pääsee auki olevaan apteekkiin, mutta siinä reissussa kestäisi reilusti yli puoli tuntia, ei tee mieli jättää näin kipeää lasta yksin. Taksilla pääsee toki myös lääkäriin tarvittaessa, mutta ei sinne viitsi kahden lapsen kanssa lähteä yötä myöten jonottelemaan pelkän lääkkeen takia.

Aloitin maanisen WhatsApp-ringin. Kysyin neuvoa lääkäri-kälyltä, valitin kohtaloani muille rouville ja tiedustelin lähellä asuvilta ystäviltä löytyisikö sieltä lääkkeitä. Voi että miten löytyikin! Neuvoa, tukea ja tarjouksia sateli lopulta monesta suunnasta ja mehun tuomistakin ehdotettiin. (Mehua meillä oli mutta olutta ei. Vitsi vitsi). Enkä vielä edes ehtinyt kysäistä paikallisesta äitien FB-ryhmästä, jonka tiedän ennenkin auttaneen tuntemattomia kollegoitaan vastaavissa tilanteissa.

Puoli tuntia ekojen viestien jälkeen oven taakse ilmestyi ystävä paketin kanssa. Repesin helpotuksesta ja jaetusta sielunelämästä nauruun kun kurkkasin sisältöä:

Ystävät on parhaita ja kyllä on kuulkaa naapureissa voimaa! Keskustassa on ehkä läpi yön palveleva apteekki mutta lähiössä näyttäisi olevan läpi yön palveleva yhteisö.

Kiitos kaikille <3