Näittehän te tämän? Tiivistetysti: Äiti antoi lapsen valita äidin vaatteet viikon ajan ja osa valinnoista oli ihan jees.
Menin tietysti lukemaan tätä juttua ääneen eräänä aamuna. Sen tuloksena meinasin joutua lähteä töihin hienoimmassa keltaisessa juhlamekossani. Sinä arkiaamuna ei ihan ollut pokkaa kuitenkaan, joten minä lähdin tavallisen tylsissä, harmaissa vaatteissa töihin, ja Ykkönen meni harmaalla naamalla tarhaan.
Sitten tuli lauantai. Ajattelin, että miksipäs ei. Ykkösen ilme oli aika priceless kun kerroin että nyt on se päivä, saat valita mun vaatteet. Se oli lähes yhtä onnellinen kun Kakkonen eilen kuullessaan että saa sushia. Melkein.
Mentiin makkariin, minä kameran kanssa. (Kohta näette siis miten järkkysotkuinen vaatekaappi mulla on).
Pidätin henkeä kun pieni käsi hapuili eri mekkoja ja katseli hetken myös sitä keltaista mekkoa. Ei ihan huvittanut ajatus villasekoitteisesta kotelomekosta lauantaitouhuissa. Mainitsinko jo että meidän ohjelmassa tänään oli mm. lavuaarin hajulukon siivoaminen?
Se silitteli sekaisia vaatekasoja hetken onnellisena, hiljaa. Mietti sekunnin. Sitten lähti. Käsi nappasi tottuneen oloisesti yhden hameen ja…”Äiti, missä kaikki paidat on?”. ”No ne on tossa keskellä toi sotkuinen kasa.”
Nopea opastus vielä alusvaatelaatikolle päin ja mun on pakko todeta…
Että tyttärelläni on tyylitajua.
12 points! (Pientä miinusta rikkinäisistä juhlasukkiksista keskellä helmikuuta, mutta eihän siellä edes ole pakkasta).