En millään halua myydä meidän kämppää. En mitenkään jaksa odottaa, että joku tekisi jo tarjouksen.
Huomenna menen ensin aamulla kolmeksi tunniksi metsään Lohjalle. Sieltä paukkaan suoraan Islannin suurlähetystöön kirjajulkkareihin.
Olen vahingossa lopettanut karkinsyönnin. Olen korvannut sen kaljalla.
Mulla on mennyt kahdet kengät rikki parin kuukauden aikana. En saa ostettua uusia, liian pihi. Sen sijaan ostin naurettavan, siis aivan naurettavan, kalliin puuvillaisen kevättakin. Se on valkoinen.
En todellakaan halua rakentaa omaa taloa. Yksikään valmis vaan ei kelpaa.
Ehkä kuolisin, jos meille tulisi nyt vauva ja tämä nyt kaksi päivää kestänyt univelka muuttuisi taas oikeaksi, kymmenen kuukauden piinaksi. Mutta ai että kun sitterissä keinuvat palloposket on söpöjä.
Inhoan välikautta. Termiä, vaatteita, ostotarpeita. En jaksaisi odottaa että se jo alkaisi ja päästäisiin toppakamoista eroon.
Kyrsii, että selkään sattuu näin paljon. Hoidan tilannetta tiukalla annoksella päätetyötä. Ja sillä kaljalla.