Mun äitiysloma loppuu tänään ja muita tyhmiä ajatuksia

”Tänään on sitten vika päivä äitiyslomaa”, oli ensimmäinen ajatus tänä aamuna. Lasten kesäleiri loppuu ja tämän päivän jälkeen olemme kolmistaan kunnes Insinööri aloittaa kesälomansa heinäkuussa. Voisin ajatella että mahtavaa, siihen jäi viimeisetkin aikataulut ja nyt mulla on seuraa päivisin, sen sijaan ajattelen että nyt en voi enää äitiyslomailla. 

Mitä ilmeisimmin tämä kolmas kierros piti minun mielestäni sisällään lupauksen (Odotuksen? Vaatimuksen?) ”täydellisestä vauvavuodesta” johon kuuluu myös ”täydellinen äitiysloma” – sellainen jossa odottava äiti hehkeänä vaeltelee kaupungilla kauniissa äitiysvaatteissaan ja lounastelee ystävien kanssa. Silittelee vatsaansa hymyillen ja nauttii kiireettömistä päiväkahveista. Pohtii nimiä, kummeja ja tutteja ja sisustaa lastenhuoneen täydelliseksi.

Ei esimerkiksi loju päivästä toiseen samoissa shortseissa sohvalla ja katso Handmaid’s talea.

Kävin tällä viikolla kaupungilla ja suoritin äitiysloman.

Kun kukaan täällä ei pesi. Kukaan ei ole ostellut tutteja, lajitellut vaatteita laatikkoon (vaikka Ykkönen kyllä haluaisi) tai koonnut saatana pinnasänkyä. Juu, juuri sitä sänkyä jota ei tarvita vielä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen. Ei ole käyty ottamassa kauniita mahakuvia, tehty kipsivaloksia (hyi) tai täytelty vauvakirjaa.

Heinäkuiset2019 ryhmässä mamat on kuukausia sitten pedanneet pinnasängyn ja valittavat kun ovat asiassa niin myöhässä. Ovat pakanneet sairaalakassit ja lapsen kotiinlähtövaatteet. Minä en tiedä vielä miten uudelle Naistenklinikalle mennään sisään eikä oikeastaan kiinnosta, kai se selviää sitten.

En minä jaksa lajitella niitä vaatteita, olen laiska. En jaksa turhaan roudata sänkyjä paikasta toiseen. Vaatteita on, harsoja on, kaukalo on, tissit on – niillä pääsee tosi pitkälle. Olen ostanut maidonkerääjät ja yhdet imetysliivit.

Missä ongelma? saatat nyt ajatella. Kuulostaa kivalta ja rennolta! Niinhän sitä ajattelisi, jos olisi normaali ihminen.

Ilmeisesti minua vaivaa se että otan liian lungisti. Etten ole pakannut sairaalakassia, valinnut hoitolaukkua (lol en ole hommaamassa turhaa uutta kassia), tutkinut vauvajumppia, harjoitellut synnytyshengitystä tai kantoliinan sitomista. Mitään näistä asioista en halua tehdä mutta kun minun piti haluta tehdä – tämä on se viimeinen kerta!! 

Tajuatteko miten hankalaa on elää niin kuin minä? Käsitättekö miten hankalaa on olla minun aviomieheni? Koska hänen nyt ainakin pitäisi sitten olla näistä asioista kiinnostunut, pohtia yömyöhään miltähän se vauva näyttää, silitellä vatsaa ja ehdottaa kummeja. Vaikka ei ole koskaan aiemminkaan niin tehnyt eikä sitä kukaan ole kaivannut.

Paitsi nyt.

Tämä on viimeinen kerta kun koskaan olen raskaana ja saan vauvan nyt pitää tehdä nämä jutut ja olla ihan ÄITI!!

Juu elikkäs. En ole. En ole koskaan ollut. Olen hitto vie ”valeäiti” – siis täysi, oikea, hyvä äiti joka jättää muutaman jutun tekemättä tai menee helpoimman kautta. Se on mulle kaikista sopivin tapa. Milloinhan se alkaisi mennä myös omaan tajuntaani?

Oikeasti rakastan tätä meininkiä. Että vauva vaan tulee ja solahtaa osaksi meidän elämää. Nyt kesälomaillaan ja plumps – hei täällä on vauva! Sitten elellään niin kuin ennenkin. En halua säätä turhaa, en halua ostaa mitään, joka voi edes mahdollisesti olla ylimääräistä.

Siihen kategoriaan menee näin konkarina muuten aika hiton moni asia hoitotasoista ja kylpyammeista alkaen. Vaipat voi vaihtaa sängyllä ja vauvan pestä lavuaarissa.

Anteeksi Insinööri. Että märisen, pauhaan ja valitan jostain ihmeellisestä puutteellisesta pesimisestä vaikka oikeasti muakaan ei haittaa mikään tästä. Valitan itselleni, itsestäni. Kun minun pitäisi haluta pesiä enemmän. 

En aio myöskään luvata että lopetan nämä tyhmät ajatukset. Pidätän oikeuden olla naurettavan ristiriitainen ja järjetön – olen katsos raskaana (viimeistä kertaa).

Ja nyt: pari jaksoa Handmaid’s talea. Under his eye.

29 Kommentit

  • KattiLaKoo

    Mä yritin. Mä niin yritin, että kaikki ois ollut valmiina hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Ja kyllähän ne olikin, mutta ei mun ansiosta.
    Mies rupesi siinä heinäkuun puolivälin jälkeen sanomaan, että ois varmaan hyvä alkaa valmistautua (la 31.8.). Mä makasin sohvalla puolialasti tuulettimen edessä ja käskin kaikkia pysymään loitolla, koska kuumuus ja hiki ja kosketus – aargh!!!
    Mies haki 5 vuotta autotallissa loppusijoituspaikkaa odottaneet vauvanvaatelaatikot olkkariin, jonka jälkeen mä lajittelin ja pyykkäsin mieluisat kamppeet. Sitten mies fiksasi kylppäriin hoitopöydän ja varusteet, kokosi pinniksen ja petasi sen meidän makkariin. Nää tapahtui torstaina.
    Tiistaita vasten yöllä meni vedet ja vauva syntyi 4 päivää myöhemmin rv 35+1. Että en sitten kolmannellakaan kerralla ollut pakannut sairaalakassia tai hoitolaukkua valmiiksi. Mun tapauksessa ”kolmas kerta toden sanoo” tarkoitti kolmatta ennenaikaista synnytystä, ei sitä, että olisin oppinut jotain kahdesta edellisestä kerrasta ?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihana mies sulla! Hyvät vaistot! 😀 Sun täytyy nyt sitte ehkä vielä neljäs kokeilla että joko uskoisit siihen ennenaikaisuuteen 😀

  • Anna A

    Tunnistan sun tarpeen. JOS meille tulisi kolmas, niin juurikin noin haluaisin upottautua siihen äitiyteen… ainakin ajatuksen tasolla 😀
    Täydellinen äitiysloma, täydellinen lastenhuone, yhteensopivat aivan kaikki ja niin edelleen.

    Todennäköisesti kävisi juuri sama, sillä kokemus on osoittanut, että kaikki järjestyy. Tissit, vaipat, liivinsuojat (ja kaalinlehdet!!) ja muksun vaatteet. Siinäpä se..
    Sairaalasta sai kaiken tarvittavan, toki toisella kerralla kaipasin juomapulloa kovasti sillä sektiohaavan takia oli vaikea juoda mukista. Nii ja se laturi ja puhelin on ihan pop, mutta joku kuitenkin tunkee sinne sairaalaan vauvaa katsomaan ja voi tuoda nekin tullessaan 😀

    Pohdin esikoisen syntymän jälkeen, että tunnistaako hän esim greyn anatomian tai McLeodin tyttärien tunnusmusat, kun niitä sarjoja loppuunkulutin odotusaikana. Toki dvd:ltä kun ei ollut vielä suoratoistopalveluita..

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo siis nimenomaan ajatuksen tasolla! Jotenkin se että tässä kun nyt vikaa kertaa ollaan niin PITÄÄ OTTAA KAIKKI IRTI.

      Tyhmintä on se että nimenomaan oon ottanut kaiken irti, tämä raskaus on ollut ihan super ihana vaikka se on mennyt ihan eri tavalla omalla painollaan. Nyt loppumetreillä sitten keksin että oon tehny sitäkin väärin 😀

  • V

    Paljastus: meillä vauva nro 2 (vm. -15) kävi ehkä pari kertaa ekan elinvuotensa aikana kylvyssä. Pestiin lavuaarissa kunnes oppi seisomaan ja käymään suihkussa (juu en kyllä muista, miten isokokoisen likemmäs 1-vuotiaan hiukset pestiin, mutta varmaan vaan vedellä vähän loroteltiin – kylvettämistä tosiaan vältin viimeiseen asti, sen muistan). Selkävaivaisena en vaan jaksanut kykkiä ammeen kanssa, täytellä ja tyhjennellä, saati ehtinyt/viitsinyt/kyennyt järjestää jotain kylpyaikaa, kun hoidettavana oli myös 3-vee isoveli. Uskon, että tosi moni äiti vetää sieltä, missä aita on matalin, kysymys on vaan, että missä jutuissa. Ja se on todellakin erinomaisen hyvä asia, koska siten aikaa ja niitä kuuluisia jaxuja jää olennaiseen eli siihen, mitä itse kukin tykkää tehdä! <3

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No se on todellakin näin eikä mua se tosiaan edes oikeasti haittaa – mutta päässä on sitten se joku joka sanoo että pitäis haitata 😀 Ei ole helppoa olla näin tyhmä!

  • Tiina

    Kylpyamme on kätevä sitten kun lapsi voi itekseen istua siinä saunan lasioven toisella puolella minun istuessa saunassa. Siihen asti se on aika turha. Meiän lapset tykkäs käydä vanhemman sylissä suihkussa pesulla ekan vuoden tai ehkä enempikin 🙂

    Ja mitä tulee valmisteluihin niin ekan kanssa kaikki oli paikoillaan jo 2kk ennen laskettua aikaa. Toisen kanssa kasattiin pinnis päivää ennen ku lapsivedet meni 😀 Jos tulis kolmas, niin varmaan koottais pinnistä vauvan kanssa. Meillä siis kumpikin nukkunut pääasiassa omassa sängyssä alusta asti.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Totta, siinä kohtaa ammeestakin on jotain iloa 🙂 Meillä nää on nukkunu mun vieressä omassa sängyssä tai sitten ihan rehellisesti kainalossa melkein koko yön. Että sillä isolla pinnasängyllä ei todella ole mikään kiire.

  • -paula

    No tottakai saa olla järjetön ja ristiriitainen! Sähän olet nimenomaan raskaana! Sen jälkeen hormonihuuruissa ja univelassa ja mitä näitä on. Jos ei muuta tule mieleen, niin riittänee, että on nainen! Aina saa vaihtaa mielipidettä tarpeen mukaan.

    Mä en ehtinyt pitää edes äitiyslomaa tokan kans kun se syntyi yllättäen viikolla 35 jotain. Jostain joku (mieheni siis) löysi kaiken tarpeellisen silti. Ja sairaalakassiin ehdin kiireessä kaapia kaiken oleellisen: kirjan, suklaalevyn ja puhelimen laturin. 🙂

    Tsemppiä loppukoitoksiin!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Jes, kiitos tästä synninpäästöstä! Oikeus hulluuteen jatkukoon! Sun sairaalakassi on ollut täydellinen!

      Mulle tulee vain kännykkä ja laturi, ehkä jopa tietokone, juomapullo (pillillä!) ja huulirasva. That’s it.

  • Sansa

    May the Lord open. Ei mulla muuta 😀

    • Pöö

      ???

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        😀 Blessed be!

  • Elisaini

    Poistu Heinäkuiset2019-ryhmästä, helpottaa varmaan suorituspaineita myös vauvan syntymän jälkeen ?
    Jokainen tyylillään!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No olen todella harkinnut. Erityisesti kun viimeksi joku oli ostanut siellä koiralle ”isoveli”-paidan :O

      • Heli

        Sen ryhmänhän voinee myös poistaa seurattavista, mutta kuulua siihen silti. Ei näy pahimmat hulluudet ja suorituspaineet facebookfeedissa, mutta voi käydä lukemassa/kyselemässä siellä vertaistukea kaivatessaan tms!

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Ah, hyvä idea! noin teen!

  • Iltatähdet ovat ihania

    Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin meillä viime kesänä, tulossa oli myös kolmonen, ja ykkönen ja kakkonen kutakuinkin saman ikäinen parivaljakko kuin teillä. Laskettu aika oli elokuun lopussa, ja mitään ei ollut valmiina, kun kesä oli vaan niin kuuma ja tukala. Suosittelen valjastamaan ykkösen apuun kaikessa, missä hän haluaa auttaa. Meidän esikoinen nappasi vauvan syliinsä heti saavuttuamme sairaalasta, ja edelleen auttaa valtavasti kaikenlaisissa pikkuasioissa. Ei ole mitään ongelmaa ehtiä suihkuun, kun vauvan voi aina antaa kummalle vaan vanhemmista lapsista vartiksi hoitoon. Tämä on ehdottoman hyvä puoli vähän isommassa ikäerossa.

    Ja mitä Naistenklinikalle pääsyyn tulee, niin kyllä sinnekin jotenkin löytää, kun aika tulee. Me soitimme taksin keskellä yötä. Kuljettaja viritti googlemapsia niin, että auto ajautui kaistalta toiselle, ajoi lopulta ohitse Naistenklinikan sisäänkäynnistä, kiersi korttelin ja päätyi Lastensairaalan pihaan. Koska siellä oli viitta ”Naistenklinikka” päätti hän sitten jättää meidät siihen keskellä yötä etsimään kävelytietä Naistenklinikalle. Löysimme perille, vaikka pihavalaistus ei ollutkaan vielä kunnolla päällä, sillä Lastensairaala ei ollut silloin vielä auki. Synnytys oli onneksi vielä aika alkuvaiheessa, muuten olisi varmasti ärsyttänyt vielä enemmän.

    Vauva solahti kesälomalla niin hyvin osaksi meidän elämäämme, että syksyllä koulun alettua välillä jopa unohdimme, että meillä oli vauva. Mikä kumma kori tuolla nurkassa on? Ai vauva, mistä se tuli?! Vauva nukkui usein kolmen tunnin päiväunia, joten ehtihän siinä ajassa jo unohtaa, että talossa asui vauva. Eli rento meno jatkui vauvan synnyttyäkin. Ainoa asia, johon olisi voinut valmistautua paremmin oli itse synnytys.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Eikä mikä taksikuski! :O Meidän lapset tulee varmaan olemaan tosi samanlaisia hoivaajia, uskon että niistä on tosi paljon apua.

      Synnytykseen mäkin haluan valmistautua paremmin, sain onneksi ystävältä jonkin vanhan verkkokurssin prujut lainaksi! Kiinnostaa tietää mitä siinä oikeasti fyysisesti tapahtuu, jos auttaisi asennoitumaan.

      • Nimetön

        Varaudu myös siihen, että sisarukset ovat vauvan kanssa omalla tavallaan. Vauva syntyy perheeseen ja on koko perheen vauva, eikä enää vain äidin oma. Tätä en ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi ennen vauvan syntymää ja itselleni tekee välillä edelleen tiukkaa hyväksyä tämä. Joten jos esikoisen vauva-aikana tuntui välillä, että isä ei osaa olla vauvan kanssa oikein, niin nyt se tulee kolminkertaisena. Onhan se ihanaa, että sisarukset luovat suhteita toisiinsa, mutta ne ovat heidän omia suhteitaan, joihin aikuisella ei ole asiaa. Lisäksi he ovat yllättävän oma-aloitteisia. Kiinteittenkin aloitus sujui ihan omatoimisesti kolmikolta keskenään, kun keskimmäinen ei enää jaksanut odottaa, vaan päätti struutata vähän mössöä suoraan vauvan suuhun, kun hetkeksi selkäni käänsin.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Erittäin hyvä pointti, en ollut tullut ajatelleeksi tolta kantilta. Just toi ”eri tavat kuin minun tavat” tulee kyllä olemaan harjoittelun paikka!

  • Maira

    Mua kans ahdisti toukokuun masuasukit2016, kun niillä ”kaikilla” oli sisustettuna lastenhuoneet, pesty ja viikattu vaatteet, synnytyslaulut, -laukut, -metodit, -toivelistat, sairaalalaukut ynnä muut valmiina jo kahta kuukautta ennen. Ja mua ei kiinnostunut pätkääkään, sekin ahdisti. Että eikö pitäisi pesiä ja valmistautua!??! Ilmeisesti ei, hyvähän tuosta tuli. Ahdisti silti!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Se just! Kun tietää että hyvä tulee ja tää sopii meille ja silti se onnistuu ahdistamaan 😀 Terve pää!

      • Maira

        Tulikin vielä mieleen se, että mulle tärkein vinkki jota myös noudatin oli se, että otin urheilujuomapullon mukaan kättärille. Siinä supistuksia hönkiessä oli tosi kätevää juoda siitä! 😀 Siinä oli mun synnytyslaukun ja -laulun sisältö.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          ÄH mun piti muistaa käydä ostaa tää tänään, hyvä kun muistutit! Tää ja huulirasva oli aivan ehdottomat viimeksi!

  • Sylvia

    Ymmärrän sua ihan täysin.
    Miten voi samalla tuntea tehneensä ”kaiken oikein” ja omalla tavallaan, mutta sitten toisaalta kuitenkin aivan väärin, huonosti ja liian vähän panostaen.
    Mulla on kolme lasta, joista kellään ei ole vauvakirjaa, sairaalaan lähdettiin aikanaan kun tarve oli, ilman kasseja, eväitä ja kameroita. Kotiin lähdettiin milloin missäkin vaatteissa. Sekä lapsi, että äiti. Synnytykset meni tyyliin ”tulin, näin, voitin”. Ilman suurempaa henkistä hekumointia ja herutusta etu-tai jälkikäteen. Mulle synnytys oli kokemuksena lähinnä biologinen, vauva ulos ja elämä jatkuu.
    Kolmannen lapsen syntymän jälkeen soitin kelloa synnytyssalista, mielestäni maattuani siinä vauva kainalossa ja riittävän tovin. Kiireinen kätilö paukkasi sisään ja kyseli että soitat kelloa, mitä asiaa. Minä siinä sitten ajattelin, että jos tässä ylös näistä märistä pahnoista pääsisin, että en nyt jaksa maata enää. Mietin jo vanhempia lapsia, ruokaa ja kotiin lähtöä. Miehen kanssa taidettiin jutella siinä niitä näitä, heitettiin yläfemmat, että jes hommat paketissa. Silloin tunsin, että olin outo äiti/synnyttäjä, en osannut olla syntymän jälkeen ”oikein”, tuntea oikein. Ihmetellä pientä, väristä onnesta kyyneleiden läpi. Minä ajattelin alapesua, puhtaita vaatteita ja ruokaa.
    Muutama viikko synnytyksestä oltiinkin jo koko perheenä reissussa ”etelässä”, vauvan vaipat vaihtuvat majapaikan sohvalla ja hän kylpi keittiön lavuaarissa. Kaikki oli hyvin ja meille oikein.

    Ihanaa loppuodotusta ja ensihetkiä sitten vauvan kanssa. Omalla tavallanne.

    Yst. Sylvia

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      ah niin saan kiinni tästä! Just tollasta minäkin toivon ja silti sitä sitten ajattelee että jääkö nyt jostain paitsi jos tämä menee liian helpolla, liian omalla painollaan. Voi tyhmä pää sentään!

  • Sup

    En ole liittynyt heinäkuiset 2019 ryhmään, en tiennyt että Naistenklinikalle on joku uus sisäänkäynti, pinnasänky pitäisi hioa ja maalata ennen sitä kokoamista. Ainoa mitä tavoittelen on se että vauvalle pakkaisin tällä kertaa kotiinlähtövaatteet mukaan. Esikoisen kohdalla en jotenkin ollut sisäistänyt sitä että se vauva tulee mukaan sieltä sairaalasta joten mies joutui hakemaan vaatteet vielä erikseen 😀

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Meil taas ei ole koskaan ollut mitään kotiinlähtövaatteita koska oon aina joutunut olemaan sairaalassa sen yön ainakin ja mies sitä myöten kotona. Ehkä nyt tsempataan tässä asiassa 😀 😀

Tämän viestin kommentit on suljettu.