Tiedättehän, miten sitä joskus toivoo kovasti että oma lapsi osaisi puhua jo vähän paremmin? Se alkaa ehkä synnytyssalista, kun mietit ensimmäistä kertaa tosissasi, että voikohan sittenkin jo vastasyntynyttä vain yksinkertaisesti vituttaa? Uhmaikä ei paranna asiaa, koska vaikka ne kolmivuotiaan sanat ulvoo sanoo ihan selvästi että mua harmittaa kun nalle meni silmään, itse asia ei silti selvene ollenkaan.
Mutta osaa ne pienemmätkin. Viimeksi tänään toivoin, että Kakkonen alkaisi jo pian vähän laventamaan hurjaa sanavarastoaan. Case esimerkki: Sen sijaan, että se sanoi hetki sitten kakka, se olisi ihan hyvin voinut sanoa:
Mutsi mulla on nyt menossa aika monumentaalinen sepa-tilanne näissä vähän liian alhaalla roikkuvissa housuissani. Suosittelisin vahvasti että lopetat nyt hetkeksi sen ruoanlaiton. Se on loppuva ihan pian kuitenkin.
Tai jos yllämainittu on liikaa vaadittu, olisi se voinut edes sanoa:
Hoi äiti, seisoskelen täällä ihan sohvan vierellä. Tai tarkennan; istuskelen. Tilanne päällä.
Mutta kai se on sitten niin, että me aikuisetkin puhutaan välillä vähän vähemmän selvästi aikomuksiimme nähden. Minäkin nimittäin huomasin vastaavani tähän selkeään ilmoitukseen ohhoh, niinpä näyttää olevan. Mennäänpä pesulle.
Vaikka luulin sanovani ihan selvästi voi helvetti.
 |
| Tuli taas käyttöä. |