Ma olla niin död.
Lokakuussa alkanut, marraskuussa vaiheillut ja itsenäisyyspäivänä uutta nousua tehnyt miesflunssani on vaihteeksi vaiheessa ”kuume”. Kivaa vaihtelua tähän pelkkään nasaaliääneen ja kurkkukipuun.
Seuraavaksi laitan jonkun vitamiinitipan käteen.
Onneksi viikonloppu oli varsin rentouttava. Oltiin kahdestaan Insinöörin kanssa melkein kaksi vuorokautta.
Aluksi olin yhtä hymyä.
Ehdittiin käydä syömässä, leffassa Rivierassa (oikein lämmin suositus!), niistää yhdessä yksi Nessupaketti tyhjäksi, ostaa _kaikki_ listalta löytyneet joululahjat (ei lämmintä suositusta) ja käydä sitä rahakeskustelua (vailla järkevää tulosta vieläkään).
Aivan, ei se ehkä ollutkaan kovin rentouttavaa. Lauantain kääntyessä iltaan nojailin jo Verkkokauppa.comin käytävillä milloin mitäkin kallista tietokonetta vasten ja haaveilin fiksummasta menneisyyden minästä, joka olisi hoitanut tämän kaiken jo viisi viikkoa sitten oikeasti verkkokaupasta.
Selkä sekä flunssa huusivat kipulääkkeitä ja pää viiniä. Eikä sitäkään enää saanut.
Pukinkonttiin saatiin kuitenkin kaikenlaista, hyvin paljon myös sellaista jota kukaan ei toivonut ja jota kukaan ei varmaan haluaa.
Mutta minkäs teet perhana, jos ostat lahjat viikkoa ennen niin kyllä on kuulkaa joka helvetin kaupasta SE Lego Friends lentokone sekä huvipuisto loppu eikä SITÄ ”autoilevaa hamsteria” myöskään ihan noin vain löydy.
Kakkosen lista olisi ollut helpompi toteuttaa mutta siinä oli muita puutteita, ks alla ote sukulaisille lähteneestä kirjeestä:
1.Pikkumikrofoni (eli hands free keikkamikki) – oliko ehkä amerikan joulupukilta tulossa?
2. Mikrofonipysytin jossa on selfietikku
3. Karaokemikki
4. Mikä tahansa mikki josta myös ääni vahvistuu (toim. huom. ei välttämättä äidin ja isin toive)
No mutta nyt sit on kuulkaa, talo täynnä joulun ihmettä.
Yksi ihme voisi olla vaikka se että tämä ikuinen miesflunssa ottaisi ja häipyisi. Keksisin minäkin jotain muuta kirjotettavaa.
Snif, niisk ja wää-wää-wää.