Talon rakentamisessa on paskinta:
1. Epävarmuus ja riskit
Välillä tuntuu että tämä talo on kuin mikrokokoinen Länsimetro. Kaikki on kallista, epävarmaa ja riskipitoista. Juuri kun uskot johonkin, se osoittautuu vääräksi luuloksi. Paraskaan urakoitsija ei osaa sanoa, mitä kalliolle tapahtuu kun sitä lähdetään louhimaan. Kukaan ei voi ennustaa, miten naapurit suhtautuvat hankkeeseen tai sataako koko heinäkuun vettä. Jokaisen nurkan takana on uusi uhka, joka voi viivästyttää hanketta kuukaudella ja / tai maksaa kymppitonnin. Kun takaajana ei ole veronmaksajat, nousevat kustannukset tuntuu törkeän pahalta. Onko tähän lopulta varaa, tuleeko tästä hyvä?
2. Tuhat päätöstä – ilman tietoa
Minkä väristen on oltava ikkunan karmien? Entäs sieltä alumiinikarmin toiselta puolelta? Minkä muotoiset pistorasiat haluatte? Montako? Mihin? Minkälainen ilmastointijärjestelmä? Sanotaan, että rakennusprojektin mukana tulee tuhat päätöstä. Veikkaan ettei se riitä. Suurin osa päätöksistä on mahdottomia tehdä: niiden kustannusvaikutus ei ole tiedossa, et osaa visualisoida lopputulosta (tämä on mulle yksittäinen pahin! En vain pysty ymmärtää miltä joku karmi näyttää) tai jo tehty päätös pitää pyörtää koska naapuri valittaa, kirvesmies sanoo ettei pysty tai haluttua materiaalia valmistaakin vain yksi kääpiö Kirgisiassa salaisella taikasauvalla. Ja se kääpiö on kipeänä.
3. Kusetetaanko meitä?
Ikuinen ilmassa leijuva uhka. Vaikka miten tarkkailet tyyppejä ja haluat luottaa vaistoihisi, aina jostain kuulee yhtäkkiä niitä tarinoita. Työmiehet lähti lomalle. Ikkunoita ei asennettu. Kamat pöllittiin. Joku meni konkkaan. Seinät on tehty vinoon. Ei vaan seinät olikin suorat ja sisätyömiehet yrittää kusettaa teitä. Meille ei ole vielä ehtinyt tapahtua mitään, mutta se pelko painaa päätä. Tämä bisnes on niin läpimätä, että kaltaistemme naiivien ja tunnollisten ihmisten tekee välillä aika pahaa.
4. Täyttä ruuhkaa – eri kaistoilla
Toisella pyörii päässä ilmastoinnin järjestäminen, välipohjan eristys ja UYW vai UYS. Toinen murehtii kaappitilan riittämistä, päiväkotipaikkoja ja huomisen ruokaa. Kukaan ei siivoa, joku käy tontilla ja ruokavaliossa on ihan liikaa tilattua pizzaa. Ai niin ja ne työtkin vielä. Tiukimpina viikkoina eletään kahdessa eri kuplassa, joista kumpikaan ei osaa purkaa toiselle omia tuntojaan.
On päiviä, jolloin kumpikin vain kiukuttelee toiselle ja makuuhuoneessa soi Fifty shades of ”ei”. (kunnes tulee tämän tekstin viimeinen kohta ja kaikki ovet aukeavat).
5. Lopputulos on silti arpapeliä
Talo suunnitellaan ja rakennetaan pitkälti paperilla. Vaikka 3D-mallinnokset ovat nykyään ihan hyviä, et millään saa niihin oikeita sävyjä, tilan tuntua, valon suuntaa. Ajattele, että shoppaisit itsellesi netistä omakotitalovaatteen. Paitsi että ostat asukokonaisuuden kaikki osat eri verkkokaupasta. Siinä on sitten hyvä postipaketin edessä miettiä, tuliko sopivat rintsikat ja farkut.
Talon rakentamisessa on parasta:
1. Ne hetket, kun jotain nytkähtää eteenpäin.
Sellainen oli viime viikolla kun [highlight]ME SAATIIN RAKENNUSLUPA![/highlight] Puolitoista vuotta odottanut Möttönen pääsi vihdoin pannastaan ja pääsi suoraan tonttimaljoihin. Kreisiä, tästä se oikeasti nyt alkaa.
(ehkä me vielä hetki jaksetaan.)