Tää on ihan älytöntä. Olen nyt puolitoista tuntia pyörinyt ympyrää, yrittänyt tehdä päätöstä. Marbellaan vai ei? Onko Estepona liian kaukana? Ehkä menen vain tohon lähelle. Vielä ehtisi vuorelle jos nyt lähtee, sitähän mulla on ollut ikävä. Mutta siihen menee 3h, onkohan se yksin vähän hevi, ehkä menen vaan tohon lähelle johonkin, mutta onko siinä kivoja ravintoloja ja pitäisikö nyt kuitenkin mennä meren äärelle tai vuorelle? No entäs sitten Marbella…
Oikeastaan tässä on tainnut kulua koko päivä näin! Aamusta asti samassa suossa, sylissä valtava positiivinen ongelma: voin päättää täysin itse mitä teen eikä millekään asialla ole aikatauluja. Vein kaksi päivää kanssani reissaneen (ja mitä ilmeisemmin puolestani paljon päätöksiä tehneen) ystäväni kentälle ja nyt olen aivan pienenä lapsena täällä ihmeissäni että mitä mä nyt teen.
En olisi etukäteen arvannut, että tästä tulee ongelma. En olisi myöskään arvannut, että kaipaan näin paljon seuraa. Enkä todellakaan olisi arvannut, miten kova ikävä mulla on lapsia.
Olen yksin matkalla Espanjassa, kirjoittamassa kirjaa ja keräämässä siihen materiaaleja. Tähän asti olen saanut kirjoitettua johdannon (hyvä!) ja loppuaika tuntuukin menneen siihen, että mietin mitä haluan tehdä. Aivan älytön ongelma! Arjessa tuntuu ettei millekään ole tarpeeksi aikaa ja nyt kun sitä on kirjaimellisesti käytettävissä 24h/7 (no itse asiassa 6, en ole ihan koko viikkoa) EN TIEDÄ MITÄ TEKISIN.
Enkä osaa edes olla vain vaan räplään jotain somea! Siis miten turhauttavaa järjestää itselleen näin hieno matka ja sitten löytää itsensä vain somea skrollaamasta! Enkä edes tee mitään niistä sisällöistä, jotka olen jättänyt tehtäväksi ”sitten joskus”. Hanne-hyvä, sulla on nyt niiiiin paljon aikaa käsissäsi, hyödynnä se!!
Ja tässä tulee nyt sitten draaman kaaren kohta, jossa tajuan mistä on kyse. Ehkä mä tarvitsin just tällaista aikaa, täyttä joutilaisuutta ja hyödyttömyyttä. Menemistä sinne, minne nenä sattuu osoittamaan, tai olla menemättä yhtään mihinkään.
Pitää heittäytyä hetkeen. Nyt teen niin että edistän vielä pikkuisen kirjaa, sitten odotan että kello tulee espanjalaisittain ”ruoka” ja lähden kävelemään jonnekin. Jos kävellen ei löydy kivaa, lähden autolla Marbellaan ja aikaisin nukkumaan kaupan kautta.
(vai pitäiskö sittenkin..)