PR-Tilaisuus Suomen Purjehdus ja Veneily, Helsingfors Segelsällskap (HSS) ja Helly Hansen
”Navigare vivere est” luki kahvin tahraamassa valkoisessa mukissa. Tuijotin sen sinisiä solmuja ja katsoin, kuinka paljon muki liikkui. Jos se kaatui ja myös kellon naru sojotti suoraan sivulle, laitoin silmät JA korvat kiinni ja toivoin että oltaisiin jo satamassa.
Mä vietin kaikki lapsuuden kesät isossa purjeveneessä, jota kipparoi yksi kilpapurjehtija, ja jonka miehistönä oli melko kykenemätön ja vähän jännittynyt porukka.
Opin pelkäämään vähän kaikkea, koska, nooo meidän tilanteet päättyi vähän kaikkeen😄 Oli huutoa ja melskettä, lenteleviä tavaroita ja välillä vähän vertakin.
Kun tulin raskaaksi, homma meni ihan överiksi, enkä kestänyt kallistumista enää sitäkään vähää ja sittemmin veneily ei ole tuntunut hyvältä idealta, kun pelkään kaikkien lastenikin puolesta ja pilaan ilon kaikilta.
Tää pelko on aina ärsyttänyt mua, koska onhan tää nyt mieletön etuoikeus, että suvussa on vene ja purjehdustaustaa. Rakastan merta, veneilyä ja sitä kulttuuria mutta sitten on tämä saatanan pelko.
Olen halunnut mennä sitä päin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt pääsin turvallisessa seurassa opettelemaan ”alusta” kaikkea, ja huomattavasti pienemmässä veneessä, lähellä rantaa. Sain kysyä 35 kertaa mihin suuntaan pitää kääntää vendassa, vaikka olen ollut sellaista tekemässä elämäni aikana varmasti tuhat kertaa ja mun pitäisi kyllä jo tietää.
Onneksi meitä opasti maailman lempein ja kannustavin olympialaisiin lähtevä (!)Veera Hokka. Kokemus oli tosi hauska ja meillä meni hienostin. Pääsin ohjaamaan, mikä on aina ollut mun lempparia, siinä on sentään joku hallinta tilanteeseen.
Ohjaaminen tuntui tutulta, veneen liikkeet suunnilleen hallituilta. Muistin, mitä kaikkea jo osaan ja mitä voisi opetella. Sain tuntumaa siihen, mitä pelkään ja arvaan, miten voisin sitä korjata. Kisasin myös melko menestyksekkäästi vaatimattomasti olympiatason ihmisiä vastaan, hahaha😄
Veeran avulla tästä tuli tosi korjaava kokemus, kiitos siitä hirveästi ja tietysti kaikille muillekin illan järjestäneille, koko tilaisuus oli aivan upea! Uimaankin menin, jösses sentään.
Ehkä lähdetään seuraavaksi Julian kanssa kurssille? Koska purjehdus, se se vasta elämää on (jos ei pelkää esim ihan helvetisti kallistumista).
Suomen purjehdus ja veneily vinkkaa: ”Vinkiksi lajista kiinnostuneille, että ilman omaakin venettä pääsee harrastuksen alkuun. Ota yhteys lähimpään seuraan ja kysy, millaisia kursseja tai veneitä seuralla on. Lisätietoa täältä.”