Meitä testataan, ja epäonnistumme pahasti.
Hitto, niin ajattelin että tämä on kerrasta selvä, mutta ilmeisesti tässä pitääkin jatkaa johdonmukaisesti vielä tästä ikuisuuteen (Äitiyden taakka, jos jokin, tuo johdonmukaisuus ja sitkeys).
Eilinen yö:
Klo 21.00: Viimeinen imetys. Unohdun katsomaan telkkaria ja vauva ehtii nukahtaa syvään uneen rinnalle. Yritän laskea herättäen sänkyyn, mutta vaikutus on sama kuin herättelisi teinipoikaa kahdeksalta aamulla juoksulenkille. joten:
Klo 21.30: Hän herää raivoisasti huutaen. Insinöörin mielestä maha on tyhjä, joten se tuuppaisee täyden tetran korviketta sisään. Laskee hereillä sänkyyn, kunhan ilmakupla ja äidinikävä -raivot on saatu laannutettua.
Klo 21.45: Vauva nukahtaa itse sänkyyn.
Klo 04.00: Vauva herää. Insinööri tassuttaa kuitenkin onnistuneesti takaisin uneen nopeasti.
Klo 05.50: Vauva herää, äiti sängyn viereen. Minuutin tassutteluyritys, mutta kun vauvalla on leluja käden ulottuvilla, sekä hassu asento, jota pitäisi kuitenkin kohta muuttaa, ja se nousee välillä virkeänä istumaan ja hymyilemään, luovutan. Vien vauvan sänkyymme ja kuiskaan sille samalla että nyt äiti tekee ihan tosi tyhmästi. Imetän siis sängyssä ja siirrän rinnalle nukahtaneen vauvan takaisin pinnasänkyyn.
Klo 08.00: Vauva herää iloisena.
Näettekö saman kuin minä? Se testaa meitä tasaisin kellonajoin: klo 24 (jota nyt ei tullut) ja klo 04. Ja nyt kahtena yönä peräkkäin olemme antaneet periksi ja syötetty vauva lopulta. Tuntuu että nyt kannattaisi kyllä vetää ihan kokonaan yösyötöt pois, ja huudattaa vaan. Kyllä se Ykkönenkin kiittää jatkossa jos viikon huudatuksella saataiisin vakituinen yörauha. Ykkönen on sitä paitsi todella kiltisti muutenkin jaksanut tätä, ei enää itke ollenkaan vaikka varmasti herää korvan juuressa tapahtuvaan huutoon. Odottaa vain kiltisti, että rauha laskeutuu ja uni saa jatkua.
Mutta kun minä en jaksa odottaa kiltisti että rauha laskeutuu. Yön väsymyksessä tuntuisi helpommalta vain luovuttaa ja palata tuttikoneeksi, koska tassuttelu on perkeleestä keskellä yötä kipeällä selällä. Kai se kuitenkin olisi pakko. Kertokaahan mulle joku hyvä mielikuvaharjoittelu, jonka avulla jaksan vielä öisin nukuttaa uneen ilman (maidon)luovutusta?
P.s. Kiitos Täti-ihmisen, olen paitsi löytänyt hyvän ehdokkaan, myös uuden blogin! Rakkauteni Maria Nordin pitää Kaksplussa.fi:ssä blogia ja on ehdolla kunnallisvaaleissa. Voi olla, että pitää äänestää ihmistä, joka on muutaman kuukauden erolla tismalleen samassa elämäntilanteessa kanssani, jakaa ausuinalueen (se oli käynyt myös Betaniassa, omg!) ja on minua parempi ihminen, ainakin asenteeltaan positiivisempi. We will see, sainhan myös Arajärveltä itseltään ruusun viime lauantaina…;)