Nyt ovat kuulkaa silmät auenneet. Viime viikon äkillisen Lihaton lokakuu – ajatuksen jälkeen aivoissa tapahtui jotain. Ne kääntyi asentoon, jossa kasvisruoka ei ole kasvisruokaa vaan ruokaa, jossa ei satu olemaan lihaa. Tiedättekö? Siinä on ero. En voi sille mitään että mun päässä kasvissyönti on ollut vähän sellaista ituhippeilyä. Paljon kaikkia outoja ruoka-aineita (myös niitä ituja) pavuista kaaleihin, omituisia vaatimuksia ja aina Sen Asian korostamista: joo ei täällä taida olla mulle mitään mitä mä voisin syödä kun mähän oon kasvissyöjä. Mulle kasvisruokavalio on aina ollut jollain tavalla liian aatteellista, liian painava asia ihmisen elämässä. En voinut mitenkään tarttua siihen. Etenkin kun kasvissyönti tuntuu äkkiä johtavan siihen, että pitääkin olla vegaani ja kaikin puolin muutenkin täydellinen, hyvä ihminen. TJEU: Puutalobabyn kommenttiboksi.
Ja se kasvisruoka, eikö se ole ensisijaisesti tyytymistä ja toissijaisesti pahaa? Kasviksia kermalla ja juustolla? Ajattelin mielessäni salaattia, papuja, munakoisoa (yök) ja linssejä. Omituisia ja epäilyttäviä kaikki.
Sitten tuli tuo ajatus lihattomasta lokakuusta. Mitään ajattelematta, täysin vastaan panematta ja ilman sen kummempaa aatteellista suuntautumista siirryinkin samantien, pelkän yhden aivopierun voimalla sekasyöjästä lihattomaksi jo viikkoa ennen lokakuuta. Vähän vahingossa ja täysin vaivatta. Lapset ei huomaa missään mitään eroa, ja Insinöörikin teki ilman erillispyyntöä bolognesensa kokonaan soijarouheesta. Näinkö helppoa se nyt sitten oikeasti on, vuosikausien aktiivisen muutosvastarintailun jälkeen?
 |
| Ihanan Café Panikin I H A N A päärynä-vuohenjuusto Flammkuchen, josta tulin ajatelleeksi vasta ruoan jälkeen että lihatonhan tämäkin. |
Hetken haettuani ymmärsin miksi tämä oli nyt niin helppoa. Minulla on salainen ase, Mamma. Eleettömästi ja vailla isoa show:ta pelkkää kasvista kokkaava Mamma on jo kuukausia pikkuhiljaa käännyttänyt muakin, varmasti tietämättään. Aiankin sen ruoat ovat salakavalasti hiipineet Helsinkiin asti. Meidän perheen lemppariruokaa on jo monta kuukautta ollut tuon entisen ruokatoimittajan, nykyisen Turun Kuningattaren lehtikaalipasta. Viime viikolla kokeilin myös sitä kuuluisaa linssikeittoa, vaikka se sisältääkin niitä linssejä. Toimi. Eikä lentänyt ympäri seiniä. Eilen heitin vielä rohkeusvaihteen päälle ja paneroin leipäjuustot Myssyfarmin hernerouheella. Oh dear lord – tämä ruoka pääsi just mun lemppariruoaksi. Tämä kasvisruoka pääsi mun all time ruokien lemppariksi. Aivan sairaan hyvää.
Julistankin tässä ja nyt, että Lihaton lokakuu tulee olemaan Mamma Rimpuileen johtama, ohjeistama ja inspiroima. Jos olette mukana, tulette saamaan täältä jotain vinkkejä jokaiseen viikkoon. Jos mä pystyn tähän niin tekin kyllä! Meidän perheen haasteena tulee olemaan se, että neljästä viikosta kolmeksi on tilattu valmiit ruokakassit. Ostin tänään jääkaapin täyteen Härkistä sekä MiFúa ja aion yrittää parhaani mukaan korvata ruokien lihat niillä. Teille muille ajattelin heittää joka viikolla 3-4 linkkiä Mamman resepteihin. Saatte ikään kuin ruokalistan, vaikka minä en siitä mitään kiitosta voikaan ottaa. Aion kyllä heittää teille pari Valeäiti originaliakin, varokaa vain!