Oppiminen on siistiä. Lukemaan oppiminen on ekstrasiistiä, siinä aukeaa maailma ihan uudella tavalla.
Kakkonen saa nyt päivittäin iloita kun se osaa lukea pidempiä ja pidempiä pätkiä. Ensimmäiset luetut sanat 4v10kk iässä olivat pieniä: ”isi”, ”moi” jne. Aika paljon se vielä arvaili ja keksi jos ei ihan jaksanut ratkaista kaikkia kirjaimia.
Nyt 1,5kk myöhemmin siltä sujuu jo ihan heittämällä pidemmät sanat appelsiinista ongintaan. Se kertoo mulle kännykän ruudulta kuka soittaa ja lukee jo pienetkin kirjaimet.
Joka päivä sen naamalla on sellainen ilahtunut virne kun se huomaa lukeneensa jotain ihan oikein.
Eräänä päivänä homma eskaloitui ihan uudelle tasolle. Saavutettiin sellainen onnistumisen ja oivaltamisen ilo, ettei toista. En tule ikinä unohtamaan sitä ilmettä, kun pieni herra luki ihan itse Viivi & Wagnerin – mukista sarjakuvan puhekuplat:
”Oho”…
”Pä..pää…sss…ii..Pääsi!”
”Pp…iii…..ppiiii…pirue?
”Piru…”
”PIERU!!”
”Hhahahhhhah siinä luki OHO PÄÄSI PIERU!!!!” Äiti kuulitko?!
 |
| Ei hitto, kyllä se pieru aina vaan naurattaa. Näitäkin. |
Nevö föget.