Aamulla, noin kello 09.05 Kakkonen tekee ”olen juuri syönyt uutta kiinteää ruokaa” -nipat. Tunnin kestävä vesikatko alkoi yhdeksältä. Wet wipet on kuivia ja vauva on varsin mobiili. Seurauksena lievästi kakasta tahriintuneet paita, housut ja kädet. Minulla.
Lähdemme puistoon, minä ilman pipoa. Todella huono idea, jos aikomuksena on jaksaa olla yli kymmenen minuuttia lapsen seurana ulkona.
Syömme lounasta, minä ja Ykkönen liha”pullia” (ne paistettiin eilen pannulla, joten oikeasti se on yksi iso kasa lihamureketta) ja Kakkonen kalastajanpataa. Kaksi syöttötuolia on sijoitettu pöydän eri päihin, pöydällä kalaa ja maitoa = maksimisotku.
Lähdemme siivoojan tieltä pois (jee!) mummilaan. Matkalla autolle eräs päiväuniaikainen keksii napsia kerran syötyjä, mutta useasti tallattuja purukumeja maasta. Kun kolmaskin kielto kaikuu kuuroille korville, nappaan taaperon kainaloon. Saan paheksuvia katseilta vastaantulevalta mieheltä. Hän ei ole ilmeisesti ennen nähnyt kenenkään kävelevän yksi vauva rintarepussa, toinen lähes pää alaspäin mahastaan roikkuen yhden käsivarren päällä, ja toisessa kädessä turvakaukalo.
Lapset nukahtaa matkalla. Valmistelen huolella perilletulon, jotta saisin ykkösen siirrettyä sänkyyn nukkuvana: jätän autoon radion päälle, avaan ovet ja turvaportit, nostan peiton syrjään sängystä ja riisun itseltäni heiluvat laukut. Olen kaukaa viisaana jo autoon mennessä ottanut lapselta kengät pois ja kääntänyt istuimen enemmän makuuasentoon. Varovasti irroitan turvavyöt ja ujutan käteni Ykkösen ympärille. Se ei herää, menestys! Sitten nostan sen ylös ja lähden kuljettamaan kohti sänkyä. Kun Ykkösen sukkahousut ovat jo melkein sen polvissa, huomaan että olemme jääneet turvavyöhön kiinni.
Kun lapsi on huhuillut sängyssä ”äitiä” täysin heränneenä puolen tunnin ajan, luovutan. Nostan sen ulos ja ehdotan muumeja. Alan katua lupaustani, kun huomaan että täkäläinen Insinööri on hommannut maltilliset viisi eri laitetta kaukosäätimineen. Aion jo luovuttaa, kunnes rakas esikoiseni, vajaa kaksvee, sanoo ”muumi, tossa”, ottaa oikean levyn hyllyltä, avaa tottuneesti DVD:n soittimen napista ja asettaa levyn sinne. Kun se painaa vielä kerran oikeaa nappia ja levy sujahtaa sisään, päätän että osaan varmaan jostain sitten painaa play:ta. Viisi, okei kymmenen, minuuttia myöhemmin Muumit rallattelee telkkarissa, ja me istumme Ykkösen kanssa vierekkäin nojatuoleilla. Tästä viiden minuutin päästä Ykkönen on pöydän päällä ja minä bloggaan edelleen. Kun se etenee takalle asti, lopetan bloggaamisen.
Tämä teksti tulee valmiiksi Ykkösen tyhjentäessä kissojen vesi- ja ruokakuppeja lattialle ja Kakkosen syödessä paperikassia. Onneksi tätä päiväunetonta päivää on vielä monen monta tuntia jäljellä.
