Jos meidän mökillä olisi vieraskirja, siellä lukisi nyt näin:
”8.7.-11.7., XXX:n perheen ensimmäinen oikea mökkireissu. Vietimme Käpälämäessä kolme kivaa päivää ja yötä. Keli oli varsinkin aluksi tosi hyvä, keskiviikkona sateista. Vesi lämpeni alun vielä aika hyisestä 18 asteesta peräti 18,5 asteeseen, muuttuen lähes uimakelpoiseksi. X ja Y kävi lenkillä ja löysi retkeilyalueen. Tuvasta saatiin seinän pätkä melkein kokonaan purettua, ja kantomies kävi vihdoin jyrsimässä vanhat kannot pois. Tie sai uuden kerroksen soraa ja uuden kammarin lattia vahattiin kolmeen kertaan – kerran vähän liian pimeässä..Y pääsi kalaan ja X aloitti tuolien kunnostusprojektin.”
Siellä meidän mökillä ei vielä ole tuota vieraskirjaa, mutta blogihan on jo olemassa. Siispä voin kertoa tänne vähän muita juttuja kuin puuttuvia hehkulamppuja ja outoja uunikäytäntöjä. Tähän minun omaan vieraskirjaani kerron siitä, miten vihdoin löysin sen meidän mökin fiiliksen. Sillä tämä lomamme aloittanut (jippii!), vähän pidempi yhtäjaksoinen aika mökillä, vailla ihan jatkuvaa remppatouhua, sai minut huomaamaan neljä kivaa juttua:
1. Minä rakastan meidän mökkiä. Se on vähän ruma, sympaattinen ja yrittää aina parhaansa. Siellä voi juoda kahvia ihan mielin määrin ja pelata Scrabblea karvaaseen tappioon (oi, tuplapee, paljon pisteitä!) saakka. Siellä juoksee nykyään vesi, ja siellä kuuluu netti. Lapset juoksee siellä ees ja taas, käy välillä halaamassa ja ovat aivan intopinkeenä suuren osan päivästä. Sattuneesta syystä ne myös nukahtaa aika helpolla.
2. Insinööri rakastaa meidän mökkiä. Se saa puuhailla siellä ihan just niin paljon kuin haluaa, ja se on paljon kuulkaa se. Saa vehdata erilaisten työkalujen kanssa, keksiä projekteja ja tasata vaikka tietä paremman tekemisen puutteessaa. Niin ja saa syödä ihan hirveästi. Ja perhokalastaa. Siis hyvänen aika, mihin mitään vaimoa enää tarvitsee, kun on mökki!
3. Ykkönen rakastaa meidän mökkiä. Sillä on siellä niiiiin paljon ihmeteltävää, opittavaa ja touhuttavaa. Ja mikä parasta, suurimman osan siitä saa tehdä ihan itse, ilman (hänen havaitsemaa) vahtia. On heppoja, on hiekkalaatikkoa, on ällöttäviä ikivanhoja nukkeja, on rantaa, saunaa, mummia, ukkia, mansikoita (pihalla!), käsikahvakeinua ja leikkimökkiä. Ulos pääsee itse oven avaamalla kunhan vaan heittää crocsit jalkaan, ja pissalle pääsee mihin vaan, vanttipissalle siis.
4. Kakkonen rakastaa meidän mökkiä. Se on ehkä ainoa paikka maailmassa, jossa se voi kävellä vaikka kuinka kauan ympäriinsä ilman, että kukaan käskee palaamaan luokse tai varomaan sitä/tätä/tota. Se saa syödä hiekkaa ihan tosi paljon, latoa vanhaan rekanromuun kyytiin kaikkea mitä keksii, ja kulkea ympäriinsä pelastusliiveissä. Koska kukapa ei olisi onnellinen, jos päällä on neonvärejä ja pilli.
Paljon on vielä tekemistä, mutta ihan hirveän paljon on jo saatu aikaan. Kuten vaikkapa tämä suuri rakkaus pientä Käpälämäkeä kohtaan. Pian nähdään taas!
