Yleensä se on Starbucks-kuppi, koska se on selkeästi mitä siisteintä. Ennen Helsingin uusinta jonoa niiden kädessä keikkui joku vielä makeampi, vaikka New York -leimattu kuppi. Oikein ulkomaanmatkailija! Viesti oli aina sama: olen cool, hip ja urbaani uraihminen, jolla on niin kiire, että kahvikin pitää juoda töihin kävellessä.
En vaan ikinä tajunnut sitä. Miten voi ensinnäkin olla niin kiire? Sehän hoituu samalla kun tekee jotain muuta. Sitäpaitsi, miten siitä pienen pienestä kolosta saa juotua kahvia jotenkin näpsäkästi? Ja onko hampaat pesty jo sitä ennen? Eikö ne herranjestas edes läikytä? Niillä on siellä kupissa varmaan jotain erityislaatua, jonka tarvitsee hautua pitkään. Tai ehkä se kuppi on edellä mainituista syistä tyhjä, jolloin toiminta on sekä käytännöllistä että katu-uskottavaa.
Olihan sitä pakko kokeilla. Niinpä olen minäkin kerran, ellen jopa kaksi, kävellyt kadulla leuka pystyssä, mieli korkella ja pahvimuki kädessä. Voi että olin kuulkaa kaupungin kermaa. Sitten otin sen ensimmäisen tyylikkään hörpyn. Saatana, kieli paloi.
Pyyhittyäni ylimääräiset tipat hanskasta jatkoin matkaa ja odotin pari korttelia. Seuraavassa maistoin taas, sen mitä kielelläni enää maistoin. Kahvi oli kylmää ja kitkerää ja kadunkulmassa yksinään seisominen, kahvia siemaillen tuntui ihan pelkästään typerältä. Enhän enää uskaltanut kävelläkään kun kaikki roiskuu vain päälle.
Juuri ennen toimistoa, jossa se paremman makuinen kahvi posliinimukissa ja vaarattomissa olosuhteissa odotti, sain homman melkein hoidettua. Viimeiset tipat piti kallistaa epämukava muovireuna vasten nenää, se liian pieni kolo vanhalta kahvilta maistuen.
Etsin lähimmän roskiksen, johon kuppini tunkea. Hanskaa ei tarvinnut riisua, sehän oli jo valmiiksi kahvin tahrima. Tungin kupin roskikseen muiden viereen, pyyhkäisin loput tahrat takilta ja astuin toimistoon kahvinhajuisella hengityksellä. Olin ehkä kielestäni vammautunut, vähän likainen ja ärtynyt, mutta ainakin cool.
Ja taas seuraavana aamuna sellaisen kiireisen uratykin nähdessäni voin hymyillä ja ajatella – joisit sinäkin kuule sen kahvisi pöntöllä.