Ai niin, tän takia me mentiin naimisiin. Meillä on nimittäin aika kivaa keskenämme. Takana on nyt siis The Hääpäiväjuhla, ja kyllä oli kivaa. Ihan koko rahan edestä. Akut on nyt ladattu, hermot löysennetty, pinnat pidennetty. Nämä 22h tuntuivat suunnilleen parilta kesälomalta.
Se, että meillä oli keskenämme hauskaa, ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä vähäpätöinen asia. Se on oikeasti iso juttu, ja pelkäsin jo vähän etukäteen että mitä jos meillä ei olekaan mitään puhuttavaa? En usko että olemme ainoa pariskunta, jolla arki tuntuu välillä syövän kaikki muut puheenaiheet paitsi käsillä olevat asiat. Eli ne lapset ja niiden hoito. Ja myönnän, että joskus kun olemme saaneet sitä paljon kaivattua kahdenkeskistä aikaa, se on mennyt hiljaisuuteen, nurinaan tai muuten vaan vähän tyytymättömissä olosuhteissa. Ehkä odotukset ovat tappaneet tunnelmat. Mutta nyt ei voi kyllä sanoa mitään siihen viittavaakaan, meillä oli oikeasti ihan hirveän kivaa kahdestaan.
Tämä varmastikin johtuu osin siitä että joku oli suunnitellut ihan superkivan vuorokauden meille. Aloitettiin koko show lähtemällä seinäkiipeilemään Salmisaareen. Insinööri on harrastanut lajia enemmänkin, oma harrastus loppui alkeiskurssiin, jonka jälkeen olinkin yllättäen raskaana (Niin kuin siitä seuraavat kaksi vuotta eteenpäinkin. Tai siltä se tuntuu.) Kiipeily oli kivaa, jännää, rankkaa, haastavaa, hauskaa ja filosofista. Mietin siellä seinällä roikkuessani, että tämähän on vähän niinkuin vauvavuosi: Ei kannata yrittääkään katsoa sinne huipulle asti, eikä toisaalta jäädä tuijottamaan alas: parasta on keskittyä juuri siihen yhteen neliömetriin jossa nyt taistelet hengestäsi kiipeät. Kiipeilyn haitaksi lasken kyllä sen, ettei varmistava aviomies saa kovin imartelevaa näkyä takapuolestasi. Mieti liian isoa joulukinkkua verkkokääreessään. Tärisemässä.
Kiipeilyintoa puhkuen hyppäsimme autoon ja ajoimme suoraan Haikon Kartanoon, josta meille oli varattu pöytä ja huone. Söimme hyvän illallisen, jota kyyditti alkuun GT (ahh), sitten tietenkin kuohari (aaahhhh) ja hetken harkinnan jälkeen laseittain tilattu punaviini (aahhhkikakikahikhik). Onneksi jätimme sen 70€ viinipullon ostamatta, koska noi hurjat kolme annosta sai jo aika kivan teinihumalan aikaan. Häpeiltyämme hetken hilpeyttämme maksoimme ja jatkoimme reippaalle iltakävelylle Kartanon tiluksia ihmettelemään. Oikeasti siis kävelimme yhden rinteen alas, jonka aikana kikatin täysin ilman kontrollia ja repesin lopullisesti ”Frisbeegolf” sanalle.
Aamulla (vain pari kertaa yöllä herättyäni, veikkaisin että syöttöaikoihin) heräsin yllättävään havaintoon: kas, minulle on tehty Operaatio. Tyhjensin yhteensä kolmen desin silkkarit rintapumpulla pois ja sen jälkeen syötiin sitten se hyvä ja iso aamiainen. Kylpylään emme tutustuneet, koska eihän me tietenkään mitään uikkareita oltu pakattu. Mitäs sitä nyt kylpylähotelliin moisia…
Tästä puikkasimme vielä ihanaa Wanhaa Porvoota huokailemaan. Piru se on kyllä kiva paikka. Voi hyvin olla että tiemme vie vielä joskus sinne, Insinööri on asunut siellä lapsuutensa ja meidän yhteiselämäkin on monella eri tapaa Porvooseen kytketty. Saimme kuitenkin itsemme revittyä hyvän lounaan ja shopautuksen jälkeen kotiin. Kotona odotti hyvin voiva Kakkonen, joka oli löytänyt kätensä meidän reissun aikana. Siellä se odotteli nyrkit suussa. Tai no oikeastaan ruokaa huutaen, koska pakkaseen kerätyt maidot oli loppuneet. Hups. Ykkönen haettiin vielä Mummin ja Ugin luota ja hetkemme Dink:inä oli virallisesti ohi. Mutta eipä sekään haittaa, ihan kivoja noi vekaratkin on. Paitsi että Ykkönen oksensi Ugin autoon perjantaina ja lauantaina vielä kotonakin. Hmm.
Aivan mahtava pieni reissu siis, iso kiitos vielä hyville hoitajille! Kuten Ugi tekstarilla kommentoi, ”tälläisiä seksilomia pitäisi järjestää kerran kuussa”. En pistä vastaan. Loppuun vielä kuvakavalkadi kateutta herättämään (ei ehkä tämä eka kuva):
 |
| Joku hullu kartanon edessä |
 |
| ”Ai Kusi sydän Pää?” T: Romanttinen Insinööri |
 |
| Kaunis merimaisema |
 |
| Se aamiainen |
 |
| Porvoo <3 |
 |
| Kuohari <3 |
 |
| Happy happy joy joy |
 |
| Tähän ollaan aateltu joskus muuttaa |
 |
Myyjän mukaan kannattaisi ostaa
mekko ja sitten keksiä syy juhlaan.
En ostanut. Meillä ei juhlita. |
 |
| Vaimo vaihteeksi kaupassa, aikaa haistella kukkasia? |
 |
| Suosittelen, hyvää oli |
 |
| No onpas söpöä |
Juu ei ollut kiipeilystä kuvia. Luulitteko oikeasti saavanne kuvan siitä joulukinkusta? Idiootit.
P.s. Olen saanut palautetta että ”Valeäidillä taitaa olla kevättä rinnassa kun on niin posiitiivisia viestejä”. Perkele. En ole pehmentynyt, en ole! Palaan ruotuun ihan just.
