Vaikka Ykkönen puhuu nykyään todella hyvin ja paljon, puheessa on selkeästi vielä paljon kehitysaskelia edessäkin. Ihan kaikki abstraktit jutut ei aina aukea, välillä se taas ymmärtää vähän turhankin paljon. Kiukkuinen nalkutussävy(ni) saa sen melkein aina lohduttamaan ”ei mitään hätää” ja mykkäkoulun havaitessaan tulee kysymään että ”mikä sua äiti harmittaa”?
On se vuoden vanhempi Serkkupoikakin hauska, kun se kertoo tehneensä jotain ”aikoinaan” syvällä kokemuksen rintaäänellä.
Veikkaan kuitenkin, että hassujen sanamuunnosten kultakausi alkaa olla ohitse. Lapiokin kun on jo nykyään lapio, eikä ”papilo”.
On siis aika käyttää blogia sen perimmäiseen tarkoitukseen; päiväkirjana, virtuaalisena vauvakirjana ja muistin tukena.
Kypsässä kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä Ykkösen oman sanakirjan helmiä ovat:
Elisantti (elefantti)
Malmis (valmis)
Viinareita (viinirypäleitä)
Makutikku (tikkari)
Nurinnurin (väärinpäin)
Kuulaimet (kuulosuojaimet)
Rutarata (junarata)
Ravuvuori (lavuaari)
Jukukurtti (jugurtti)
Haitari (iPad)
Orota! (odota)
Drätkä (prätkä)
(hmm, näitä katsellessa tulee mieleen, onko olemassa käänteistä ärrävikaa…?)
Edit: pakko lisätä uusi sanoja kun mieleen tulee:
Hiekkalaakitto (hiekkalaatikko)
Juoksetaan (juostaan)
Luketaan (luetaan)
Mitä sä puhut? (mitä sä sanoit)
Me sanottiin iskän kaa (me puhuttiin iskän kaa)
Ja nämä kaikki sanat teille tarjosi tyttö, joka sanoo ihan sujuvasti ”antioksidantti”, ”borgbacken” ja ”hippopotamus”.
PS. Terveisiä mökiltä, joka on viimein ansainnut etuliitteensä ”kesä-”.