Sitten siitä matkasta. Se oli ihana.
Vaikka viikko onkin näennäisesti lyhyt aika, tuntuu että osasimme kerrankin käyttää sen tehokkaasti hyödyksemme – emme tehneet nimittäin mitään. Me vain oltiin. Syötiin, nukuttiin hyvin, hengailtiin uima-altaalla ja omassa huoneessa. Ja kerrankin en ottanut tästä löysäilystä mitään stressiä. Tämä matka meneekin historiassa ekaa kertaa kategoriaan ”rentoa oleskelua”, jossa en vedä itseäni kierroksille kun ei olla jo menossa rannalle / tekemässä aktiviteettia B / ottamassa aurinkoa / suorittamassa matkailua. Monenakin päivänä jumitettiin vain huoneessa pitkäksi venyneiden päikkäreiden jälkeen, kunnes raahauduttiin syömään. Ja nekin päivät oli aivan mahtavia. Yhtenä pilvisenä päivänä käytiin seikkailulla dyyneillä, sekin oli kivaa.
Äidin ja isän yllättävästä rentoudesta otti mallia lapsetkin, jotka oli aivan mielettömän ihania ilopillereitä koko viikon ajan. Kertaakaan ei tainnut tulla mitään raivareita ja jäähy-sanaakin käytin tasan kerran, ihan vain kyselläkseni että tarviseeko mennä rauhoittumaan. Ei tarvinnut. Ykkönen ja Kakkonen saivat poikkeuksetta muutkin ihmiset ympärillään nauramaan ja hymyilemään, eikä ihme: toinen juoksee (uimalasit päässä) innoissaan ympäri hotellia ja huutaa ”Kato, krokotiili! Hei hei krokotiili!” ja toinen etsii uteliaalla katseellaan kasvoja, joille hymyillä. Eihän siitä voi tulla itsekään kuin onnelliseksi, rinnassa läikehtivän ylpeyden lisäksi.
Matka olikin kokonaisuudessaan huikea onnistuminen. Voi olla, että avainsanana oli alhaiset odotukset. Insinööri ja minä oletimme kumpikin, että menemme vähän plaah-kohteeseen ihan kivaan hotelliin ja johonkin keväiseen lämpötilaan. Siksi yllätys oli superpositiivinen, kun saavuimme aivan superhienoon hotelliimme, hellekeleihin ja varsin siistiin ja mukavaan ympäristöön. Tosin sitä ympäristöä ei olisi tarvinnut käydä edes vilkaisemassa, niin hyvä oli hotellimme useine uima-altaineen ja niiden ympäristöön ripoteltuine Afrikan eläimineen.
Kotiin lähdettiin kevyen päivetyksen ja keskiraskaan turvotuksen saattelemana, ihan niin kuin pitäisikin. Lisäksi kotiin lähdettiin uusilla rooleilla: Insinööristä tulee Tosi-Isi, ja Valeäidistä taitaa tulla Valekonsultti. Roolit on nollattu, vastuut vaihdettu ja rutiinit hajotettu Insinöörin uudelleen rakennettaviksi. Enkä voisi olla siitä onnellisempi.
Koska näin paljon hehkutusta saattaa aiheuttaa matkakuumetta muissakin, vinkkaan että kohde oli Gran Canarian saarella sijaitseva Costa Meloneras ja hotelli oli (kallis, mutta) hieno Lopesan Baobab. Palaan vielä toisessa postauksessa muihin matkavinkkeihin. Kuten siihen, että rattaiden mukaan raahaamista kannattaa harkita kahteen kertaan.