Tukasta
Ihan nyt ajattelin kerrankin vähän puhua tukasta. Koska sille on tapahtunut jotain ihmeellistä.
Mulla on ollut pitkä tai superpitkä tukka jo melkein kaksi vuosikymmentä. Kerran vaihtoon lähtiessäni leikkasin sen melkein polkkaan ja se harmitti koko seuraavat kolme vuotta kun kasvatin sitä takaisin.
Tukan on oltava pitkä, sanon mä.
Ainakin silloin kun se on tämmöinen kuin mulla: Kasvaa hyvin, on hyväkuntoinen ja paksu, mutta takkuuntuu ihan mahdottoman helposti. Siksi tukka on melkein aina kiinni. Niin se näyttää hyvältä, ei mene takkuun, pysyy pois silmiltä ja ei tule hiki (tämä määrä tukkaa vähentää keskimäärin yhden vaatekappaleen tarpeen).
Nyt annoin Headmaden Paulin leikata pois just niin paljon kuin halusi. Sitten kaduin sitä. Lattialle tipahteli paikoin varmaan 20 senttisiä paloja metrin mittaisesta reuhkastani pois. Pelkäsin vihaavani tukkaani ja omaa päätöstäni, ja laskeskelin kuinka monta vuotta menee takaisin kasvattamiseen.
Vaan olinpa väärässä.
Ensinnäkin tukka ei ole kovin lyhyt. Toisekseen se on niin hyvin leikattu, että tämmöisenä ylipitkänä polkkana se asettuu jotenkin jatkuvasti hyvin. Viimeksi tänään ystävä kysyi että mitä olet tehnyt tukallesi kun se näyttää niin hyvältä? Vastaus: Se on likainen.
Nämä kuvat räpsäisin ihan vain hetken mielijohteesta, enkä siis tehnyt fledalle yhtään mitään. Niin kuin aidot elämätyylibloggaajat tekee. Kuvat eivät nyt ihan tee tukalle oikeutta mutta tärkeintä että tässäkin se on auki.
Ekaa kertaa ikinä olen pääsääntöisesti tukka auki. Ihan ihmeellistä! Hiukset on mulla aina kiinni. Siis ihan aina. Yleensä mulla on vähintään 5 hiuspampulaa mukana ettei kriisi iske ja nyt ne unohtuu kotiin. OMG.
Että tässä sitä nyt entinen ponnarijämähtäjä opettelee hiukset auki elämiseen. Tykkään edelleen omasta naamastani enemmän hiukset kiinni, mutta jotain kiehtovaa tässä liehuvassa letissäkin on.
Kiitos Pauli! Suosittelisin teille muillekin mutta Pauli on jo niin suosittu että jonot on kuukausien pituisia. Pitäisikin varata oma seuraava kerta..
Mekosta
Kuvissa näkyvä mekko on ylivoimaisesti kiinnostavin vaatekappaleeni. Joka kerta kun se on jossain kuvassa päällä, useampikin ihminen kysyy mistä se on. Eikä ihme, se on munkin suursuosikki!
Ostin mekon Kaapelitehtaan Design Marketista syksyllä 80€ hintaan suoraan tekijältä, latvialaiselta suunnittelijalta. Hänellä oli siinä useita vastaavia mahtavia printtejä mekoissaan, jotka ovat kaikki uniikkikappaleita. Mekko on nyt ollut käytössä ja pesussa kymmenisen kertaa ja se on edelleen upea. Pientä nukkaantumista ehkä tulossa, mutta ihan hyväksyttävissä. Mekon tekijä löytyy Facebookista nimellä Malvine.lv, kannattaa ottaa sinne yhteyttä ja kysyä omaa kappaletta!
 |
| Kuva: Sanni Riihimäki |
Harjasta
Ystäväni tuo maahan Tangle Teezereiltä. Sain häneltä jokin aika sitten uuden harjan jo aika mittavaan kokoelmaamme, joku Ultimate Finishing se oli nimeltään. Satuin kerran kokeilemaan sitä Ykköselle. Ero tavallisesti käyttämäämme Teezeriin on aivan kreisi, muista harjoista puhumattakaan.
Aikasemmin Ykkösen tukka näytti tältä, aamuin ja illoin, vaikka kuinka harjasi:
Nyt se näyttää aamusta iltaa ja melkein yönkin jälkeen tältä, auki ja kiinni:
Amazing. Se on niin takuton, sileä, ihana ja siisti että käytän nykyään päivistäni ison osan sen silittelyyn ja ihastelemiseen. Kuin kasa kaunista silkkiä!
…..
Tästä alkoi Valeäidin tyylinurkka! Ura lifestylebloggarina on nyt edessä! Not.