7kk ja elämä helpottaa

Tiedoksi kaikille juuri synnyttäneille / synnyttäville (tsemppiä V!): Elämä kahden lapsen kanssa todella helpottaa aika pian. Jossain kahden, kolmen kuukauden kohdalla alkoi olla mukavaa, neljäs kuukausi oli jo suorastaan kivaa ja nyt puolen vuoden tienoilla aletaan olla vahvasti plussan puolella. Tällä hetkellä meillä asuu yksi tasan seitsemän kuukautta vanha vauva ja yksi kaksi päivää vajaa kaksivuotias taapero. Ja juuri nyt jos minulta kysyttäisiin, sanoisin että kombo on äärimmäisen hyvä, ellei täydellinen.

Hyvää syntymäpäivää siis Kakkoselle! Sen kunniaksi on taas aika listata vähän taitoja ja virtsan(hihi)pylväitä.

7kk ikäinen Kakkonen: 

• Istuu todella topakasti, pitkiä aikoja, nostaa myös itsensä istumaan. 
• Osaa jopa kaatua istuma-asennostaan suhteellisen tyylikkäästi takaisin vatsalleen. Tai sitten taaksepäin pää edellä, selkä suorana, on sekin tyylikästä. 
• Ryömii ”haavoittuneen sotilaan” tetsaustyylillä erittäinkin nopeasti, jos vastaan tulee jotain todella mielenkiintoista (= elektroniikkaa, ruokaa tai varpaita)
• Nousee konttausasentoon ja nytkyttää, kunnes rojahtaa naamalleen.
• Tänään vahvistettuna taitona tukea vasten seisominen. Laitoin sen sohvaa vasten ja se pysyi siinä hetkutellen yli puoli minuuttia itsekseen, kai se lasketaan. Taisi muuten olla aikamoinen trippi toi pystyyn pääseminen, ainakin äänten ja ilmeen perusteella. 
• Jokeltelee, mutta hyvin vähän. Lähinnä mölisee ja kiljuu. Kun kyseessä on ruoka, on kommunikointi selkeintä. 
• Kikattaa paljon, usein ja helposti. Etenkin siskolleen, mutta myös kaikelle muulle kutittavalle, riehuttavalle ja laulavalle. 
• On edelleen hymymies, joka huomataan. Kaupungilla tädit kääntyy katsomaan ja setienkin huulilla meinaa väpättää pieni hymy. 
• On melkein liiankin tyytyväinen. Juhlissa se oli ensimmäiset 1,5h yksinään lattialla legopalikoita metsästämässä. Eilen löysin sen vessasta onnellisena omasta pissalammikostaan. Olin unohtanut sen sinne mentyäni itse koneelle. Sitä ei myöskään haitannut kun potkaisin sitä vahingossa vähän päähän. 
• Ei vaan osaa nukahtaa. Se on tyytyväinen niin kauan kunnes joku yrittää nukuttaa (poikkeuksena rinta ja vaunut, joihin nukahtaa liiankin helposti nykyään). Case esimerkki eilinen aivastukseni, jonka seurauksena kanneltiin vuorotellen yli tunnin ajan hysteerisesti huutavaa vauvaa.
• Syö (kahden puhjenneen ja kahden ihan just tulevan hampaan voimin) itse sormin ja lusikalla syötettynä melko hyvin. Leipä ehdoton suosikki, tomaatti ja pasta hyvinä kakkosina.  Saa noin viisi kertaa päivässä jotain hampailla tuhottavaa suuhunsa, tosin on ottanut vapauden tehdä samaa harjoitetta myös minun ruumiinosillani. Ei lainkaan hyväksyttävää.
• Ylläolevan seurauksena myös tyhjentää itsensä kolmisen kertaa päivässä, yleensä mallia SePa. Kun tähän yhdistää vielä ”hieman” sotkuisen ruokapöytäkulttuurin, on todettava että meillä on sille joko liian vähän vaatteita tai liian pieni pesukone..
• Herää öisin 2-3h välein syömään, tosin nyt takana on kaksi parempaa yötä (ks. alla).
• On kaiken kaikkiaan kyllä niin ihana pieni tyyppi, että on saanut minut jopa vauvakuumeilemaan. Ei ollenkaan tervettä, ei ollenkaan hyvä. Onneksi kollegat pyöräyttelee nyt kilvan kakkosiaan ulos, joten saan taas tuoretta muistutusta miksi EI, EI, EI.

Oikeasti, EI!

Sisarukset: 

• Aletaan elää ”älä ota sitä!” -aikaa. Kakkonen liikku jo niin hyvin, ja on niin kiinnostunut Ykkösen tekemisistä, että menee usein sotkemaan leikit. Ykkönen taas alkaa olla niin voimakkaassa ”mun lelu” -vaiheessa, että kaaos on helppo ennustaa. 
• Lisäksi Ykkönen tietää, miten huomiota saadaan. Jos mutsi edelleen nakuttaa koneella kolmen ”äiti kato! äiti pomppii! äiti kuplia!” -pyynnön jälkeen, voi olla aika varma että näitä seuraava ”(nimi) istuu” tarkoittaa  ”istun muuten veljen naaman päällä”. 
• Kääntöpuolena sisaruksista on tosi paljon seuraa toisilleen, ja halailevat toisiaan aina mahdollisuuden tullen. Tai no, Ykkönen läästii märkää suuta Kakkosen poskelle joka ölisee, hymyilee ja yrittää taputtaa käsillään johonkin.

Perheen rytmi: 
Uskomatonta kyllä, tänne on muodostumassa jonkinnäköinen rytmi. Ennen Kakkosen syntymää ajattelin että rytmi nyt ainakin muodostuu helposti, kun Ykkönen on niin kellontarkka. Toisin kävi. Pakon edessä, tuplahuudon välttämiseksi, rytmi onkin ollut pakko muodostaa vauvan mukaan. Ja kun sillä ei ole rytmiä, se on vähän kestänyt. Nyt päivät alkaa kuitenkin olla sen verran ennustettavia, että voin vähän valottaa miten tämä homma menee:

• 7.-7.30 Herätys. Koko perheen aamiainen, aamupesut, leikit (=sotkut) ja siivoukset. 
• klo 09 Kakkonen syö päivän ensimmäiset maidot. Nukahtaa rinnalle tai vaunuihin jos mutsi pakottaa vielä heräämään pukemisen ajaksi. 
• klo 10-12 Puistossa / ulkona / menossa. Kakkonen nukkuu vaunuissa ekan tunnin (!), Ykkönen riehuu energioita pois.
• klo 12 Eineslounas Syödään ravitseva itsetehty ateria vihannesraasteineen ja maitolaseineen. Tämän jälkeen siivotaan apokalyptikan jäljet, vaihdetaan lapsille vaipat ja leikitään vielä hetki. 
• klo 13 Kakkoselle maitoa, vaatteet päälle ja ulos vaunuihin. Kiitos universumin, se nukahtaa sinne nykyään samantien itsekseen ja on viime viikot nukkunut piiiiitkään. Jopa kolme tuntia, joka kyllä ylittää minun ymmärrykseni täysin. Kun Kakkonen on laitettu vaunuihin, Ykkönen menee nukkumaan. On erittäin tärkeää, että homma hoidetaan tässä järjestyksessä. Jos Kakkonen on hereillä, Ykkönen ei ensinnäkään malta mennä nukkumaan, ja sen sänkyyn palauttaminen 20-120 kertaa on vaikeaa. Jos Kakkonen nukkuu, Ykkönen saattaa jäädä samantien sänkyyn. 
• klo 16 Päikkäreiltä heräilyä (kyllä, vasta tähän aikaan!), välipalaa, halihalipusupusu ja Ykkönen kertoo mitä aamulla on tapahtunut. Ettei vain unohdettaisi. 
• klo 17-18 Kotona tai jossain ulkona touhuamista, pyrkimyksenä pitää Kakkonen hereillä. 
• klo 18.-18.30 Päivällinen, joka on monena iltana myös iltapuuro. 
• klo 20 ehkä pienen iltapalan jälkeen Ykkönen ja Kakkonen yhdessä suihkuun / kylpyyn, yöppärit päälle ja hampipesut. 
• klo 20.30-21 Ykkönen nukkumaan. Kakkonen rinnalle iltamaidoille, josta nukahtaa suoraan yöunille. Tavoitteena ja haasteena on pitää Kakkonen noin viisi tuntia putkeen hereillä ennen iltaunia. Ei ole muuten helppoa.
• Ja jos kaikki menisi niin kuin Strömsössä, näyttäisi siltä että Kakkonen on kykenevä a) rauhoittumaan uudestaan unille sen typerän tassutuksenkin avulla ja b) syömään vain kerran yössä, noin klo 02. Näin on nyt menty kaksi yötä, mutta katsotaan miten kamalaa on taas edessä. 
• Yön aikana lapset herättää toinen toisensa 0-3 kertaa ja heräämme taas varsin levänneinä seuraavaan päivään.

Sellaisia pieniä palleroita täällä nyt asuu. Sitten täällä asuu myös Remonttireiska, jonka löysin eilen kolme metriä korkean vaatekaapin päältä istumassa päällään bokserit ja kypärä. Kuulemma se meinaa maalata katon. Remonttireiskan seurana täällä asuu Marttyyri-Martta, jolla on jatkuvasti pää kipeä, liina vähän unta ja liian paljon leipomisaikeita. Sen mukaan täällä pitäisi olla jotkut juhlat lauantaina, joihin pitäisi leipoa valtakunnan hienoimmat luomukset. Kutsuisin tässä ja nyt meille asumaan hetkeksi myös Rela-Roopen, joka osaisi viivata leipomuslistalta kolme kohtaa yli ja hakea niiden tilalle kaupasta pakastepullat ja siksterin kaljaa.