Ykkönen on jo pari päivää selkeästi leikkinyt jotain laululeikkiä. Se taputtaa reisiään, mumisee jotain epämääräistä ja lopuksi heittää kädet ilmaan sanoen samalla ”huiiiii”. Ehdin jo pohtia että onkohan tässä kyseessä jokin suuri kevätjuhlayllätys, mutta sitten se tajuttiin: Pikkuiset Kultakalat! Sitten kokeilemaan:
Pikkuiset kultakalat lammessa ui,
pikkuinen kalaäiti huolestui,
uikaa, uikaa jos osaatte
ja ne ui ja ne ui sen uskotte
Hop hop däbä däbä hop hop hui!!
Hop hop däbä däbä hop hop hui!!
Hop hop däbä däbä hop hop hui!!
Ja ne ui ja ne ui sen uskotte
Välittömästi laulun alettua syttyi Ykkösen silmiin iloinen valo: nyt te tajusitte! Ne pienet hiekan kuorruttamat kädet viuhtoi kamalaa vauhtia kertosäkeistön mukana ja loppuun tuli tietenkin rehvakas ”huiiiii!!”.
On toi vaan niin mahtava tyyppi, laulaa ja kaikkea.
Ja on se niin järkyttävän ärsyttäväkin. Huhheijaa mikä tahtojen taistelu on nykyään menossa. Siitä lisää joskus myöhemmin, nyt en enää kehtaa kirjottaa tänne tältä päivältä.