Tervetuloa työpisteelleni

Alkuun varoitus: tämä postaus on pitkä kuin flunssakausi ja sisältää paljon kuvia.

On aika paljastaa minkälaisessa luksusläävässä me asumme. Siivoojan jäljistä innostuneena päätin napsia muutaman kuvan sinä aamuna, kun täällä oli melko siistiä. Tai siis myönnetään, oikein siistiä, mutta ei kyllä sellaista asunnonkuvaussiistiä. Tiedättehän, sitä tasoa, jonka aikana otetaan kuvat suoraan Oikotielle ja jolloin sisustetaan muka huolettomasti jätetyillä torkkupeitoilla. Kumpparitkin mätsäisi eteisen tauluun. Sitä tasoa nyt en jaksanut tehdä, eli turhia purnukoita ja säkkejä ei ole siivottu pois näkyvistä, eikä sänkyihin ole pedattu niitä hienoimpia merkkilakanoita (Marimekkoahan ne hienommatkin on, ja alesta nekin. Nyyh).

Tästä nyyhkyalusta huolimatta haluan kertoa, että tykätään meidän (vähän hassusta) kodista aivan älyttömän paljon. Me tykätään siitä niin paljon, että ollaan päätetty hylätä asunnonvaihtohaaveet toistaiseksi. Sellaisia haaveitahan toki on, vaikka tässä ollaan asuttu vasta vuosi. Aina olisi kiva se uusi huone ja oma piha jne, kyl te tiedätte. Lebensraumia. Anyway, asuttiin vielä vuosi ja risat sitten kivassa kaksiossa kaksi kerrosta ylempänä. Siis samassa taloyhtiössä, samassa rapussa. Kasvavan naperon, minihissin ja yleisen pienen epämukavuuden (mm. tuolin kokoinen kylppäri) takia etsittiin uutta, mielellään 3h+sälät kämppää, yhtä hyvällä sijainnilla, ja todettiin hintatason vetelevän aika paljon meidän mukavuusalueen yläreunassa. Ei löytynyt, ei millään. Itseasiassa meidän maksimibudjetilla ei löytynyt yhtäkään kolmiota esim. Töölöstä. Edes remppakuntoista. Sitten eräänä päivänä osui haaviin Se Täydellinen. Oli oikea määrä huoneita, oli kivannäköistä, oli isoa ja hienoa keittiötä, oli kaikkea ihanaa rakastuttavaa. Miksi se on näin ”halpa”? Ai, tossa kuvassa näkyy autoja. Fuck, se on katutasossa. 

Ja meidän taloyhtiössä. Kun tultiin ekaa kertaa katsomaan (”mennään edes uteliaisuudesta”), sanoin heti että tämä on i h a n a. Insinööri tarvitsi vielä pari ylimääräistä kertaa vakuuttuakseen ettei katutaso ehkä olekaan seuraava saatanasta, mutta sitten se olikin siinä. Viikossa oli uusi kämppä ostettu ja vanha myyty. Hups vaan ja kamat kannettiin alakertaan. Ja nyt en enää muista, että katutaso voi jollekin olla kynnyskysymys. Sehän on pelkästään mahtava juttu! Saa isot ikkunat, oman sisäänkäynnin (tai itseasiassa kolme), erikoisen asunnon ja kaiken päälle ilmaisen telkkarin kun katselee ohikulkevia ihmisiä. Ne hölmöt peilaa meidän ikkunoista hiuksiaan kohennellen ja nenäänsä kaivellen. Tänne ei siis näe, mutta me nähdään ulos. Hähää vaan kaikille. 

Kämppä on siis edelleen meidän mielestä superkiva, ainoa miinus on hieman puutteellinen äänieristys kun loft on muutettu yksiöstä kolmioksi. Ongelma voidaan lausua myös niin, että nukumme kahdeksi huoneeksi naamioidussa neljän hengen perhepedissä*, jossa kahiseva lakana herättää toisen. Mutta ollaan päätetty, että tässä pärjätään. Joten olkaa hyvät, kuvia ja selittelyitä meidän nykyisestä ja ainakin lähitulevaisuudessakin tulevasta asunnosta!

Kodin hermokeskus – keittiö
Kotiin tullaan sisään omasta ulko-ovesta sisäpihalta, suoraan keittiöön. Keittiössä hengataan ylivoimaisesti suurin osa ajasta. Me varmaan syödään usein, mutta ollaan paljon myös äänievakossa, jotta Ykkönen ja / tai Kakkonen nukkuisi paremmin toisella puolella asuntoa. Mutta onneksi keittiö on tosi kiva; iso ja toimiva ja keittiönpöytä + tuolit on edelleen mun suosikkihuonekalut. Jönsseniksi nimitetty pöytä tuoleineen on joku vanha tanskalainen kalusto noin 60-luvulta, Lahdesta ne meille muutti. Keittiössä on yleensä sotkuisinta, ja sitä toisaalta siivoan eniten. Koko ajan. Viisi kertaa päivässä. Keittiö on muuten myös meidän eteinen, joka on ihan yhtä kätevää ja siistiä kuin miltä se kuulostaakin.

Eteinen, ei ole paljon tätä isompi.

Kiva lamppu, josta kerrankin voin sanoa leuhkasti: ”Aito Louis Poulsen oli löytö vanhojen tavaroiden liikkeestä”

Näkymä ulko-ovelta keittiöön

Ja näkymä sen ikkunan edestä, josta Ravintolapäivänä tarjoiltiin ulos sisäpihalle.

Käytävä olkkariin ja parven raput

Jönssen ja kaverit.

Tämä muoto miellyttää silmää ihan oikeasti joka päivä. Kivaa.

Joskus keittiössä tapahtuu ihmeitäkin!

..useimmiten lattialla on pari väisteltävää ohjusta.

HopLop, tarkoitan olohuone
Olkkari, joka myös painiareenana ja trampoliinina tunnetaan. Valitettavan vähän hengaillaan täällä, koska makkarit on suoraan olkkarin kyljessä huonolla äänieristyksellä (liukuovet eli liukkarit ei eristä oikeastaan ollenkaan). Olohuoneen ehdoton kuningas on ihana sohva, joka on ostettu jo viisi vuotta sitten kuulkaa niinkin hienosta design-myymälästä kuin Suomi-Soffa. On palvellut erinomaisesti rähjääntymättä, sotkeentumatta ja minun kyllästymättä, vaikka se on altistettu hurjille Dink-vuosille ja kahdelle vauvalle. En pysty ehkä koskaan siitä luopumaan, vaikka vähän iso onkin. Siinä voi nukkua koko perhe, siinä voi pomppia ja se on pesty jo moneen kertaan. Me love juu. Olkkarissa kivaa on myös iso kirjahylly (jossa kirjoja on lähinnä täytteenä) ja meidän itse tekemä TV-taso, josta en myöskään haluaisi koskaan luopua. Sekin on ”jo” viisivuotias eikä kyllästytä yhtään. Kuolemanvaarallinenhan toi koko hökötys on, mutta ei sillä väliä. Kivaa on myös isot ikkunat ja iso huonekorkeus. Tapetti vaihdettiin itse, se varmaan rupeaa joku päivä kyllästyttää.  Iso (paini)matto on joskus kyllä vaihdettava, siinä on jo niin monet vauvat puklaillu pyörinyt. Sohvapöytä on vauvaevakossa, voi olla että jääkin sinne.

Jukka-jakkara ostettiin yksvee lahjaksi Ykköselle, on ollut kovassa käytössä. Vieressä liitutauluseinä, joka myös kovassa käytössä. Ja takana puuhamatto, sekin..arvaatteko jo?

Fiilistelykuvaa. Ja uskokaa pois, tota kitaraa ei ole  yksikään (meidän) lapsi yrittänyt hajottaa. Ihme.

Käytävä keittiöön.

Sohva ja assistentit

Makkarista katsottuna. Taas siellä on noi tyypit.

…ja sillä aikaa kun mutsi vaan jotain kuvailee, me tehdään tähän kasa.

Tee se itse TV-taso (=sata kiloa tiiltä)

Lastenhuone pilkottaa olkkarin toisesta nurkasta

Assistentit vaihteeksi matollaan

Seinään rakennettu kirjahylly ja ikkunat makkareihin. Tässä näkyy vähän huonekorkeutta (n. 3,5m)

Käytävällä ne harvat printatut kuvat

Kaapisto, jota kutsumme lastenhuoneeksi
Tee-se-itse makuuhuone, jonka edellinen asukas oli remontoinut ison makkarin päähän. Ihan riittävä, mutta aika koirankoppi. Tänne olisi tarkoitus joskus tunkea myös Kakkonen nukkumaan, hmm. Kerrossänky ratkaisee asian sitten kun haluan rangaista Ykköstä pahemmin Ykkönen on tarpeeksi vanha pysyäkseen siellä hengissä. Pitäisi sisustella seiniä vähän uudestaan ehkä, nykyiset sinänsä kivat örkkimönkiäiset alkaa vähän allekirjoittaneella tulla korvista. Huomaa ison tytön sänky, jossa lapsi pysyy hienosti. Not.

No ei oo ne kivoimmat lakanat, ne oli pesussa.

Vanerista tehty hevonen odottaa vielä sotkemistaan maalaamistaan

Vinkki viitonen: peili lastenhuoneessa ja voit vaklata nukahtiko lapsi syliin.

Örkkimönkiäisiä.

Neljän hengen perhepeti
Aikuisten makuuhuone, eli sänky ja sitä ympäröivät kaapit ja pinnasänky. Tekee tehtävänsä, vaikka vähän pieni onkin. Joskus vielä heivataan sieltä lapset ulos ja käännetään taas sänky ”oikeinpäin”. Sänky on niin perus, ettei siitä tarvitse kuvia ottaa. Ikean Malm on palvellut meitä tässä(kin) huoneessa hyvin. Tämä huone ja olohuone ovat ne suoraan katutasossa olevat. Asunto on vanha liikehuoneisto, joten nämä ovat ihan oikeat näyteikkunat, joihin on vain lisätty peililasia olevaa ikkunaa ettei sisään näe. Mutta kaksi sisäänkäyntiä täältä löytyy suoraan kadulle, tätä makkarin ovea me oikeasti käytetäänkin melko usein. Saadaan pitkiä katseita aina kun tullaan tästä sisään / ulos, etenkin silloin kun jätän lapset yksin näyteikkunaan ja laitan oven kiinni niin ettei minua näy. No ei niin kauhean usein tapahdu.

Yleensä sängystä löytyy nämä kaverit aamulla.

Pinnasänky, jossa ei juuri nukuta ja peitto, jota ei juuri käytetä. Taustalla lamppu, jota ei juuri kätyetä, ja jonka kaksi edellistä versiota olen tiputtanut lattialle.

Peili meni seinälle kun lipasto vei lattialta paikan

Assistentti ja yllättävä pehmolelukavallus

Kodin hermokeskus nro 2 (tsihihih), vessa
Ja sitten se tämän kämpän suurin yllätys. Aivan luksusiso kylppäri keskusta-asunnoksi. Siis ihana ihana ihana. Saunakin siellä on, jota ei edes ekalla käynnillä huomattu. Sauna on käytössä harvoin, mutta eilenkin käytiin siellä hyvissä löylyissä. Suurimmat hekumat tässä huoneessa on pesukone + kuivausrumpu, iso suihkukoppi ja lattialämmitys. Tätä nykyä olemme myös Ikeaistamalla tehneet tästä varsin lapsiperheen näköisen.

Hoitopöytähän on jo ihan vitsi, kaveri heittää voltilla siitä alas.

Kokoontaitettavaa ammetta ei enää koon puolesta tarvittaisi, mutta hyvä se on silti! Suosittelen!

Minä sydän pyykkitorni <3

Bonushuone, parvi
Sitten täällä on vielä yksi lisähuone / hukkatila / vierashuone / pölykeräämö / varasto. Käytännössä sisustamaton iso istumakorkeuden parvi, jossa parisänky ja pikkutelkkari. Idyllinen ulko-ovelta nähtynä, vähän pimeä ja ärsyttävän vaikea kuljettava (vauva sylissä etenkin) paikan päällä. Mutta: aivan erinomainen vierashuone, ja pelasti alkuajat Kakkosen kanssa kun me nukuttiin siellä jemmassa. Sai Ykkönen ja Insinööri vähän rauhaa ja me saatiin paljon kääntyilytilaa.

Pötköttelyyn ja B&B-toimintaan hyvä

Täällä me asutaan. Jos saataisiin tämä sama parilla ekstrahuoneella (jos vaikka kunnon makkarit ja kuraeteinen) ja pienellä pläntillä omaa pihaa / ulkovarastolla, en lähtisi tästä ehkä ikinä. Pitänee voittaa lotossa ja ostaa vaikka yläkerran kämppä tai seinänaapuri. Ja sisäpiha, jotta sen voisi muuttaa kivaksi pihaksi…

Minä vielä tässä hei

P.s. Toki jos joku haluaa ostaa tämän vaikka miljoonan euron kohtuulliseen hintaan, voimme harkita muuttoa muuallekin.

*Ilmeisesti nukumme nykyään ihan oikeasti neljän hengen perhepedissä. Viime yönä sängyn reunalle ilmestyi joku hörhö tutti suussa ja pupu kainalossa, eikä suostunut enää poistumaan omaan tilaansa. Joten aamulla olin taas kahden pieruikäisen välissä ahtaasti mutta mukavasti.