Tammikuu loppuu tänään. Tämä 70 päivää pitkä kuukauden irvikuva on vihdoin ohi.
Lapset ovat olleet koko tammikuun terveinä. Aivan käsittämätöntä. Edes normaalilapsille tämä ei olisi kovin helposti saavutettava tilanne, näillä bakteerimagneeteille aivan utopistista. Tiedän, tiedän, povaan tässä itselleni vatsatautia noin huomiseksi.
Blogi täytti kuin huomaamatta kolme vuotta. Kolme vuotta rakasta harrastusta ja mukana pysyneitä lukijoitakin. Kiitos, kiitos, kiitos.
Tukholma on aina ihana ja siellä paistaa aina aurinko. Edes hetken, vaikka vähän pilvien välistä niin kuin torstaina. Siellä asuu sitäpaitsi vain kauniita ihmisiä.
Huulipuna pelastaa kaiken. Se myös muuttuu välittömästi tarpeelliseksi aamiaisvarusteeksi, jos sattuu syö aamiaistaan Tukholmassa.
En ostanut Tukholmasta itselleni mitään.
Urheilin tammikuun aikana 15 kertaa.
Olin häkellyttävän onnellinen vuoden kauheimman kuukauden aikana. Uskon tämän johtuvan edellisestä kohdasta.
Olen viime viikon aikana ratkaissut kaikki ammatilliset pulmat ja keksinyt, miten meidän firmasta tulee Suomen paras. Suorittamista vaille valmis.
Tammikuu, oletko sinä muuttumassa hyväksi?