Tietoa mainostajalle ›

Olen (ehkä) myynyt sieluni

0 No tags Permalink

Syksyn tullessa on mainostajain nenätkin selkeästi heränneet, niin paljon äitiblogeissa tällä hetkellä keskustellaan kaupallisuudesta. Ilmeisen moni on siis saanut yhteistyöpyyntöjä, lahjusehdotuksia ja muuta mukavaa tai häiritsevää, valitse puolesi. Liisan blogissa aiheesta käydään nyt hyvää, monipuolista ja vaikeaa keskustelua: mikä on äitiblogin mainospaikan hinta, onko siinä etiikkaa ja ennen kaikkea pitäiskömunkin?

Liisan alkuperäinen pointti asiaan oli mainospaikan hinta, ja kysymys siitä osaavatko naiset hinnoitella oman bloginsa, potentiaalisesti oman perheensä yksityisyyden, oikein. Keskustelussa tuli nopeasti myös esille, että monia lukijoita ärsyttää äitiblogien kaupallisuus, sillä kulutushysteriaa ei haluta tukea ja koetaan, ettei mainosvoimat sovi omaan blogiin.

No, apua. Tämä on tosi vaikea kysymys. Aiheesta on ollut minullakin nyt viikon verran teksti työpöydällä, sitä ”oikeaa” näkökulmaa, mielipidettä ja kirjoitusasua odotellen. Vähän vihjasinkin aiemmin, että aion ehkä lähteä tähän suureen rahasampoon itse mukaan. Minun kohdallani yhtälö on tosi helppo: ne tekstit, joissa nyt on ollut linkkejä (kuten aikaisempi Iittala-postaus), voisi tuottaa minulle vähän roposia.

Tämä on kolmas kerta kun kirjoitan tämän tekstin. Joka kerta se päätyy kuulostamaan selittelevältä, anteeksipyytävältä tai vain sekavalta. Kokeillaan oikoa vähän mutkia: Moni on siis sitä mieltä, että nk. äitiblogit ovat parhaimmillaan ilman mainoksia, toisaalta tuotepostaukset ovat selkeästi suosittuja, mutta sitten taas jotkin blogit menettävät sen ”jonkin” otteensa ja ryhtyvät pelkiksi mainospaikoiksi.

Oma kantani on vieläkin epämääräinen. Minua ei haittaa tuotepostaukset ollenkaan, päinvastoin. Saan niistä hyvää tietoa hyvistä (ja huonoista!) tuote- ja palvelukokemuksista, parhaimmassa tapauksessa jopa pieniä alennuksia. Silti huomaan itsekin viihtyväni parhaiten blogeissa, joissa on paljon sitä omaa arkea ja sen pohdintaa, hyviä valokuvia ja syviä aatteita. Lukijana hyväksyn blogimainonnan ja -yhteistyöt täysin, jopa toivon niitä! Kirjoittajanakin olen mainosten kannalla, mutta niihin liittyy muutama rajoite. On ensinnäkin oltava hyvin tarkka siitä, millä tavalla ja mitä suostuu omassa blogissaan markkinoimaan. Lisäksi on pidettävä huolta, ettei mainostamisesta tule itseisarvo, vaan jotakin joka kulkee siinä sivussa silloin kuin sille on luonteva paikka. Tärkeimpänä olette tietenkin te, arvon lukijat. En halua muutaman euron hinnalla pyllistää teille, jotka ette mainoksista pidä, toisaalta uskon että moni myöskin ottaisi ilolla vastaan vaikkapa saadut alennukset.

Tekemättä asiasta tämän vaikeampaa, aion pikkuhiljaa kokeilla, miten tämä voisi toimia. Onneksi tämä on varsin helppoa, koska minun ei tarvitse käytännössä tehdä mitään ihmeellistä. Sama lafka, joka tarjoaa nuo laidan bannerit, tarjoaa myös linkkimainontaa. Eli jos kirjoitan postauksen, jossa on tuotelinkki ja huomaan että tuotteen valmistaja on osa tätä mainosverkkoa, voin hakea linkkiin yhden tunnisteen, jonka avulla saan jokaisesta klikkauksestanne jotain minimaalisia senttejä.  Käytännössä siis teksti, jonka kirjoitan joka tapauksessa, voi tuottaa minulle vaatimatonta tuloa, mutta teille lukijoille mikään ei muutu. Sama teksti, sama linkki, samat kakkakatastrofit Valeäidin tapaan.

Oleellinen kysmys on se, olisinko kirjoittanut saman tekstin ilman mainostajaa. Uskon ja toivon että olisin, näin ainakin ajatuksissani tämä homma menee. Enkä minä nyt täällä muutenkaan mitenkään hirveästi ole tuotteita tai palveluita esiin nostanut, oma kulutukseni ei todellakaan ole yleensä kehumisen arvoista. Ostan väärään aikaan väärää kokoa ja tyhmää materiaalia, kuka nyt sellaisesta haluaisi lukea?

En näemmä millään osaa kirjoittaa tätä tekstiä järkevästi, johodonmukaisesti enkä fiksusti. Oikeastaan minun ei olisikaan mikään pakko tätä tekstiä edes kirjoittaa, mutta arvostan teitä sen verran että haluan asian tässä ja nyt tuoda esiin: täällä voi tulevaisuudessa olla linkkejä, joiden klikkaaminen tuo minulle rahaa. Näin. Jos se alkaa hiertää teitä kovasti, ymmärrän häipymisen takavasemmalle. Toisaalta kuulisin mieluusti ennen kuin häivytte, että on alkanut ketuttaa, jolloin voin tarkastella omaa kirjoitustyyliäni ja miettiä olenko luisumassa mainosblogiksi. Aina on mahdollista lopettaa koko touhu. 

Ensimmäisiä ”maksullisia” linkkejä odotellessa mietin vielä, merkkaanko tälläisia linkkejä sisältävään tekstiin jonkin tunnisteen? ”Tässä tekstissä on myyty sielu mainostajalle linkkien muodossa”?

Mielipiteitä, kommentteja ja vastaväitteitä otetaan vastaan nyt enemmän kuin koskaan.

0 No tags Permalink

Comments are closed.