Taitava kaksivuotiaani

 

Rakas Ykkönen, täytät tänään kaksi vuotta. Onnea! Kävimme syntymäpäiväsi kunniaksi neuvolassa, jossa täti kiitteli sinua varsin taitavaksi pieneksi tytöksi. Osaat piirtää, hyppiä tasajalkaa, koota palapelejä ja potkia palloakin. Näistä asioista oli täti tyytyväinen ja siksi kirjoitti sinulle korttiin ”taitava 2-vuotias”.

Neuvolassa unohdettiin kuitenkin mitata, punnita ja huomioida ne tärkeimmät kehitysaskeleesi ja taitosi. Osaat pussata, halata, kiittää ja pyytää anteeksi. Olet kiltti pieni tyttö ja iso iso sisko, joka tuo veljelle heti ensimmäisenä aamulla uuden lelun. Naurat melkein koko ajan, etenkin kun pääset ulos kävellen maailmaa tutkimaan. Sitäkin enemmän puhut ja selostat omaa elämääsi. Välillä saatat kesken nauravan juttelusi pysähtyä ja huomata ”tuli röyhy”. Jos sinulla on tylsää, niin kuin tuolla energiamäärällä aika usein on, sinä alat hermostua. Silloin kaipaat huomiota tavalla millä hyvänsä ja pakotat minut reagoimaan ennen kuin veljesi saa tuta seuraukset. Silloinkin teet vain jotain vähän tuhmaa; piirrät lattiaan tai istut pikkuveljen päälle. Sinusta kuitenkin näkee, ettet halua silloinkaan veljeäsi satuttaa: teet vihaisetkin tekosi varoen.

Useimmiten tylsyytesi saa katkaistua laulamalla, sillä sinusta on tullut melkoinen kultakurkku. Aloitat välittömästi laiva-laulun tai hämähämähäkin, jos vain mainitsenkin laulamisen. Jos radiossa soi Anna Puu, laulat heti alusta asti mukana sillä yhdellä osaamallasi kohdalla: ”sanotaaaaaaan”. Jos muut eivät heti tajua laulaa yhtä kovaa ja innolla kuin sinä, käsket meitä topakasti liittymään mukaan, joko nimi kerrallaan käskemällä tai toteamalla yksinkertaisesti ”kaikki laulaa”. Joskus riittää pelkkä ”laa laa”, ja sitä pyydät isääsikin laulamaan, vastoin omaa parastasi. Juhlissa taputat kun laulut loppuu, ja pyydät ”lisää laulua”.

Lauluharrastuksesi ilahduttaa minua kovasti, mutta varmasti yhtä paljon isäsi nauttii siitä, että olet kovasti moottoriajoneuvojen perään. Tiedät että meillä on musta auto (tosin joskus erehdyt luulemaan että se on isin auto, hmph) ja kadulla nimeät sukkelasti muita ajoneuvoja: milloin ne ovat isoja, milloin punaisia ja milloin yksinkertaisesti hienoja. Traktorit ovat edelleen kovassa huudossa, nyt osaat myös erottaa nosturit, pakut ja rekat.

Osaat jo melkein surffata.

Olet jo niin reipas, että sinut halutaan hoitoon mummiloihin ihan muuten vain, vaikka meillä ei menoja olisikaan. Sinuahan se ei haittaa, vilkuitat iloisesti ovelta ja huutelet ”heippa!” merkkinä siitä, että vanhempien olisi jo aika lähteä. Hoidosta palattuasi kerrot meille omallla tavallasi kaiken, mitä siellä teitte. Mummit saavat siis olla varuillaan, nykyään on jo kiinni jäämisen vaara! Sanavarastosi kasvaakin päivittäin huimaa vauhtia, niin kovaa vauhtia ettemme ehdi kirjoittaa kaikkea hauskaa ylös. Olet usein erittäin tarkka havannoimaan äänettömiäkin asioita (”Äiti väsyttää”) ja välillä satut sanomaan oikein osuvasti vaikket ihan itse ymmärtänytkään (”Talvi tulee. Mustaa”).

Sinulla on ihana vaalea tukka, jota kävimme jännittävästi ihan vähän leikkaamassa kampaajalla. Uteliaat silmäsi ovat edelleen vaaleansiniset ja olet vieläkin varsin siro rakenteeltasi. Iso pikkuveljesi on enää pari hassua kiloa sinua kevyempi. Sinulla on pikkuvarpaassa luomi, ihan samassa kohdassa kuin minullakin. Sinulla kihertää suu kun mahaa kutitetaan, ja kulmakarvat menevät ryppyyn kun sinua harmittaa. Sinulla on pienen pienet huulet, ja pehmeät posket, jotka käännät minun pussattavikseni suuressa armossasi, kun pyydän suukkoa.

Siellä se menee taas. Minun tehtäväni on katsoa kaukaa.

Olet ihana. Minä, isäsi ja pikkuveljesi olemme aivan hullaantuneita sinuun. Jopa niinä hetkinä kun heittäydyt spagetiksi lattialle ja ulvot elämän vääryyttä, läikehtii syvällä sisälläni (toisina päivinä todella syvällä ja sitä saa kaivella) lämpö. Ja ylpeys: on sillä ainakin tahtoa. Sillä tahdollasi sinä valloitat maailmaa päivä päivältä, nykyään yhä kauempana minusta. Sinun opetellessa maailmaa ja sen tapoja, opettelen itse olemaan metrin kauempana, heti puuttumatta, liikaa neuvomatta, aina varoittamatta. Osaat kyllä jo itsekin. 

Minä rakastan sinua pieni palleroni. Liikaa, ehdoitta ja aina.