Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Seurataanko teillä mitä lapset WhatsAppissa touhuavat?

7 Permalink

Ykkönen sai koulujen alkaessa oman puhelimensa (puhelimen valinnasta ja kätevistä sovelluksista lisää täällä). Mietin aina välillä, onko edes järkeä että ekaluokkalaisellani on puhelin. Se meinaa kuitenkin välillä mennä pelkäksi pelailuksi.

Alkuhuumassa viestejä tuli vaikka keittiöstä.

Toisaalta soittelemme joka päivä koulun jälkeen. Kertaamme kuulumiset ja sovimme, kuinka iltapäivä menee.

Seuraan kännykästä joskus pääsikö tyttö kotiin ja pihallekin puhelin otetaan mukaan jos tiedossa on pidempi retki tai leikki. Ykkönen pitää luurillaan paljon aiempaa tiiviimmin yhteyttä kavereihinsa ja on saanut jopa uusia tuttavuuksia WhatsApp-ryhmien kautta. Kännykästä on myös löytynyt uusi tapa olla yhteydessä kummeihin ja sukulaisiin, ja aina silloin tällöin kuulen hänen lähettäneen “moi mitä kuuluu” viestejä vaikkapa siskolleni. Ihan mahtavaa!

Omassa puhelimessa on paljon hyvää ja pidän sitä edelleen perusteltuna.

Välillä kuitenkin puhelimeeni paukahtaa sellaisia viestejä Ykkösen WhatsApp-ryhmistä, että joudun kysymään mistä on kyse tai miettimään itse onko “Kaikki tytöt laittaa huomenna hiukset kiinni ja katotaan huomaako pojat” -ketjukirjeet ok vai ei. Usein nämä johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun, joskus pieneen ohjaukseen – Ykkösen tai kaverinsa.

Aivan, näen lasten toisilleen lähettämiä viestejä omasta puhelimestani.

Nappasin kokeneemmalta kollegalta Katjalta vinkin jo ennen kuin näitä puhelinasioita alettiin edes harkita ja ehdotin Ykköselle että WhatsApp on ok sillä ehdolla että aikuinen on mukana taustajoukoissa. Lapsenkin mielestä idea oli hyvä. Niinpä minä olen mukana jokaisessa WhatsApp-ryhmässä, joissa Ykkönenkin on (ainakin melkein, ryhmiä syntyy about joka päivä ja poistuu samaan tahtiin).

WhatsAppihan on K-16 sovellus ja vaatii jo käyttöehtojenkin mukaan aikuisen valvontaa. Mutta vaikka sitä ei kukaan vaatisikaan, sanoisin kyllä että yksi aikuinen kannattaa aina olla näissä ryhmissä.

Ei siksi, että WhatsApp tai viestittely yleensä olisi jotenkin suuri uhka. Minun silmiini ei ole vielä kertaakaan vuoden aikana osunut mitään tahallista kiusaa tai hankaluutta. Mutta tahattomasti nämä pienet taimet kyllä osaavat säätää ihan hyvin. Aina silloin tällöin joku käsittää jotain väärin ja toisen pitää oikoa ettei pahaa mieltä synny.

Vuoden aikana lapsi on oppinut myös vastustelemaan vallan teininä asioita.

Mutta kuinka ihanaa onkaan aikuisena seurata sitä miten hienosti nämä seitsemänvuotiaat jo hoitaa tilanteita! Pyytävät anteeksi, selvittävät jutut ja lähettävät tiukimpien paikkojen kohdalla toisilleen ääniviestejä. Väärinkäsityksiä tulee vähemmän kun ei joudu tulkitsemaan asioita pelkän tekstin varassa.

Olen myös tosi iloinen siitä että muut tytöt ovat ihan yhtä tyytyväisiä kuin Ykkönen tähän aikuisen “valvontaan”. Toisinaan he laittavat ryhmään että kiva kun sun äiti on tässä ryhmässä, joskus pyytävät minulta privana puhelinnumeroani (mä tiedän, niin symppistä!) ja toivottavat ihanasti myös mulle hyvää ystävänpäivää. Aivan mahtavia tyyppejä kaikki.

Joskus autan tyttöjä suoristamaan vähän mutkalle mennyttä keskustelua ja joskus kerron ettei Pennywise ole hahmona sellainen josta kenenkään kannattaa nyt jutella (tai googlettaa!) vaikka jonkun isosisko siitä kertoisikin. Sitä en enää tee että yrittäisin päästä vitseihin tai leikkihin mukaan. Sillä on ollut pari kertaa kiusallinen loppu.

Ryhmissä hengailun liskäsi käyn säännöllisin väliajoin Ykkösen kanssa kännykän viestejä läpi ja juttelemme yhdessä puhelimen käytöstä ja nettietiketistä.

Suosittelen taktiikkaa lämpimästi muillekin. Se ei ole yhtään tungettelevaa jos siitä sopii lapsen kanssa selvästi ja se avaa monta hyvää keskustelun paikkaa. Olisi ihan mahtavaa jos kaikissa kodeissa tehtäisiin näin! Siten minullekin voi tulla viestiä jos se oma nuppu tekeekin jotain dorkaa.

Sitäpaitsi netissä – eli myös WhatsAppissa – tulee aika helposti nähtyä vääränlaisia videoita ja koettua syrjimistä tai suoraa kiusaamista. Netissä asiallinen hengailu on välillä vaikeaa ihan aikuisellekin ja erityisesti pienelle tyypille jonka sosiaaliset taidot vasta alkavat rakentua.

Seurataanko teillä pienten tyyppien some-elämää ja milloin tulee vastaan raja jolloin sitä ei enää voi tehdä?

7 Permalink

Asiaa bloggaajalle: kannattaako ostaa lippu PING Helsinkiin?

0 Permalink

ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia

Muutaman viikon päästä on taas PING Festival, pohjoismaiden suurin vaikuttaja- ja sisältömarkkinoinnin tapahtuma. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin suurin osa vaikuttajista joutuu ostamaan tapahtumaan itselleen lipun, siinä missä aikaisemmin valittu vaikuttajajoukko on kutsuttu maksutta hakemusten perusteella.

Olen itse ollut reilun vuoden vähän auttamassa Pingin taustajoukoissa (hävettävän vähän kyllä tänä vuonna), joten sain lipun ilmaiseksi vielä tänäkin vuonna. Innoissani olen siis menemässä!

Mutta menisinkö, jos joutuisin maksamaan lipustani sen reilun satasen? Menisin.

En pelkän ohjelman takia ehkä ihan raatsisi satasta laittaa tiskiin, eivätkä ne bileetkään välttämättä satasen arvoiset ole, (vaikka melko eeppisiä ne yleensä tuppaavatkin olemaan), mutta Pingissä on jotain sellaista mitä ei mistään muualta saa: organisoitua myyntitoimintaa jolle kukaan ei nyrpistä nenäänsä.

Pingin keskeinen tavoite on edistää vaikuttajamarkkinointia. Nostaa esille parhaita menestystarinoita, jakaa ymmärrystä markkinoijille inspiroivien puheenvuorojen kautta ja toisaalta syventää myös vaikuttajien osaamista. Ennen kaikkea pointtina on kuitenkin kahden tärkeän ihmisen kohtaaminen: markkinointipäättäjän ja vaikuttajan. Ennalta sovitut tapaamiset ovatkin tärkeä osa koko tapahtumaa. Markkinointi-ihmiset haluavat löytää itselleen kiinnostavia vaikuttajia ja vaikuttajat itselleen yhteistöitä.

Sitten siihen sataseen (oikea hinta on 147+alv mutta satanen on kivempi sanoa): se on tietysti paljon rahaa. Se voi olla todella paljon rahaa, jos olet vasta aloittanut bloggaamisen ja tuloja on nolla. Erityisen paljon se on jos joudut matkustamaan paikan päälle Helsinkiin jostain muualta ja vielä majoittumaan täällä.

Entä mitä maksaa jos et tule paikalle?

Et tapaa itseäsi kokeneempia vaikuttajia, joilta oppia tai joista saat pysyviä tuttuja tärkeän verkostosi luomiseen. Et saa täsmäoppeja siihen, kuinka omaa tekemistä kannattaa mitata, myydä ja hinnoitella. Et tapaa yhtäkään potentiaalista ostajaa, sillä he eivät muuten kovin helposti kiireisessä arjessaan tapaa vasta alkutaipaleella olevia vaikuttajia.

Tämän kaiken voit totta kai saada muutenkin, mutta uskon että siihen menee vuosi, kaksi tai enemmän. Niin minäkin olen tämän homman tehnyt ja joskus neljännen vuoden kohdalla alkoi syntyä ansainnan mahdollisuuksia. Jos bloggaamisesta haluaa tehdä itselleen ammatin tai sivutyön, siihen pitää panostaa. Omalla ajalla, sydämellä ja rohkeudella nyt ainakin. Mutta rahapanostustakin kannattaa harkita.

Investoimalla vähän alan tapahtumiin, välineistöön, somemarkkinointiin tai sivupohjaan luot itsellesi kaikki edellytykset vauhdittaa kanavasi kasvua. Itse olen saanut kahdesta Pingistä aivan tolkuttoman potkun oman verkoston vahvistamiseen, monta hyvää kontaktia ja kolme konkreettista yhteistyötä. Todellakin olisivat maksaneet lippunsa takaisin jo aiemmatkin tapahtumat!

Tänä vuonna tulen siis paikalle ilman rahallista panostusta (kiitos siitä), mutta lupaan panostaa muilla tavoin: omalla ajallani ja kovalla innolla. Jos uskaltaudut satsaamaan lippuun ja tulet paikalle, nykäise hihasta niin sparraillaan yhdessä! Lupaan ainakin yhden konkreettisen vinkin! Lipun saat ostettua täältä jos olet nopea, niitä on vielä muutama jäljellä.

Toivottavasti nähdään toukokuussa!

ping helsinki kokemuksia

ping helsinki kokemuksia

ping helsinki kokemuksia

Kukas se siinä puhuu blogibisneksistä ihan täysii?

Kaikki kuvat: Rabbit Visuals

Lue myös: 

0 Permalink

Lähtisitkö silloin kanssani valokuvauskurssille?

24 Permalink

Ihan nyt tämmöinen pikainen kysymys, ajatus, heitto. En ole vielä kovin tarkkaan asiaa ajatellut, ajatellaan yhdessä!

Mulla on ollut haavelistalla aika pitkään ”kehittyminen valokuvauksessa”. Että joku kurssi vissiin olis kova. Otan ihan kivoja kuvia kyllä mutta siellä on paljon vielä hölmöä perusvirhettä ja vaivalloista tekniikkakömmellystä. Olen aika varma että pienellä jeesillä alkaisin ottaa jo tosi hyviä kuvia!

Nyt siihen ilmeni mahis. Tarjolla olisi lahjakkaan taidekasvattaja-valokuvaajan Saara Malmströmin vetämä valokuvauskurssi, mutta mun pitää saada siihen ensin porukka kerättyä (8-12 osallistujaa). Kurssi pidettäisiin kahden viikon välein keskustassa iltaisin. Kurssiin kuuluu seitsemän kahden tunnin tapaamista.

Aiheisiin voimme itse vaikuttaa, aikaisemmin kurssilla on käsitelty mm. näitä aiheita:

  • Sommittelu, rytmi, jännite
  • Henkilökuvaus
  • Valaisu
  • Luonto- ja maisemakuvaus
  • Toisin tekeminen
  • Niksit ja vinkit
  • Omaa persoonallisuutta kuviin
  • Katukuvaus
  • Kuvausoikeudet
  • ..mitä vain mitä haluamme!

Kahden tunnin kurssikerrat etenevät aina samalla kaavalla. Alkuun edellisviikolla otettujen kuvien katselu yhdessä & palaute niistä, sitten uuden aiheen läpikäyminen (slidet kuvaesimerkein & keskustelu) ja päivän miniharjoitustehtävä, jossa harjoitellaan juuri opittua asiaa. Lopuksi annetaan seuraavan viikon vapaa-ajan tehtävä.

Hinta tälle lystille on 12€/kerta/hlö (sis alv). Ilmoittautuminen on sitova ja kurssin pituus riippuu siitä, mitä sovitaan. Lasku tulee noin puolivälissä kurssia. Hintaa kurssille per osallistuja 7 kerralla siis 84€.

Saara itse kertoo kurssista näin:

”Kurssi sopii erinomaisesti sellaisille henkilöille, joilla on kuvaamiseen suuntautuvaa kiinnostusta ja oma kamera (kännykäkin käy), mutta aparaatti on jäänyt jostain syystä hyllyyn pölyttymään. Tapaamiskerroilla käsittelemme aina uuden aihealueen, teemme siihen liittyviä miniharjoitustehtäviä ja annan myös vapaa-ajalla tapahtuvia kuvaustehtäviä. Lisäksi jokainen saa ottamistaan kuvista joka kerralla kannustavaa, mutta rakentavaa palautetta. Seurauksena on siis kameran, oman visuaalisen ajattelun ja tekemisen positiivinen aktivointi!”

Mitä sanotte, lähdetäänkö yhdessä opettelemaan? Tulisi tämmöinen 14 tunnin lukijatapaaminen siinä sitten samalla!

Kuvituskuvana yksi omista lemppareistani viime kesältä. Ja samalla hetki, jossa mietin että voi kun tajuaisin enemmän tästä tekniikasta. 

EDIT: kurssi näyttäisi täyttyneen, laitan sähköpostia kiinnostuneille!

24 Permalink

Iitin optimistisin – kisa

0 No tags Permalink

Kuka heistä on optimistisin:

  • Kaksi insinööriä, jotka hakkaavat toista tuntia jäällä samaa kohtaa veden toivossa
  • Poika, joka pilkkii parin sentin syvyydessä
  • Joutsenpari, joka lensi paikalle kesää viettämään
  • Nainen joka kuvittelee editoivansa meikkivideon, kirjoittavansa tonttipäiväkirjan ja lukevansa matikkakirjan (ja pari lehteä) yhden päivän aikana?

Äänestän naisen puolesta. Se mitään aikaan saa.

0 No tags Permalink

Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun

Meillä puhutaan lasten kanssa kaikesta. Ei sillä tavalla väkisin vääntäen, vaan niin että jos lapsi kysyy niin me vastaamme. Tämä ei ole mikään suuri kasvatusperiaate, vaan asia joka on tullut luonnostaan ja jonka olen vasta vastikään tajunnut. Että ehkä ihan joka perheessä ei sittenkään kuunneltaisi yhdessä jaksoa kohtukuolemasta.

Jostain syystä keskustelut vain ovat olleet niin helppoja meillä, että niitä on käyty. Alkusysäyksenä saattoi olla vaihe, jossa lapsi pelkäsi kovasti kuolemaa. Silloin asia oli vain pakko käsitellä. Sittemmin olemme jutelleet samalla meiningillä kaiken synnyttämisestä kuukautisiin, avioeroihin, muunsukupuolisiin ja sukupuolen korjaukseen. Viime aikoina olen esimerkiksi kertonut mikä papa-testi on, miksi se otetaan ja miten.

Pikkurillin käsikirja oli alkuun tosi hyvä apu, siellä asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä mutta ilman turhaa tietoa. Niinpä meidänkin lapset tietävät että äiti ja isi rakastelevat ja siittiö menee munasoluun. Ainoa, jonka olen vielä jättänyt pimeän peittoon (koska siitä ei ole kukaan kysynyt) on se tekninen asia, jolla siittiö sinne munasoluun menee. Että mitä se rakastelu on. Odotan innolla tätä keskustelua! Not.

Yksi syy avoimeen keskusteluun syntyi suunnilleen koulun alkaessa: joku näistä puhuu kuitenkin!

Ykkönen tulee yhä useammin kotiin niin että on kuullut hieman juttuja koulussa. Joskus ne pitää paikkansa, joskus ne on vähän..erikoisia. Koska meillä on puhuttu kaikesta paljon, Ykkösellä on yleensä joko parempaa tietoa asiasta ja voi ehkä jopa puuttua koulun keskusteluihin (kuten siihen että nielurisat eivät todennäköisesti tipahda yhtäkkiä runsaan veren saattelemana nielusta mahaan niin että vatsa leikataan heti auki ja nippaistaan pois) mutta ainakin vähintään kysyä meiltä koulun jälkeen mikä homma.

Ajattelen, että koska meillä on puhuttu kaikesta, meiltä voi kysyä kaikesta. Toivon että tämä jatkuu pitkään näin.

Kuulostan tässä nyt hirvittävän hyvältä vanhemmalta, ikään kuin kiillottaisin sädekehääni minkä kasvattavilta keskusteluilta ehdin! Ei sillä, kyllähän minä tästä nyt jonkin pokaalin haluaisinkin. Lähinnä ajattelin kuitenkin jakaa pari tarinaa siitä, kuinka nämä hommat ei sitten kuitenkaan ihan putkeen menneet meilläkään.

Kuten silloin, kun Ykkönen kysyi yhtäkkiä uimahallin pihalla miksei naiset ja miehet voi mennä samaan pukukoppiin. Kulttuuristen normien ja seksuaalisuuden selittäminen neljävuotiaalle tuntui siinä parkkipaikalla vähän vaivalloiselta, joten tein hätärin:

“Koska jos nainen ja mies on alasti vierekkäin, niille voi syntyä lapsi”.

Tällä mentiin pari vuotta. Lapsi otti sanotun totuutena ja kertoi sitä iloisesti mahdollisuuden tullen muillekin! Hyvä minä!

Ja toinen ihan vastikään hoitamani huippusuoritus liittyi siihen aiemmin mainittuun papa-testiin. Välillä käy nimittäin niin että ne Ykkösenkin opit ja tarinat muuttaa hieman muotoaan koulun käytävillä. Vaikka olin hienosti selittänyt mistä on kyse ja kuinka testi tehdään, sain eräänä päivänä koulun jälkeen seuraavan tiedotteen:

“Äiti Milla ei uskonut että pimppiin työnnetään puutikku”.

Toivottavasti teillä muillakin puhutaan paljon kotona. Koska jonkunhan nämä minun aiheuttamani vauriot on korjattava.

Vinkit naaman hengissä pitämiseen talvella ja yksi anteeksipyyntö

Kaupallinen yhteistyö: Biodelly ja SBM Kipinä

valeäiti myssy biodelly
Mulla on nyt yksi anteeksipyyntö tehtävänä. Kasvovesi, olen pahoillani. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt sinua aivan humpuukina, naistenlehtien myymänä turhana huijauksena, jolla ei ole oikeasti mitään virkaa. En uskonut edes Biodellyn Tanjaa heti, vaikka se klassinen kysymys kasvovedestä oli taas melkein ensimmäinen joka kysyttiin kun kuivasta naamastani valitin.

En voi sille mitään! Mun mielestä ajatus jostain litkusta (jota vielä kutsutaan vedeksi!) tehoaineena tuntuu huijaukselta. Enkö voi vain heittää vettä naamalle, sama asia?

Ilmeisesti ei. Nyt joudun sitten raskain sydämin mutta kevyin kasvoin myöntää että olen vihdoin oikeasti kokeillut kasvovettä ja todennut sen toimivaksi. Ehkä suostuin kokeilemaan sitä vain kauniin paketin takia, ehkä en. Mutta niin vain kävi että tammikuun pakkaset tulivat, menivät, tulivat – ja naama säilyi silti hengissä. Käsistä sen näki. Ne lohkeilivat, punoittivat ja hilseilivät niin kuin ihoni aina pakkasaikaan tekee. Mutta naama porskutti menemään iloisesti joustaen.

Olen valmis pyytämään anteeksi. Anteeksi, olin väärässä. Samalla haluan kiittää siitä että naamani näyttää tältä keskellä kovimpia pakkasia, rahisevia villahuiveja ja humisevia lämpöpattereita:

Valeäiti meikitön

Suostuin vihdoin kokeilemaan tätä siksi, että Mamman Rimpuileen blogi-illassa Biodellyssä Tanja selitti miksi se kasvovesi toimii. Luonnollisestikaan en enää muista vakuuttavaa selitystä, mutta pääviestin ymmärsin ja rekisteröin. Kasvovesi tuo iholle kosteutta, jota tarvitaan jotta seerumeissa, voiteissa ja öljyissä olevat ainesosat pääsevät tekemään hommansa:

”Kasvoveden käytössä ei kannata säästellä! Kasvovesi viimeistelee puhdistuksen ja ennen kaikkea tuo kasvoille sen janoamaa kosteutta puhdistuksen jälkeen. Oikein valittu ja tarpeeksi hoitava kasvovesi voi lämpimään vuodenaikaan jopa korvata kasvovoiteen. Valikoimistamme löytyy kaikille ihotyypeille sopivat kasvovedet ja kukkaisvedet.”

– Biodelly.fi

iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella

Tanja pakotti minutkin lopulta syventymään tähän oikean kosteutuksen maailmaan, ja antoi testiin uuden Lovely Day tuotesarjan suoraan Berliinistä. Lovely Day on läpikotaisin hyvis: hajusteeton, vegaaninen ja ekologinen. Sarjan tuotteet on pakattu lasipulloihin ja osa tuotoista lahjoitetaan eläinsuojeluun. Melko täydellinen paketti! Ainakin melkein. Minun nenääni sarjan öljy haisi varsinkin alkuun…aika luonnonkosmetiikkaiselta. Tykkään enemmän Flow:n ruusunmarjaöljystä, jota sitäkin aluksi karsastin. Tottumiskysymyksiä nämä. Lovely Dayn öljy kyllä tuntuu tehokkaammalta, joten työstän itseäni tässä sen hajun yli.

Samoin mua häiritsee että sarjan kasvovesi on pakattu suihkupulloon, mutta että sitä ei kuitenkaan kannata suoraan naamalle suihkuttaa (suihku on liian kapea, voi sattua). Syntyy kirjaimellisesti välikäsi, kun tuote pitää ensin suihkuttaa kämmenelle. Puhdistusmaidossakin vaaka kääntyy omalta osaltani vielä vanhaan suosikkiini Naturativiin, se tuntuu puhdistavan multa meikit helpommin.

Mutta! Tuotteet ovat todella laadukkaita, tehokkaita ja pakkaukset kauniita. Kyllä sillä mun kaappiin pääsee. Lisäksi sarjan kasvonaamio on aivan ihana; helppokäyttöinen ja miellyttävä iholla. Samoin tuo seerumi on kyllä parasta mitä iholleni on tapahtunut sitten hyvien yöunien.

valeäiti meikitön kosteutus

Vinkit talvi-ihon maksimaaliseen kosteutukseen:

  1. Älä pese kasvoja. Käytä puhdistusmaitoa, pyyhi vanulapuilla meikit pois. Kestovanulaput on muuten melko pop! Ostin itse kolme ja ne toimii hienosti; käytön jälkeen pesukoneeseen joka kuitenkin melkein aina pyörii. Alussa kestää tottua erilaiseen näppituntumaan muuta harjoittelu auttaa nopeasti.
  2. Kasvovesi. Kasvovesi. Kasvovesi.
  3. Sitten seerumi, esimerkiksi hyaluronihappoa sisältävä.
  4. Tähän päälle öljy, jos iho on rutikuiva. Huom! älä tee niin uin minä edelliset 5v eli laita öljyä suoraan naamalle. Öljy tarvitsee imeytyäkseen kosteutta eli vettä, ja jos alla ei ole sitä kuuluisaa kasvovettä, se ottaa sen kosteuden sun kasvoista. Tuplahuono.
  5. Öljyn jälkeen (tai öljyn kanssa sekoitettu) kasvovoide, joka on vielä hiukan öljyä tärkeämpi. Aamuisin öljy voi olla turhan raskas jos meikata tarvitsee.

Mun lempparit tällä hetkellä on Naturativin puhdistusmaito, Lovely Dayn kasvovesi (huom! tarkoitettu tosiaan suihkutettavaksi ensin kädelle ja siitä naamaan. On aika tiukka laser jos suoraan naamaan suihkutat), saman merkin hyaluronihapposeerumi joka on tosi riittoisa ja imeytyy hyvin (mielestäni parempi kuin Satun hehkuttama LUÉ!), näiden päälle Flow:n ruusuöljy ja silmien alle Madaraa tai Naturativia. Päivän mittaan laukussa kulkee Alteya Organicsin valkoruusuvesi, jota voi suihkutella myös meikin päälle! Tätä käytän myös joskus kasvovetenä kun en jaksa käteen suihkuttelua. Oikein vaikean (pakkas)päivän iholle heitän ruusupohjaisia pelastajia: tätä helpommin levittyvää, hunajalta tuntuvaa tahnaa, jota Asikainen kovasti suositteli sekä Roseotton oikein tymäkkää pakkaskamaa, josta Satu kirjoitti aiemmin täällä. iho kuivuu talvella iho kuivuu talvella alekoodi biodelly

Loppuun vielä pari ekstravinkkiä, joiden tajuamiseen mulla meni tosi kauan:

  1. Mineraalimeikit ei ole parhaimmillaan talvella kun iho on tosi kuiva. Jos kärsit yhtään sahara-naamasta, talvella kannattaa vaihtaa joko meikkivoiteeseen (joista tämä Nui on ilmeisesti paras mitä voi olla, päätellen vaikkapa siitä että se on aina loppu enkä vieläkään ole saanut sitä testata) tai sitten kevyemmin BB-voiteeseen, joista tämä Lily Lolon oma on kyllä todella hyvä (mulla sävy light): levittyy helposti ja tasaisesti, tuntuu hyvältä iholla ja jättää tosi kivan terveen hehkun ihoon. Silmänalusten peittäminen on kyllä tämän kanssa hieman hankalampaa, tuntuu että värit valuu helpommin pois.
  2. Jos vaihdat voidemaisiin meikkeihin ihon kuivuuden takia, voi olla että vedenkestävä ripsari on paikallaan. Mitä enemmän naamassa on öljyjä ja voidemaisia tuotteita, sitä herkemmin lähtee meikit valumaan. Valitettavasti tässä kohtaa huomaan eron luonnonkosmetiikan ja synteettisen välillä. Luottoripsarini Avril joutuu kumartamaan voiteiden edessä, mutta ei hätää – seuraavaksi kokeilen sen vedenkestävää siskoa!
  3. Jos olet ollut kaltaisen yhden purkin nainen, äkkiseltään tähän koko rutiiniin vaihtaminen voi olla naamalle outo juttu. Etene rauhassa pala kerrallaan. Lisäät ensin vaikka vaan vähän kasvovettä, ehkä sitten vasta seerumin. Mun naama lehahtaa milloin mistäkin ilman järkevää syytä, mutta saan sen aina rauhalliseksi kun jätän jonkun aineen hetkeksi pois, ottaakseni sen uudestaan hetken päästä käyttöön. Malttia!

Parin viikon sisällä tulee muuten se paljon pyydetty aikuisen naisen meikkikoulu! Ensin Instassa, sitten blogissa, pysykää kuulolla!

UPDATE: Tanja halusi antaa teille alen tuotteiden testailuun! Koodilla valeäiti03 saa 15% kaikesta , koodi voimassa 15.4 saakka.

Kuusivuotias klassikkoni

watson kokemuksia
Rakas Kakkonen,
Onnea, olet tänään kuusi vuotta! Vihdoin! Ollaan laskettu päiviä jo tosi kauan yhdessä ja tänään se tapahtuu.

Sinä olet kyllä jo tosi pitkään ollut minun mielessäni kuusivuotias. Osaat jo niin paljon! Luet menemään mitä vain tekstiä, fontista ja kielestä riippumatta, lasket vaikeitakin laskuja ja kynäkin tottelee hienosti ohjeitasi. Osaat tehdä itsellesi leipää ja soittaa minulle facetime-puhelun Ykkösen kännykästä.

Nyt pieninkin vauvani on siis jo melkein eskarilainen. Hurjaa. Tiedätkö, että sinun ollessasi vauva jännitin vähän näitä vuosia? Aina kun painoit pienen pääsi rinnalleni ja huokaisit onnellisena mietin, milloin tämä loppuu. Koska teistä tulee niin isoja ettette enää halua olla sylissä?

Nyt tiedän ettei se loppunut mihinkään! Et enää ehkä mahdu syliini ihan uppeluksiin asti, enkä todellakaan jaksa nostaa sinua enää noin vain ilmaan (muskelimies!) mutta meillä on keinomme.

Sinä sanot vähintään kymmenen kertaa päivässä ”haliiiii” ja tulet isoin isoin käsivarsin vastaan. Istut sylissäni syömässä aina kun voi, hapuilet kädestä kiinni ohimennen ja annat minun pusutella sinua aivan loputtomasti. Olet vahvasti halimiehiä mutta kaikki läheisyys ja yhdessäolo käy sinulle koska ”rakastan niin paljon!”

Semmoinen ihana rakkauspakkaus sinä olet. Vaikka keräät kovaa vauhtia sekä pituutta että taitoja, olet edelleen kuin se innokkaan touhukas pieni taapero, jonka silmät menevät aivan lautasen kokoisiksi kun haluat kertoa mulle jotain aivan tajuttoman jännittävää! Kuten sen että kaverillasi oli tänään päällä saman värinen paita kuin sinulla.

Kaverit ovatkin elämässäsi nykyään tosi tärkeitä. Sinulla on parhaita ystäviä ja sinä olet paras ystävä. Olet reilu, hauska ja kekseliäs. Ihana ystävä!

Ja voi vitsi minkälainen showmies oletkaan, edelleen! Oikea vitsiniekka. Kannat mukanasi pientä vitsikirjaa ja kerrot aina tilaisuuden tullen jonkun hyvän kaskun. Tilannehuumori on myös vahva lajisi. Aina tapahtuu jotain joka on mielestäsi aivan klassikko. Sinulla on loppumaton itseluottamus (”osaanpas uida! Kyllä veden alla voi hengittää”!) ja suuri rakkaus esiintymiseen. Rakastat toki myös perhettäsi, pehmoleluja, akkareita, paperilennokkeja ja meheviä paukkuja.

Nykyään en enää jännitä tulevia vuosia. Olenhan nähnyt että sinusta tulee entistä mahtavampi ja taitavampi kaikin puolin, eivätkä halit ja pusut tule loppumaan ehkä koskaan.

Hyvää syntymäpäivää kulta. Me kaikki rakastetaan sua ihan hirveän paljon!

Ps. Lahja löytyy keittiöstä.

Pps. Tänä aamuna voin tehdä sen mitä aina toivot: palvella sulle vaatteet päälle.

Vahvatahtoinen lapsi

Mitä toivoisin juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö: Plan International

Että kaupallisen yhteistyön voisi merkitä jotenkin muuten kuin näin ^. Se pilaa mun upeat tekstit, mieluummin laittaisin vaikka vilkkuvan varoitusvalon.

Että saadaan vielä lisää meidän Ugandan matkakassaan, jossa on jo hulppeat 1650€! Tälläkin tehdään jo paljon hyvää!

Että ennusteet olisi väärässä ja Ugandassa ei sataisi ihan koko aikaa. Ei varmaan saisi toivoa näin mutta toivon silti. On paljon helpompi kirjoittaa muistiinpanoja ja ottaa kuvia kuivassa kuin märässä.

Että Ykköselle ei oikeasti ole tulossa mikään vatsatauti vaan että sitä vain jännittää Kakkosen synttärit.

Että tämä nyt viilaamaani työtarjous menee asiakkaille läpi ja tästä tulee just niin iso juttu kuin me suunnitellaan. Se pelastaisi maailmaa vähän.

Että yhtäkkiä keksimääni tapahtumaan ei tulisi sataa ihmistä. Meidän toimistolle ei mahdu!

Että samaan tapahtumaan tulee paljon ihmisiä. Ihan sydän pakahtuu miten äkkiä ihmiset lähti kannattamaan ajatusta naisten startup-yrittäjyyden tukemisesta.

Että naisten päivä ei herättäisi niin monenlaisia tunteita.

Että tasa-arvosta voi puhua ilman että on alta kahden minuutin kiistelemässä.

Että naisia ei vedettäisi kotona turpaan. Että ketään ei vedettäisi turpaan.

Että osaisin kasvattaa lapsia, jotka korjaavat tämän kaiken paskan maailmassamme.

Että olisi villasukat jalassa juuri nyt.

Että keksisin tähän jotain hauskempaa sanottavaa.

Että osaisin ja jaksaisin tehdä YouTubeen niitä sellaisia videoita. Koska ainakin joskus osaan olla tosi hauska Instassa.

Että Valeäidin Facebook-sivulle tulisi 267 tykkäystä lisää. Silloin niitä olisi 3000. Sillä ei ole mitään väliä mutta se olisi mukavaa.

Että noi kaksi ääliöitä ei löisi toisiaan legopalikoilla käteen jatkuvasti.

Että saisin joka päivä syödä Trollin karkkihampurilaisia. Oi E-aineet sentään!

Että teistä moni vastaa tohon alakulmaan pompsahtavaan lukijakyselyyn, koska se auttaa mua a) valmistelemaan sisältöjä ja b) myymään lisää yhteistöitä. Kiitoksena vaivastasi osallistut 100€ Iittalan lahjakortin arvontaan.

Että Kakkosen juhlat on ihanat ja kivat ja että me kaikki herätään huomenna terveenä.

Oikeesti. Että kukaan ei oksentaisi. Synttäreiden ei tarvitse olla the oksennussynnytyksen vuosipäivä.

Bloggaaja yllättyi: Perheemme ei eläkään Instagram-elämää

Olemme toimituksessa saaneet tietoomme, että bloggaajat eivät sittenkään aina elä niin kuin Instagram antaisi ymmärtää. Joillekin heistä tämä tuo lisäksi suurta pettymystä. Jonkin verran suosittu Valeäiti-blogisti tilittää omassa blogissaan:

”Mua ketuttaa melkein joka viikonloppu, mutta vasta nyt tajusin miksi.

Mulla on päässäni tietynlainen kuva siitä, minkälainen viikonloppu ja erityisesti sunnuntai-illan pitäisi olla. Se menee näin.

Meillä on siistiä ja puhdasta. Olemme kaikki kotona, jossain mukavissa (mutta kauniissa) lököasuissamme. Jossain soi sopivalla voimakkuudella chilli musiikki, muutama valaisin tekee tunnelmasta mukavan.

Lapset leikkivät kahdestaan olkkarissa, ehkä rakentavat legoja. Me kokkaamme Insinöörin kanssa jotain oikein hyvää ruokaa pitkän kaavan kautta. Tai ehkä toinen kokkaa ja toinen lukee sohvalla jotain lehteä. Ei! Sittenkin kehittävää tai koskettavaa kirjaa! Ruoaksi valmistuu jotain haudutettua lihaa, vaikka ei mulla kyllä ole hajuakaan minkälaista lihaa edes haudutetaan. Punaviiniä siihen liittyy varmasti! Sitä laitettaisiin itse ruokaan ja tietysti lasiin myös, ruoanlaittoviinit katsos.

Sitten me syötäisiin koko perhe yhdessä sitä ihanaa ruokaa. Oikein rauhassa siinä niin, ties vaikka olisi villasukatkin koivissa. Raukeita hymyjä ja kikattavia lapsia. Ihanaa kun on sunnuntai!

valeäiti satu koivisto

Sunnuntai-idolini Koiviston Satu vauhdissa (kuva (C): Satu Koivisto / instagram)

Eikö ole uskomatonta. Siis että minä ihan tosissani pidän tätä kuvaa en pelkästään haaveena vaan suorastaan tavoitteena. Aivan joka sunnuntai otan asiakseni yllättyä ja pettyä siitä, ettei meillä ole tälläistä.

Että oho, mites se nyt näin että tälläkin viikolla meillä on lelut leviteltyinä ympäri kämppää, pölykoirat nurkissa ja mikään musa ei mihinkään edes kuuluisi koska lapset tuijottaa Netflixiä. Kuinka sattuikaan että me nakutetaan kumpikin sohvalla tietokoneita eikä jakseta puhua. Sängyt on petaamatta, jääkaappi tyhjä ja punaviinit meni eilen. Ruoka-aika tulee yllättäen, joten kaivetaan nyt sitten poikkeuksellisesti esiin jotain könyisiä tähteitä tai hernaria.

Jännästi aletaan joka viikko syömään kun kaikki on jo vähän kiukkuisia ja lapset repii toisiltaan pelihousuja. Toinen koski ehkä toisen LOL-palloon ilman lupaa. Ruokailu kestää jostain syystä meillä keskimäärin vain seitsemän minuuttia ja päättyy siihen kun Kakkonen juoksee salaa pois pöydästä katsomaan taas telkkaria.

Ehkä sitten ensi sunnuntaina. Tai ehkä siellä uudessa kodissa kaikki on sitten toisin.

Tai ehkä mä vaan nyt juon tän viimeisen viinin, tilaan Woltista safkat, annan lasten katsoa lisää telkkaria ja muistutan itseäni ettei meidän perhe (eikä ehkä oikeasti kukaan muukaan) ole Instagram-idyllinen.”

valeäiti ruokailu

Emme ole saaneet blogistia kiinni kommentoimaan omaa tekstiään. Haastattelupyyntöön hän vastasi yllä näkyvällä kuvalla, ilmeisesti vahingossa.