Ajatuksia viikon(lopun) varrelta

Herranjumala miten paljon tämä töihinpaluu on parantanut keskimääräistä omanarvontuntoani. Aivot! Meikkiä! Ihmiskontakeja ilman jäähypenkkiä!

Jäähypenkin voi tehdä missä ja milloin vain. Eilen se oli eteisen lattialla yksi piste, Lauttasaaressa katselin jo etukäteen yhtä kantoa sillä silmällä.

Kolme lastahan on ihan pala kakkua. Yksi tarakalla (istuimessa), kaksi vaunuun ja pyörällä puistoon. Paitsi että niistä joku tai kaikki tekee varmuudella kakat housuun, joku häviää näkyvistä, ja joku unohtuu säännöllisesti paikasta toiseen siirryttäessä. Itseasiassa kaikki nämä olikin saman hoidokin saavutuksia, älkää kertoko sen isille. 

Mutta kyllä kuulkaa ihan uudet vauvat on ihania, etenkin tollaiset pienet prinsessat. Pitäiskö meidänkin vielä?

Ehkäpä ei, koska VMP tämä lasten nukuttaminen nykyään on. Tätä kirjoittaessa kello lyö kymmenen ja Kakkonen vetää illan manifestin alkuosuutta nimeltä ”ootsä tosissas”. Ykkönen taas veti demoniraivarit ja rauhoittui vasta Insinöörin nerokkaaseen sämpyläreseptiharhautukseen hetki sitten. Siis kello kymmenen, oikeasti. Tästä alkaa tulla jo aidosti huono omatunto, kun lapset menee pääsääntöisesti 22-23 nukkumaan, eikä 19-20 niin kuin muut suomalaiset lapset.

Myös siitä tuli harvinainen, ihan oikea ”paska mutsi” fiilis, kun hytisin eilen itse kylmässä Lauttasaaren leikkipuistossa ja katselin Kakkosen täyttä touhuamista. Ja sitten muistin, että sillähän oli aamulla kuumetta, paljon. Että terve vaan, veit sitten lapsen merenrantaan useamman tunnin ulkoretkelle kuumeessa.

Niin että ihan itseäsi saat syyttää siitä että se eilen yöllä valvoi kolme tuntia kuumepäissään.

Ja että ehkä se tämänpäiväinen shoppailu- ja ravintolaretkikään ei ollut paras idea. Mutta kun pää hajosi.

Se hoitohuoneen pienestä pippelistä järkyttynyt tarjoilijatyttö olisi ollut lopunikää traumatisoitunut, jos olisi huomannut mikä ydinjäte siinä lattialla odotti loppusijoittamistaan.

Oumaigaad miten hajottavaa se on, kun lapset ei nuku silloin kuin minä haluaisin ja luulen pääseväni nukkumaan pitäisi. Hello äitihirviö, juuri sinä joka huudat lapsillesi että ”Nyt nukutaan!!!”

Päivä ilman Insinööriä kuulosti ensin tosi hauskalta. Että pääsen hetkeksi taas kotiäitimoodiin, sitähän tässä onkin jo kaivattu. Aivan, paitsi että lue edelliset ja löydät liian vähän unta, olemattoman pinnan, kipeää selkää ja pakollista sisällä oleskelua.

Olen varmaan kärsinyt jostain kotiäitiyden burnoutista, kun pienet vastoinkäymiset saa järkyttävään raivotilaan niin nopeasti. Milloin tästä palautuu?

Loppukaneettina otos laatikosta, jossa lukee ”lauseista, joita et ajatellut sanovasi”: onneksi huomenna on maanantai.