Puhuin melkein itseni pussiin haastattelussa. Multa kysyttiin, mikä olisi mun lemppariesimerkki työstä, jota naiset tekee, jonka voisi oikeastaan jättää tekemättäkin, ja vastasin, että lasten teemasynttärit.
Koen, että sitä tehdään usein (ja siis toki olla että se olin vain minä, muuuutta…) ennemmin siksi, että ajatellaan sen kuuluvan asiaan, kuin siksi että aidosti sitä itse halutaan.
Siellä sitä askarrellaanpaskarrellaan syksyn lehtiä sokerimassasta ja laitetaan pieniin paperipusseihin jotain pientä lahjaa vaikka kukaan ei halua kotiinsa yhtään enempää kyniä eikä karkkia ja pussejakin oli vain 10 mutta vieraita 13 ja nyt teille jää seitsemän naurettavan pientä ja ohutta Ryhmä Hau – pussukkaa kotiin jossa ei voi edes Tori-kauppoja postitella. Ai että kun oli kivat synttärit!
Sitten puhuttiin siitä, mikä on parasta mitä naiset tekee ja jouduin vastaamaan, että no ne teemasynttärit.
Eikä vain teemasynttärit, vaan työpaikkojen koristelu, illnaistujaisten järjestäminen, ”toivottavasti voit paremmin” -viestit ja kivasti paketoidut synttärilahjat. Ne ovat kaikki esimerkkejä yhteisöllisestä, iloisesta työstä, jota ei todellakaan ole pakko tehdä, mutta jota ilman me kaikki menettäisimme paljon.
Tämä on sellainen asia, mistä ainakin meillä kotona on vuosien varrella riidelty. Puoliso on kysynyt äärimmäisen stressaantuneeksi kiristyneeltä minulta että onko tosiaan nyt sitten pakko olla ne Ryhmä hau -pussit, eikö pussi karkkia riitä ja minä olen sähissyt takaisin että ei se nyt riitä.
Olemme ratkaisseet asian niin, ettei meidän perheen synttäreissä enää paljon teemoja nähdä. Ja välillä se harmittaa mua, vaikka en toki niitä riitoja ja stressiä kaipaa!
Nämä pienet, ilon tuottamisen tarkoituksella tehdyt jutut on omiaan kasvattamaan elämän kuormaa ja voivat muuttua kivasta koristelusta sähiseväksi kriisiksikin. Mutta en missään nimessä halua niitä elämästä poistaa.
Ajattelen, että meidän kaikkien pitäisi olla superkiitollisia niille tyypeille, jotka jaksavat nähdä vaivaa yhteisen fiiliksen eteen.
Se yksi, joka aina luo hassun aarteen etsinnän synttäriaamuksi, se toinen joka mielellään järkkää pikkujouluja, se kolmas, joka tuo lokakuussa muoviset hämähäkinseitit toimistolle ja ripottelee hämähäkkejä muiden kuppeihin.
Eikä edes pelkkä kiitollisuus riitä, meidän pitäisi raivata tilaa tälle työlle!
Ajatelkaa kun puoliso vapauttaisi synttärijärjestäjältä kaiken muun tekemisen edeltävältä viikolta. Minä hoidan ruoat ja lapset, muovaile sinä meille ne upeat Sampan ja Vainun hahmot, viime vuonnakin oli niin hienoja!
Tai, niin kuin meillä alettiin tehdä: mies rakensi hienot koristelut, koska minä en kaikesta olettamisestani huolimatta muuttunut sankariäidiksi, jonka käsissä sokeri tottelee. Minä muutuin vihaiseksi riitelijäksi, joka silti halusi sen hienon kakun koska niin. pitää. olla.
No nyt on, mutta minä en tee sitä ja olen tilanteeseen tosi tyytvyäinen.
Meillä on myös huomattavasti enemmän niitä synttäreitä kun vain ostetaan ne valmiit pågenit ja karkkipussit ja kutsutaan ihmiset kylään – erityisesti ne synttärit ovat kyllä mieleeni!
Minä haluan jatkossakin nähdä aivan upeita synttärijuhlia ja etenkin tulla niihin vieraaksi. Mutta haluan myös, että ne valmistellut ihminen ei ole uupunut taakkansa alle, vaan on saanut nauttia Harry Potter taikasauvojen luomisesta, oikeanlaisen kermakaljan valmistamisesta ja taianomaisesta savusta, joka ovestaan purkautui kun saavumme juhliin.
(Tämä on tosielämän esimerkki ja se hetki elämässäni kun päätin, että lopetan itse yrittämisen koska en ikinä pääsisi tähän asti ja toisaalta aloin miettiä, miten saisin näihin juhliin jatkossa itse kutsun.)
Tämä nyt lähti vähän synttärijuhlajengalle, sovitaan että se on samalla vinkki kaikille läheisilleni, että omat synttärit on kolmen päivän päästä – saa suorittaa!
Ytimeltään haluan sanoa tätä:
Iloa tuottava, yhteisöjä kannatteleva ”tarpeeton työ” on kaikista aliarvostetuinta ja samalla tarpeellisinta mitä meillä on.
Kiitä siis juhlajärjestäjäystävääsi, sitkeästi bissejä ehdottavaa kollegaa tai perhejoulukortin lähettävää sukulaista siitä, että he jaksavat nähdä vaivaa sinunkin takiasi.
(ja luovu niistä hommista, joita et tee ilolla).
Jaa sille, joka aina jaksaa nähdä vähän vaivaa että asiat näyttäisi kivalta!