Sisälläni asuu räpätäti. Se on varmaan perinnöllistä, olenhan erään maailmanluokan valittajan ja toisen negatiiviön risteytys. Olen kohtuuteen asti saanut pidettyä tätä räpätätiä sisälläni hiljaa. Jos silloin tällöin ottaa asiakseen kertoa muille, miten asiat voisi tehdä paremmin, niin onpa paha.
En tiedä johtuuko siitä yleisestä ”pahan kytän” roolista, jota joudun arjessani nykyään vetämään, mutta nyt se räpätäti on alkanut rajusti herätä. Leikkipuistossa komennan muiden lapsia, ojennan ja kehotan käyttäytymään paremmin. Vieraille tarhatädeillekin huomautan, vaikka kautta rantain vielä, että voisivat vahtia holhokkejaan. Teineille tekisi mieli sanoa että lopettakaa se helvetin kirkuminen ja noi roskat roskiin nyt. Ja kyllähän te tiedätte, miten niitä autoilijoita koulin.
Erityisesti sitä räpätätiä houkuttaa päiväkodin pihalla piilotteleva ”Mersumies”. Pihalle ei saa ajaa autolla, mutta niin vain siellä eräs avomersu aina kököttää aivan oven vieressä. Kerran olen nähnyt herran huristelevan tyytyväisenä siitä itse keksimältään paikalta pois, joten tiedän minkänäköistä saalista vaanin. En ole miehen onneksi saanut sitä hetkeen kiinni itse teosta, ja sen väijyminen oven ulkopuolella on jo niin säälittävää räpätäti/kyttääjä -toimintaa, että olen vielä jättänyt tämän räpätyksen tekemättä. Seuraavan kerran kun saan sen kiinni, aion kertoa että me muut ollaan kuule ihan kiltisti mahat pystyssä roudattu vielä kaukaisemmalta ovelta rimpuilevia kakaroitamme parkkipaikalle, että koita kuule sinäkin jaksaa kävellä se ylimääräinen 50 metriä. Etenkin kun se mun ihana kakara tätä nykyään kävelee tällä samalla pihalla vailla itsesuojeluvaistoa.
Suureksi osin mersumiehen takia räpätäti alkaa käydä kärsimättömäksi. Olen enää parin ilkeän mulkaisun ja äänekkään suun maiskautuksen päässä lopullisesta räjähtämisestä. Pelkään pahoin että kun sen Pandoran lippaan kerran avaan, ei loppua näy. Sitten saavat kaikki röökaajat, roskaajat, etuilijat, ovea-avaamattomat, käytävät tukkivat juoruakat ja suojatien edessä pysähtymättömät pyöräilijät kuulla kunniansa.
Pelastaakseni itseni kaikkien räpätätien pahimmalta kohtalolta (asuvat yksin seitsemän kissan kanssa ja soittavat K-kauppaan valituksia vanhentuneista tuotteista. Apua, sen tein jo.), aion kanavoida pahimmat energiani Phil&Tedsille. Ostamamme vaunut kun näyttävät uhkaavasti tekevän kohta saman kuin kahden tuttavaperheen vaunut: renkaat kuluu puhki. On aivan käsittämätöntä ja epähyväksyttävää, että alle puoli vuotta käytössä olleet (pienen omaisuuden maksaneet) vaunut menee rikki. On todella syvältä jos kahden lapsen logistiikka hajoaa kesken matkanteon.
Nyt pitää vaan päättää lähetänkö järkevän valituksen jo nyt, vai odotanko renkaan räjähtämistä, eli sopivaa raivoa ja räpätädin lopullista nousemista. Innoissani olen tästä mahdollisuudesta kuitenkin.