Käytiin eilen asuntonäytössä. Ihastuttiin, vaarallisen paljon. Heti perään otettiin oluet Sen Tontin vieressä, jossa asuttaisiin kahden vuoden päästä jos meistä edes toinen oppisi oksentamaan rahaa.
Käytiin tänään asuntomessuilla. Kauhisteltiin, ihastuttiin. Löydettiin yksi lähes täydellinen yksilö, jonka budjettikin lienee siedettävä – Vantaalla tai siitä eteenpäin. Olisi tullut heräteostos jos se olisi ollut mahdollista.
Käytiin myös kehäradalla. Tuntui ihan junaradalta. Ei aiheuttanut akuuttia haaveilua, pienet nokoset kylläkin.
Käytiin tänään eväsretkellä erään ihastuttavan neidin kanssa nykyisen kotimme vieressä. Tuo nelivuotias romantikko huokaisi saippuakuplia seuratessaan ”tämähän on ihan täydellinen eväsretkipaikka!” Ja mietin että niin on. Ja haaveilin elämästä täällä vielä pitkään. Taas se oksennus mielessä.
Käytiin tänään sen nelivuotiaan kanssa aika paljon keskusteluja isosiskon roolista. Ja sellainen hänestä tuli, tässä minun vierelläni pötköttöessään. Aiheutti kyyneleitä, minulle, mutta ei onneksi akuuttia vauvahaavetta. Tosin kuva on vielä näkemättä.
Olen käynyt eilen ja tänään tosi monen haaveen porstuassa. Opin ainakin sen, että haaveilu todella on yksi elämän suurista iloista. Sillä olen ollut monessa uudessa elämässä kiinni, poistumatta tästä nykyisestä ollenkaan. Mahtavaa.
Niin ja sen että pienet vauvat on ihania. Ja synnytys elämän ihmeellisin asia.
Lomahaasteesta päivä 8/30 suoritettu.
Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.