Rakas Ykkönen, täytit eilen viisi. Heräsit juhlapäivääsi edeltävänä yönä meidän kakkutouhujen ääniin, hymy huulillasi. Taisit aavistaa että nyt on jo synttärit. Teimme jotain aivan ennenkuulumattoman jännää, uskon että muistat tuon yön lopun ikääsi. Sait herätä kanssamme hetkeksi odottamaan että kello lyö 00.25. Sillä hetkellä täytit viisi. Rutistin sinua jo melkein pieneksi venähtäneessä valkoisessa mäyräkoirapyjamassasi, haistelin unen jo sekoittamia hiuksia ja mietin taas kerran: miten voit jo olla näin iso. Miten siitä voi olla näin kauan.
Hait keittiön kaapin takaa piilosta ensimmäisen lahjasi, toivomasi pehmokoiran, ja kiipesit vielä takaisin syliin. Kerroin sinulle kuinka kovin rakas olet, ja muisteltiin yhdessä jo tuttua tarinaa siitä, miten et millään meinannut haluta syntyä. Siinä kuitenkin olet, jo reilusti yli 110cm pitkänä, isona, taitavana tyttönä.
Olet jo niin iso, että tuntuu tavallaan hassulta kuvailla sinua tähän. Melkein tuntuu että sen pitäisi olla jo sinun oma oikeutesi. Kerron kuitenkin, koska sinä itse pyysit, kuultuasi vastaavat tarinat aikaisemmilta vuosilta. Sinä ehkä haluaisit piirtää itsesi, paperille tallennat tarkasti vasemmalla kädellä kynää pidellen kaiken muunkin ympärilläsi tapahtuvan. Olet jo reilusti äitiäsi parempi piirtämään. Jaksat vieläkin keskittyä vaikka tuntikaupalla piirtämiseen, hamahelmiin ja legoihin, vaikka vauhdikkaat potkulautailut ja kaikkien maailman tolppien ympärillä kiipeilyt jo huomiotasi huutavatkin.
Sinulta on lähtenyt jo kaksi maitohammasta, ja kolme isoa rautahammasta on tullut tilalle. Osaat jo tunnistaa useita kirjaimia ja myös kirjoittaa niistä valtaosan. Ihan kohta tapahtuu se käänne, kun äkkiä ymmärrät ympärilläsi olevan tekstin. Tämänkin.
Lempivärisi on sininen, lempiruokasi spagetti bolognese (sattuneista syistä se tuntuu olevan myös lempiasentosi uhman hetkinä) ja lempitekemisesi kiipeily. Mihin vain, mieluiten puihin. Olet älykäs, kaunis, hauska, rauhallinen, sitkeä, pitkäkiukkuinen, lempeä, empaattinen ja kekseliäs. Nautit yhteisistä saduista ja mielikuvitusleikeistä ja teet palapelejä ihan mennen tullen. Olet osoittanut erittäin selvästi, mitä on viisivuotiaan uhma, ja miten rauhallinenkin tyyppi voi kyetä aikamoisiin suorituksiin tarpeeksi kiukustuessaan. Niissä hetkissä olen välillä vähän hukassa, ja liiankin usein turhaudun omaan osaamattomuuteeni sen sinuun purkaen. Annathan sen anteeksi, mekin tässä vielä opetellaan elämään.
Sinulla on edessä vielä kaikki mitä maailmalla on antaa. Meikit, ketjut ja vyöt. Olethan vielä hetken kuitenkin se pieni, ihana pehmoleluja rutisteleva tyttö, joka punkee viereeni öisin hiljaa nukkumaan ja painaa käden kättäni vasten. Ihanaa syntymäpäivää rakas, seuraava tulee taas nopeammin kuin osaisimme arvatakaan.
