Yllätys! Jos eksyit tänne, löysit uuden blogijutun ja ehkä huomasit samalla, että olen somelomalla.
Aion olla peräti kaksi viikkoa (järkyttävän pitkä aika eikö 😂 ja samalla pisin, mitä olen koskaan ollut!) pois Instagramista kokonaan ja aion myös tehdä sen ilmoittamatta kenellekään, koska itse aina vähän irvistän kun näen jonkun sanovan että no niiin nyt olen takaisin kahden kuukauden lomaltani ja samassa tajuan, että jaa niinhän se onkin tainnut ollut poissa, enkä ole lainkaan kaivannut.
Yritän siis säästää teidät siltä ahaa-elämykseltä, jossa tajuatte mun olleen poissa Instasta ja samalla huomaatte, miten vähän se teitä kiinnosti ja siitä on nopea polku siihen, että huomaatte, ettei oikeastaan koko Valeäiti tai edes Instagram kiinnosta.
Jälkimmäiseen kyllä kannustaisin (ellei elantoni olisi siitä kiinni), koska tässä jo muutaman päivän jälkeen huomaan kyllä kipeästi, miten tiheästi siellä käyn. IG:ssä on myös iso osa mun sosiaalisesta elämästä, joten tässä on joutunut ihan uudella tavalla viestimään WA kautta ihmisille ja toisaalta – hyvänen aika sentään – puhumaan oman perheen kanssa.
Ja on ollut myös ihan superrentouttavaa olla kuvaamatta yhtään mitään, jos ei halua. Oon tietoisesti ottanut perheestä ja itsestäni ei-IG-kelpoisia kuvia, ja sitä haluan jatkaa enemmän myös tauon jälkeen!
Nythän on niin, ettei pitänyt lätistä tästä IG asiasta ollenkaan, joten menen asiaan, joka…ei ollut kai sekään olemassa, ei tässä mitään asiaakaan ole!
Sen verran teki mieli kirjoittaa asioita muistiin, että avasin kuitenkin koneen. Haluan ehkä kirjoittaa ylös, miten kivaa täällä Käpliksessä onkaan, vaikka aina arvotaan vähän sitä onko tämä just kiva mökki vai ei. Siis on, toki, mutta erityisen ihana juuri nyt kun on se harvinainen aika kesästä, että täällä ei ole a) kylmä b) tuulista c) hyttysiä.
Täällä ihan oman perheen kesken huomaan myös, että mun stressitaso oikeasti laskee, koska me ei voida tehdä kotona jotain projektia, tai tehdä jotain ihania kesäisiä juttuja, kummatkin asioita, joita somen kautta tuuttaan silmilleni ja ajattelen, että mekin voitaisiin ja sitten petyn kun ei me kyllä voida, kun ei saada aikaiseksi.
Olen ollut lomani ensimmäiset päivät aivan kertakaikkisen kauhea kaikille ympärilläni ja myös itselleni. Kerran jopa itkin itseni uneen. Siihen sekoittui stressiä lomalle jäämisestä, joka ei ihan onnistunut niin, että työt oikeasti olisi lomavalmiina ja taputeltu, ja ahdistusta siitä, että meidän perheen vuorovaikutus ja yhteydet on olleet aika katkolla viime ajat. Pikku romahdus tekee silloin tällöin hyvää, ja niin tekee myös yhdessä sovittu kännykkädetox ja nyt menee jo paljon paremmin!
Tänään käytiin vihdoinkin pizzalla Rehtorissa ja Olgan farmilla ja se oli ihanaa. Aivan super hyvät pizzat ja hauska kotieläinvierailu. Sain sillä reissulla pitkästä aikaa kiinni sellaisesta syvästä perheonnesta: tuijottelin vain porukkaani ja mietin, kuinka onnekkaita ollaan kun meillä on yhtä aikaa sekä isoja, vahvoja nuoria, joista saa olla jatkuvasti ylpeä että ihan pieniä pehmoisia käsivarsia, jotka kietoutuu kaulan ympäri kun olen lähellä.
Muina päivinä ollaan möllötötelty kotona, mietitty rakentaisiko pergolan vai ei, urheiltu ja oltu aktiivisesti siivoamatta kotia, ei kun hups nyt taisin sortua vähän niihin meidän riitoihin. Grillasin myös ekaa kertaa ehkä ikinä itse, kiitos Hannan Grillaa kuin mimmi – kontsun!
Aamulla kävin täällä mökillä tahmealla lenkillä, jossa joku otus söi mua niin, että sen pois läiskäistessäni sain kunnon roiskahduksen omaa verta käsiini. Nam.
Ykkönen on keräillyt kasviota, Kakkonen on kalastanut kotonakin niin paljon, että joudutaan rajoittaa sen kalojen syömistä (myrkyllisiä nämä kaupunkikalat) ja Nelonen on kulkenut koko kesän Kolmosen Fredom moses -sandaaleissa, jotka on koko 28-29 – ei hänen kokoaan. Ostin sille alesta omat glitterpinkin mosesit vain vähän isossa koossa 26/27, mutta hän on tehnyt hyvin selväksi että ne ei ole kenkävau, vaan käyttää edelleen Kolmosen sandaalejea, joka vuorostaan käyttää näitä uusia, hänelle nelisen kokoa pieniä kenkiä.
Ollaan myös kunnostauduttu pakkaamisessa ja erinäisillä mökkireissuilla on kotiin jäänyt valtavasti lakanoita (tällä kertaa Ykkösen, Kakkosen ja Nelosen kaikki lakanat), vaipat, Insinöörin kalsarit ja kerran myös pienten kaikki kengät. Hyvin pärjäsivät muutaman päivän paljain varpain.
Seuraavaksi jatkan Teinin mieli – kirjaa (on loistava!) ja harkitsen katsoisinko pienen hetken verran omaa kirjaani, sillä en ihan muista mihin asentoon sen sillä viimeisellä stressaavalla työviikolla jäi.
Loppuun vielä sellainen lohdutus, että jos teidän kesäloma on pelkkää riitaa, säätöä ja toteutumattomia suunnitelmia, et todellakaan ole ainoa. Meillä takana on kaksi viikkoa ja vasta nyt alkaa ylleni laskeutua jonkinnäköinen mukava, kesäinen vapaus. Ja edelleen on päättämätttä, mitä me tehdään ensi viikon jälkeen, onko reissua jonnekin vai projektia kotona vai jatketaanko tätä lähes riidan partaalla olemista – nähtäväksi jää.