Kakkonen nukkuu taas ihan legendaarisen hyviä yöunia, heräillen noin tunnin välein. Mainitsin asiasta tänään puhelimessa neuvolatädille, joka alkoi about heti puhua unikoulusta.
Voi paska sanon minä. Olin oikeasti ajatellut, että tämä vamma menisi itsestään ohi tai että sille löytyisi jokin helppo syy ja ratkaisu, kuten maitoallergia. Mun maailmassa maidon jättäminen pois ruokavaliosta on helpompaa kuin systemaattinen lapsen huudattaminen (siihen se tassuttelukin johtaa), etenkin kun taloudessa on jo yksi lapsi, jota en halua toisen huudolla herättää. Mutta myönnettävähän se on: tolla on selkeästi ongelmia nukahtamisessa. Eihän se päivälläkään nuku yli puolta tuntia kerralla, koska ei osaa nukahtaa uudestaan syklien välissä. Ja on se niinkin, että 90% ajasta se nukahtaa rinnalle tai syliin. Voin laskea yhdellä kädellä kerrat kun se on nukahtanut itsekseen ei-liikkuvissa olosuhteissa.
Joten jotain tuskaa lienee edessä, mutta maanantaina neuvottelen tilanteesta vielä uudestaan neuvolassa. Jos ne vaikka keksii jonkun muun konstin eka. Kuten viskin.
Ps. Päästin itseni tänään vihdoin Helsingin COSiin, jonka tiedän olevan mun henkkoht. taloudelle täysi kuolema. Oli myös fiksua käydä siellä univelkaisena, kyllähän te tiedätte mitä se tarkoittaa. Ainakin sitä että huomenna hiekkalaatikon reunalla on yksi onnellinen, mutta rahaton, materialisti kirkkaissa väreissä ja isossa hatussa.