Tekstissä mukana tulevien kaupallisten yhteistöiden kumppaneita
Olen katsellut lauantain kuvia ja videoita uudestaan ja uudestaan. Hymyilen niiden läpi. Leijun edelleen kuplassa, josta en tunnu osaavan sanoa mitään järkevää. Pelkkä onni, kiitollisuus, ja ilo eivät tunnu riittäviltä.
Vietin lauantaina elämäni parhaat juhlat! Totesimme kummatkin Insinöörin kanssa että nämä minun 40v juhlani oli vielä kivemmat kuin meidän häät silloin 14v sitten.
Kaikki meni ensinnäkin järjestelyjen puolesta nappiin. Olin varautunut tosi hyvin ja tehtiin pieniä juttuja pitkin viikkoa, tosi paljon myös tilasin valmiina joten omaa tekemistä ei jäänyt kauheasti. Lisäksi sain hirveästi apuja rakkailta ystäviltä ja yhteistyökumppaneilta, joten kerrotaan ensin heistä kaikista! Sitten siirryn vetistelyosaan, joten varaa nessut esiin.
Minulle.
Juhlakukat.fi toimitti juhliin aivan mielettömät kukat, joita riitti kukkaseinäksi, kukkapannoiksi, kimpuiksi ja vielä toisiinkin juhliin olisi riittänyt. Kukat oli uskomattoman kauniita ja niiden runsaus teki koko juhlan kauniiksi!
Musta tuntuu ettei kukaan edes huomannut että kukkien lisäksi meillä ei ollut mitään koristeluja. Ei ilmapalloja, ei serpentiinejä, ei mitään. Ei tarvittu, kukat loistivat itsessään. Kerron tästä vielä myöhemmin lisää mutta sanon jo nyt että jos joskus juhlia järjestät, tsekkaa Juhlakukat.fi!
Kukista puhuttaessa en voi olla kiittämättä Maaritia joka muutenkin juhlien epävirallisena ”kaasona” auttoi mua aivan valtavasti, ja erityisesti siinä kukkaseinän tekovaiheessa kun alkoi sekä aika että usko loppua, hahah! Minnille ja Hannalle myös iso kiitos avusta kimppujen kanssa, noin tehokasta floristiporukkaa en ole ennen nähnyt.
Ruoat juhliin tulivat Relovelta, tiesittekö että maailman ihanin kahvila tekee nykyään myös cateringia? Siitäkin lisää myöhemmin mutta sanon heti että täältä te saatte ne kaipaamanne ihanat rippijuhlan / kesäjuhlan / hääjuhlan / illanistujaisen antimet (HKI ja TRE). Voi morjens miten hyvää.
Todella iso kiitos myös toiselle Hannalle (noin niin kuin kaikesta avusta ja) tästä upeasta synttärikakusta, jonka hän teki lahjaksi, mieletön ponnistus!
Saatiin juhliin myös paljon ihania juomia kumppaneilta, kiitos oluista ja muista herkuista Nokian Panimo, vesistä Novellelle ja kahvihommista Arla / Starbucks! Kyröltä olisi tullut myös upea drinkkibaari mutta nyt kävi niin että se baari on edelleen jossain Postin kyydissä ja jää mulle ja Insinöörille omaksi jälkikäteislahjaksi.
Insinööristä puheen ollen: kiitos rakas kaikesta. Oltiin hyvä järjestelytiimi kaiken muun hyvän tiimipelin lisäksi! Insinöörin vanhemmille iso kiitos kaikkien meidän lasten vahtimisesta, johon sisältyi Nelosen eka yökylä ikinä. Se meni loistavasti, joten sitä jatkossa lisääkin!
Hyvän ruoan ja juoman lisäksi juhlissa oli pari loistavaa yllätysnumeroa, jotka saivat juhlakansan hihkumaan ilosta ja onnesta: ensinnäkin ihana Perheenvarsi Jenni teki juhlissa muotokuvia ja piirroksia ihmisistä! Tämä on tosi harvinaista herkkua, itsekään en ole tainnut koskaan omaa kuvaani piirrettynä saada. Tässä se:
Eikö ole ihana!
Juhlien mieleenpainuvin juttu taisi monille olla Poopuan vetämä Pop-up-korupaja, jonka he järjestivät veloituksetta. Piharakennuksessa oli iso pöytä täynnä korvakorumateriaaleja, josta vieraat saivat käydä rakentamassa juuri mieleiset kotiin vietäviksi.
Tämä oli niin suosittu juttu että pihalle muodostui välillä jonoa, ja jotkut keksivät salanimiä saadakseen tehdä vielä toiset LOL. Omat upeat more is more -korvikseni eivät aivan kestäneet Cha Cha Cha -possujonoa (minä olin itse Käärijä, tietty), mutta ne vielä korjaan!
Juhlat olivat 40v bileiden lisäksi blogini / firmani kesäjuhlat ja teemana siksi Valeäiti-tyyliin #valefestarit. Pukukoodina oli ”anything but black” ja toteutin sen itse hyvin kirjaimellisesti. Mulla oli mun ihanat Espanjasta ostetut sähkönsiniset housut ja niiden parina Iinalta lainaamani toppi, kiitos vielä siitä Iina! Toivon että se kesti possujunat!
Kasvot ja hiukset loihti juhlakuntoon Essi, joka ei ikinä yksityisasiakkaita tee mutta kuitenkin lahjana minulle suostui tulemaan ja olen siitä tosi kiitollinen – mun olo oli siksikin niin onnellinen koko illan että tunsin olevani tasan itseni näköinen mutta vain vähän värikkäämpi.
Tästä päästäänkin siihen vetistelyosuuteen.
Pidin aluksi ihan vain pienen tervetuliais / infopuheen ihmisille, ja aloinkin puskista itkemään heti ekoilla minuuteilla. Katselin ihmisiä siinä meidän kodissa ja yhtäkkiä olin siinä hetkessä niin häkeltynyt miten paljon ihmisiä oli paikalla aidosti onnellisen oloisena minusta ja juhlistani.
Yhtäkkiä huomasin sanovani ääneen että ”en ole pitkään aikaan järjestänyt juhlia kun olen pelännyt ettei kukaan tule” ja se romahdutti mut.
Tajusin siinä ja silloin, kymmenien minua suorastaan hellästi katsovien ihmisten edessä, että nyt, tässä hetkessä ja tässä elämässä koen olevani täysin rakastettu ja hyväksytty juuri tällaisena kuin olen, juhlienkin arvoinen. Eikä niin ole aina ollut.
Olen valtavan onnellinen siitä, keitä kaikkia olen ympärilleni saanut. Katsoin ihmisjoukkoani syvässä kiitollisuudessa ja ylpeydessäkin. Jotain sen täytyy minustakin kertoa että olen saanut näin hienoja ihmisiä ympärilleni, osa heistä jo yli kolmekymmentä vuotta matkassani, tuoreimmat vasta viime vuosina, jonkun tapasin livenä ekaa kertaa. Että voi ihminen saada uusia, tärkeitä ystäviä pitkin elämän, se ei lakkaa hämmästyttämästä.
Eniten onnellinen olen siitä että tuonkin itkuisen hetken aikana Insinööri seisoi takanani. Hän vaistosi heti että nyt meni diipiksi ja laittoi käden vyötäisilleni kuin sanoakseen hiljaa kaikki on hyvin, olen tukenasi.
Kuulin että hän meinasi jo jatkaa puhettani, mutta sain itseni koottua – hetkeksi. Koska pian jo kerroin että Insinööri on ostanut mulle lahjaksi upean taulun ja taas itkin kun muistelin sen saatekirjettä (siitäkin kuulette vielä myöhemmin).
Lopulta sain itseni kasaan ja homma kääntyi nauruksi, onnittelulauluksi ja tanssiksi ja jatkoin samoissa tunnelmissa missä aivan koko lauantain, sitä edeltäneen viikon ja vielä tänäänkin olen leijunut. Sellaisessa rennon kepeässä onnessa, jossa en muista koskaan ennen olleeni. Ihan vain onnellinen, ilman mitään muttia tai ehtoja, ilman mitään suoritteita tai odotuksia.
Kuuntelimme soittolistaa missä oli vain mun lempibiisejä, juttelin mun lempi-ihmisten kanssa ja katsoin sydämiä silmissäni kuinka he kaikki juttelivat, tanssivat ja nauroivat keskenään aivan yli kaveriporukkarajojen. Ehkä olin aivan sydänlasit silmillä mutta tuntui että mihin tahansa katsoin, näin yhtä iloisia ja onnellisia ihmisiä kuin minä ja SE jos jokin tekee juhlasta juhlan.
Ihaninta oli tunne siitä että minua kannateltiin, niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Minun ei tarvinnut huolehtia mistään, emännöidä mitään tai esittää mitään. En laittanut lisää ruokaa tarjolle (kiitos heille jotka sitä teki!!), en ottanut kuvia tai täyttänyt ihmisten laseja.
Siis kuvista kiitos te kaikki muut!
Minä vain liihotin menemään: tanssin, leijuin, halasin, nauroin ja välillä itkin, kun minulle lausuttiin ja laulettiin (!) ihania sanoja.
Sain ihania lahjojakin, vaikka unohdin sanoa ettei tarvitse, mutta kyllä lahjoista suurin oli se tunnelma ja asenne, jolla kaikki meille tulivat.
Siispä rakkaat ystävät, kanssajuhlijat, se kaikista isoin kiitos menee teille <3