Nyt koitti sitten se päivä. Ykkönen ilmoitti keskiviikkona, tätä tulevaa Tahkon reissua suunnitellessamme, että hän haluaa sitten kokeilla lumilautailua. Hihkuin ehkä vähän sisäisesti innosta, nyt meidänkin lapsesta tulee sellainen söpö vauhtivirtuoosi! Sovittiin että vuokrataan lauta sitten heti lauantaina.
Otetiin kahdeksi tunniksi, noin niin kuin alkuun. Vuokraamon pienimmät kengät jalkaan, ultraliikkis minilauta kainaloon ja kohti pulkkamäkeä.
Kyllähän se oman lapsen luonne pitäisi tuntea. Ja vähintään pitäisi aavistaa, mihin homma on menossa kun tyyppi kieltäytyy jo kymmenen metrin jälkeen kävelemästä.
Se meni laudalle, haki tuntumaa ja liukui muutaman metrin alas kuin mikäkin virtuoosi. Kerran, toisen ja kolmannenkin. Riemukas ilme kasvoillaan, lievästi stressaantunut Insinööri vierellään. Neljännen kierroksen kohdalla otin videota. Insinööri huomautti että eikö tämä nyt ole vähän aikaista kuvaamiseen.
 |
| Tämä tärähtänyt kuva on ainoa muisto puolen minuutin unelmasta. Se oli tässä. |
Viisitoista sekuntia sen jälkeen Ykkönen ilmoitti että hän haluaa nyt pulkkailla. Samalla hetkellä bongasin vähän kauempana epäilyttävän näköisesti seisoskelevan Kakkosen. Se nyökkäsi lyhyesti kun kysyin onko tilanne ”kakka” ja kertoi vielä että ”te on löytää”.
Sitä 30€ arvoista laudan vuokra-aikaa oli mennyt noin 25min.
Ihan hyvä saldo. Pari riemukasta ilmettä, yksi kenttäolosuhteissa suoritettu vaatteenvaihto ja yksi hylätty lapsestanituleeminuaparempilaskija-unelma.
