Sain haasteen Kukkavarpaalta, kiitos! Olipa kiva saada haaste, jossa ei ole sataa sääntöä, kiittämisuhkailua ja eteenpäinjakoa, vaan ihan rehdisti postausidea. Siispä tässä teille haasteen mukaan kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. Aika tähän on varsin otollinen, kuten ensimmäisestä kohdasta tulette huomaamaan.
1. Kiinteä kakka
Eikö ole mukava aloitus? Liittyen siis perheen uusimpaan jäseneen, Niilo Orovirukseen. Käytiin Kakkosen kanssa tänään vielä lääkärissä, kun raukka aloitti aamun oksentamalla ja eilen kamat on tullut roiskuen syöttötuolin väleistä ulos (olkaa hyvät). Kyseessä siis mitä ilmeisemmin norovirus, ja pieni kuivuminen siitä johtuen. Lääkäritäti vilautteli jo jotain sairaalaa ja tiputusta, mutta sitten karma astui peliin ja iltapäivällä iloinen heppumme väänsi ensimmäiset normaalit tuotokset moneen päivään.
2. Check, check, check
N.Oroviruksen poistuessa hiljalleen luotamme, on koko perhe ollut nyt illalla superenerginen ja puuhakas. Saatiin tehtyä tosi monta pientä, mutta ärsyttävästi silmään osuvaa, rästihommaa. Suorittaja kiittää.
3. Rakkaus kukoistaa
On kihlausuutisia, on vauvauutisia, on kaikkea ihanaa. Tänään tuli taas yksi sellainen <3
4. Ammattiylpeys
Lähipäivinä olen saanut erittäin myönteistä palautetta eräästä juuri ennen äitiyslomaa tehdystä projektista. Sen(kin) myötä tuleva työura, tai siihen palaaminen, tuntuu hyvältä. Tällä viikolla olenkin saanut muistutuksen, että olen aika hyvä työssäni (siis ei tässä kotityössä, vaikka ihan hyvinhän sekin menee) ja se tekee kuulkaa aika gutaa.
5. Koti
Nyt kun se on taas siistimpi, eritteistä siivottu ja noropyykit pyykätty, on ihanaa astella täällä juuri meille sopivassa, toimivassa ja kauniissa kodissa. Ah.
6. Pulleropallero
Ihana kummityttönen sai tänään kauniin nimen. Raukka joutui norovirustädin hytkytykseen toimituksen ajaksi, mutta selvisimme juuri ja juuri ilman suuria parkuja.
7. Omat pallerot
No pakko niitä on vielä hehkuttaa. Kakkonen on niin älysöpö, ja hauskan hölmökin. Se esimerkiksi osaisi seistä jo ilman tukea, mutta ei uskalla tehdä sitä. Eilenkin se seisoi hienosti ”tuettuna”, siis äidin etusormen kärki vaipanrajassa töröttäen. Ykkönen taas on niin viihdyttävä ja valloittava, että sille tulee annettua vaikka mitä koiruuksia anteeksi. Näiden kahden yhteistoiminta on jo jotain ihan muuta, ja jos vaan antaa itselleen aikaa seurata sitä, saa varmasti kikattaa. Siispä huomennakin välillä tiskirätti nurkkaan ja lattialle makaamaan.
8. Vuoden alun virkistys
Vaikka tammikuu on ehkä inhokkikuukauteni (kylmä, pimeä, pitkä ja täynnä katteetonta itsensäparannuslupausta), tänä vuonna vuoden vaihtuminen tuntuu antaneen paljon energiaakin. Takana on aika hurjan rankka vuosi, ja jotenkin laitan suuria odotuksia tälle vuodelle. Uskon, että arki lähtee rullaamaan entistäkin paremmin, ja töiden alkaminen on iso plussa. Matkakuumekin kolottelee nivelissä, ja vuodenajoista paras (kevät) on vielä edessä, ja jopa se ihana lyhyt kesä.
9. Tyttöjen ilta
Eilen kaipailin ystäviä, keskiviikkona on yksi tyttöjen ilta sovittuna. Mukaan tulee pitäkstä aikaa myös rakas Turkuvahvistus, ja me mennään ihan aikuisten naisten dinnerille. Can´t wait.
10. Tuumakoko
Minut tuntevat tietävät, että tämä kahden lapsen imetys- nostelu- ja palveludieetti on syönyt ruhostani kauheasti lihaa ja vielä vähän liikaa päälle. Ihan itsekin odotan innolla muutaman (tai kymmenen) lisäkilon ilmaantumista, tietenkin rautaisen ja oikeaan paikkaan sijoitetun lihaksen muodossa, mutta on tässä puolensakin. Ainakin saan vähän hihitellä sille, että kun ostan epäuskoisena farkut, jotka tuumakokonsa puolesta olisivat olleet tiukat 14-vuotiaalle minulle, ne ovat liian isot. Turhamaista ja puolianorektista, I know, mutta antakaa ikuiselle sopusuhtaiselle (terkkareiden termi vähän tanakalle) tämä hetki, kohta se taas muuttuu.
Näin, ollaan sitä nyt taas niin iloisia. Ihan vain tiedoksi, että olisin voinut myös kertoa teille eilisestä yöstä, joka oli aivan syvältä, mutta jätetään se tämän ilon kunniaksi kertomatta. Vaikka mitään virallista jakopyyntöä tähän ei kai kuulunut, olisi perin mukavaa kuulla mistä Wandabe, LeopardiQ, Minttu tai Ghettomama-Satu ja Karavaani-Kati tällä hetkellä iloitsevat. Ja joo, Kati&Satu, mä tiedän ettei teillä ole blogeja, mutta sellaiset olisi syytä olla. Ja niitä ilonaiheita haluan kuulla enivei, vaikka kommenttiboksiin 🙂