”Se on niinkuin tosi iso ja se menee ympäri, ympäri, ympäri, se on tehty ilmasta”.
Nämä Kalifornian serkut ovat vuosien mittaan hieman ulkosuomalaistuneet. 8v ja 10v pojat kyllä puhuvat tosi hyvin suomea, mutta joskus seassa tulee vähän englismiä, tai suoranaista siansaksaa, riippuen siitä kuinka innostuneesti asiasta puhutaan.
Vauvojen päiväuniaika (”ne nukkuu silti?”) vietettiin eilen Aliasta pelaamalla (ja salaa Eminemejä popsien). Tulipa taas huomattua miten vaikea kieli suomi oikein on. Yllä kuvattu hurrikaaniselostus oli vielä helppo ymmärtää, mutta miten selitetään ”raakkua” pojalle joka kysyy ”kotka?” kun sanon että tiedätkö korpin?
Kaikenmaailman etu- ja takaliitteet on myös todella hankalia. Miten selität että onnekas ja onnellinen onkin eri asiat, tai että peli on epäreilu mutta häviäjä on onneton? Tai että matala voi olla joko syvän tai korkean vastakohta?
Hyvin pojat silti pärjäsi ja voittivat kumpikin reilusti Insinöörin. No okei, ehkä vähän epäreilusti, ne sai aika paljon apua. Pelin aikana keksittiin sitäpaitsi paljon hyviä uusi termejä, kuten terveenhoitaja.
Henkilökohtaisesti illan paras anti oli pienemmän serkkumiehen ihmettely kun sai tietää syntymävuoteni:
”Ai niin nuori? Minä ajattelin että vanhempi kun niin pitkä”
Loppukeskustelu ei ehkä ollutkaan sitten ihan niin mieleinen:
”Kuinka vanha sä sitten ajattelit että oon?”
”no ehkä neljäkymmentä”.
P.s. Ykkösen lukihäiriö saa yhä moninutkaisempia piirteitä. Tai onhan se kai loogista että Joelin nimi onkin ”El-Joa”.
