Elämää

21touko 2020

Vauva 10kk: Se seisoo ilman tukea ja sanoo äiti! Jee!

21 touko 2020 6 Elämää, Vauvavuosi , , , Permalink

Vihdoinkin vauva sanoi ÄITI!

Juuri kun sanoin ystävälle aamulla, että tämä Kolmonen on meidän lapsista fyysisesti ehdottomasti näppärin mutta että kun ei se vieläkään sano äiti vaikka muut olivat jo tässä kohtaa sanoneet. Niin hän sitten sen otti sydämeensä. Istui myöhemmin isänsä sylissä ja näytti missä isin nenä on. Sanoi sitten “äiti” ja kääntyi ympäri näyttääkseen missä äidin nenä on.

Ei tosin päässyt näyttämään koska rutistin niin onnellisena sitä! Tiedän kuulevani ton sanan muutaman kuukauden päästä ihan riittävän monta kertaa, mutta kyllä se hitto vie hyvältä tuntuu. Äiti. (Onneksi ei sanonut nainen. IG-seuraajat tietää)

Sanat on muutenkin kyllä sieltä selvästi tulossa, sujuvasti hän matkii äänteitä ja se kuulostaa välillä ihan oikealta. Kun etsimme kylvyssä yhdessä hänen ankkaansa ja se vihdoin löytyy, Kolmonen vie lelun suuhun sanomalla samalla tomerasti NKKA, aivan selvästi. En vielä ekaksi sanaksi laske mutta näitä riittää! Nenä, hei, ei, ankka, veljen ja siskon nimet sekä äiti ja isi on selvästi jo tuloillaan olleita.

Tuo tämän päivän “äiti” vain oli sen verran selkeä että luulin sen olevan Kakkosen sanomaa. Joten rakas päiväkirja, merkitsemme 10kk kohdalle että vauva sanoi äiti.

Vauvan uudet taidot 10kk iässä

Tässä on saanut taas pitää jatkuvasti kirjaa siitä mitä kaikkea vauva jo osaa, kun hän tuntuu joka päivä oppivan jotain uutta. Seisominen ilman tukea ilmestyi yhtäkkiä 9,5kk kohdalla kuvaan ja sen jälkeen hän on seistä töröttänyt lähes jatkuvasti. Kolmonen seisoo, kyykkää, nousee seisomaan lähes ilman tukea ja kävelee sujuvasti tuen kanssa, yhden tai kahden käden varassa ja tätä kaikkea sekä sisällä että ulkona.

Erinomaisen hauskaa että hän kävelee käyttäen tukena samoja nukenvaunuja kuin veljensä kahdeksan vuotta sitten.

Musta tuntuu että hänellä olisi jopa kaikki kävelemisen taidot jo, mutta ettei se tajua vain sitä vielä kokeilla. Kerran kun otin kummastakin pikkurillistä kiinni, se käveli kamalaa vauhtia kymmenisen askelta niin kuin olisi aina kävellyt. Mutta pääsääntöisesti hän aina palautuu takaisin kyykkyyn ja konttaamaan jos joku yrittää houkutella kävelyyn.

Joskus on niitäkin hetkiä ettei edes seistä jaksaisi ja silloin voi toki vaan olla seisomatta, kuten alla oleva kuva osoittaa:

Kiire ei kävelemään todellakaan ole, mutta onhan tätä niin siistiä seurata kun toisen aivot raksuttaa ja tajuaa uusia juttuja! Hirveästi tekee mieli aina nähdä seuraava juttu!

Vauvan jättimäinen eroahdistus

Niitä seuraavia taitoja toki riittää: milloin se oppii juomaan pillipullosta (joskus 9kk iässä), laittamaan lusikallisen ruokaa itse suuhun (tänään), lapioimaan hiekkaa (eilen), tekemään kynällä jälkeä paperiin, leikkimään itse kukkuu-leikkiä tai metsästämään paidan alta tissin mutusteltavaksi – joka päivä jokin uusi asia tapahtuu, joten ei kai se ihme ole että äidin pitää olla jatkuvasti käden mitan päässä.

Niin me vietämmekin kaikki päivämme, lähekkäin. Heräämisestä nukkumaan menoon asti meidän olisi hänen mielestään oltava joko syömässä tai (mieluiten sekä että) sylikkäin. Tissillä, halaamassa, rutistamassa tai minua puremassa – samapa tuo kunhan nainen on niin lähellä että ihosta saa kiinni. Kaikki on hyvin jos en yritä nukuttaa häntä tai siirtyä toiseen huoneeseen. Treenin jälkeisessä suihkussa käyn tällä hetkellä noin 23 sekunnin ajan, josta viimeiset 17 estän jalalla vauvaa joka on jo tulossa kyhäämäni kylpyammebarrikaadin yli ja ohi äidin luo.

Jotenkin jaksan tätä aika ok vaikka välillä selkää kolottaa jatkuva syliin nostelu. Tiedän että tämä on kohta ohi ja silloin muistelen kaiholla hetkiä jolloin vauva jaksoi vielä olla sylissä. Ja jos ei muuta, toistelen taas itselleni äitiyden syvintä mantraa “tämä on vain vaihe”.

Vauvan univelka näkyy herätessä fiiliksessä ja silmien alla

Kolmonen on edelleen todella helppo ja iloinen vauva, vaikka ei nuku tarpeeksi. Kun päiväunet jäävät joka päivä vähän naftiksi, unilvelkaa kertyy. Välillä sillä on silmänaluset ihan äitinsä tapaan tummina ja kaikilta uniltaan hän herää itkien. Pidän näitä merkkeinä siitä että unta ei tule kokonaisuutena tarpeeksi.

Kolmonen on kuitenkin perusluonteeltaan iloinen, joustava ja rauhallinen vauva, joka ei pienestä hötkyile eikä turhia kikattele. Jos sattuu – niin kuin joka päivä nyt vähän sattuu – sitä itketään hetki. Jos häntä nauratetaan, sitten nauretaan noin kaksi kikakikahöhöttelyä ja sitten on ase hetkeksi tyhjä.

Vauvan maitoallergia helpottaa

Tuo uniasia on ainoa, mitä toivoisin saavan kuntoon koska harmittaa vauvan puolesta ettei unta kerry riittävästi. Muuten kaikki arjen asiat helpottavat tässä jatkuvasti, myös maitoallergia! Sitähän ei koskaan ehditty diagnosoidakaan (Allergiasairaalassa vielä hommat kesken) mutta tällä hetkellä näyttää siltä että Kolmonen kestää maitoa sisältäviä ruokia jonkun verran mutta ei suoraa maitoa (korviketta).

Tosin, viime aikoina massiivinen röyhtäily on hänellä kovasti lisääntynyt ja olen miettinyt voisiko se kohtua tuosta maidon pienestä palaamisesta ruokavalioon? Onko kokemuksia? Muuten ruoka-asiat etenevät normaalisti: Vauva syö noin 4-5 kertaa päivässä kiinteitä hyvällä ruokahalulla, imetyskerrat ovat vähentyneet noin viiteen vuorokaudessa, joskus vähemmänkin. Kolmonen taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla meidän pisimpään imetetty vauva, ja alun kankeuden jälkeen sujumaan lähteneestä imetyksestä olen ihan tosi iloinen!

Hän on myös tervein vauva: vielä yhtäkään oikeaa flunssaa hän ei  ole sairastanut. IHANAA.

Vauva 10kk iässä

  • Vaatekoko 74-80, pituudesta ja painosta ei tietoa; ehkä noin 8kg ja 74 senttiä.
  • Ymmärtää puhetta hyvin. Osaa osoittaa nenän. Pudistaa päätä kun sanoo ei.
  • Sanoi ainakin kerran “äiti”!
  • Seisoo tukevasti ilman tukea ja kyykkää ylös alas, kävelee kävelykärryn kanssa. Melkein nousee täysin ilman tukea seisomaan.
  • Maitoallergia menossa lievemmäksi
  • Viides hammas ilmestyi vihdoin eteen
  • Tukkaa on!
  • On aivan riiviö! Tiputtaa asioita tahallaan, kiipeää, karkaa ovesta ulos aina mahdollisuuden tullen ja yrittää sukeltaa kaikkiin vaarallisiin paikkoihin.
  • On todella, todella suuren eroahdistuksen vallassa.
  • Nukkuu edelleen hyvin yöllä ja huonosti päivällä.
  • Söisi 8kk tauon jälkeen taas tuttia. Löytää välillä sen laatikosta ja imuttelee menemään. En anna sitä enää tässä vaiheessa.

En aio edes sanoa ääneen miten kamalaa on että kahden kuukauden päästä hän ei muka ole enää vauva laisinkaan. En suostu vielä sitä uskomaan. Tämä on niin taianomainen vaihe: vauva näyttää kaikin puolin vauvalta mutta alkaa osata yhä enemmän lapsen taitoja ja osaan jo kuvitella minkälainen hän on vuoden, kahden tai kolmen ikäisenä.

Samalla yritän epätoivoisesti muistaa miltä hän näytti viikon ikäisenä. Mutta eihän tätä enää samaksi vauvaksi tunnista:

PS: Mainitaan vielä että Korona jatkuu edelleen. Suomi on edelleen suljettuna, mutta 1.-9. luokkalaiset lapset palasivat kahden kk tauon jälkeen vielä pariksi viikoksi kouluun.

Lue myös:

21 touko 2020 6 Elämää, Vauvavuosi , , , Permalink
17touko 2020

Vinkkejä lapsiperheen ruokaostoksiin sekä muutama ajatus vastuullisesta ruoasta

17 touko 2020 11 Elämää, Vinkit , , , Permalink

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: K-ryhmä

härkis resepti

Vihaan edelleen vähän ruokakaupassa käymistä, vaikka nykyään se sujuu jo aika helposti: tunnissa on koko viikon ostokset hoidettu livenä, tai vartissa verkosta. Mutta voisiko sen tehdä paremmin? Kuinka ostaa vastuullisesti ruokaa? Katsotaan ensin mitä ostamme nyt!

Mitä ostamme ruokakaupasta?

Sain vihdoin otettua meille tuon K-Ostokset -sovelluksen käyttöön ja pääsin katsomaan mitä me oikeasti ostetaan ruokakaupasta. Yllätyin positiivisesti! Vaikka me näköjään ostetaan ihan tosi paljon valmisruokaa (ja viimeisen pari kuukauden Korona-poikkeusolot tätä pahensi) niin ostetaan kuitenkin pääosin aika hyvää kamaa ja mukavan paljon kasviksia.

Huom: emme keskitä kaikkia ostoksiamme joten ihan kaikki perheemme ostot ja eurot eivät tässä näy, mutta koko vuoden osalta suhteet ovat oikein ja kertovat paljon ostotottumuksistamme.

Viimeisen vuoden ajalta meidän kaksi eniten ostettua tuoteryhmää ovat Hedelmät ja vihannekset (15% kaikista ostoista vuoden aikana) sekä Maito (huom! tähän kuuluu myös kasvipohjaiset maidot), juusto, munat ja rasvat (14%). Ollaan vähennetty ihan tietoisesti lihan ostamista paljon viimeisen vuoden aikana, joten on kiva että se myös näkyy! Muistan kun vuosi sitten maaliskuussa kävin ensimmäistä kertaa meidän silloisen uuden K-Supermarketin lihatiskillä – enkä tiennyt missä se oli. Kauppa oli avattu lokakuussa eli olin todella monta kuukautta ostamatta lihaa lainkaan.

Tämä näkyy myös luvuissa: ostot tuoteryhmässä ”Liha ja kasviproteiinit” oli kokonaisuudessa vain 5,9% viimeisen 12kk ostoksista ja siitäkin 30% oli kasviproteiineja! Tässä eroamme merkittävästi koko Suomesta, jossa tuoreen tilaston mukaan liha edustaa 16,3% ostoksista ja Hedelmät ja marjat sekä Vihannekset yhteensä 18,8% (HS.fi 14.5.2020)

Kasvisten jälkeen datassa alkaakin näkyä todellisuus arjestamme: valmisruoat ovat jo kolmossijalla (9,2%) ja karkit edustavat myös aika isona tuoteryhmänä (5,6%). Ostan siis vuodessa enemmän karkkeja kuin lihaa!

Kysyin myös seuraajiltani Instagramissa, mitä he ovat omasta datastaan löytäneet ja oliko joukossa jotain yllätyksiä. Spoiler alert: mitä hittoa, kuka tämän kaiken suklaan osti?

Mitä te ostitte ruokakaupasta

”Ostin kesällä melkein 100 eurolla Kombuchaa. Esim lihaan ja karkkiin meni yhteensä alle 100€ vuodessa.”

”Positiivinen yllätys! Kotimaisuusaste lähes 100%!”

”Että eniten rahaa menee maitoon 😄”

”Joku meillä ostaa ihan hemmetisti karkkia..”

”Olin vuoden aikana ostanut suklaata 50 eurolla – milloin muka? 😄”

No, en tiedä kuka meillä ostaa suklaata mutta sen tiedän että joku ostaa reilusti yli kahdella sadalla karkkia ja melkein saman verran bisseä.

K-Ostokset näyttää mitä ruokakaupasta oikeasti ostetaan

Koska ruokakaupassa käydään aivan todella paljon, koen sen olevan aika iso osa vastuullista kuluttamista. Siksi olen pyrkinyt muuttamaan meidän perheen ruokatottumuksia pikkuhiljaa kohti nk. planetaarista ruokavaliota – enemmän kasviksia, parempaa lihaa, kaikki mieluiten lähellä tuotettua. K-Ostokset on tähän mainio apuri, sillä se ei pelkästään kerro totuutta tämän hetken tilanteesta vaan auttaa myös muuttamaan omia tottumuksia valitun tavoitteen mukaisesti.

Minä haluan edelleen kasvattaa kasvisten osuutta ja samalla myös panostaa kotimaisuusatasoon. Ollaan nyt yhdistetty perheen kummatkin Plussa-kortit K-Ostoksiin ja näytetään korttia ehkä aiempaa ahkerammin, koska kiinnostaa saada vielä parempaa dataa aikaiseksi. Ilmastotaso on meillä jo nyt tosi hyvä (jee), joten seuraavaksi lähdemme muuttamaan tuota kotimaisuustasoa.

K-Ostokset löydät täältä. Palvelu toimii sekä selaimella että kännykän omassa K-Ruoka-sovelluksessa jota kyllä ensisijaisesti suosittelen, siitä on niin kätevä lisäillä ostoslistaan unohtuneita juttuja pitkin viikkoa.

Lisää kasvisruokia perheelle ja muut mitä haluaisitte omissa ostoksissanne muuttaa

Haastoin seuraajat kanssani miettimään, kuinka omia ruokaostoksia voisi muuttaa ja kysyin mitä tavoitteita he voisivat itselleen asettaa.

Selvä enemmistö halusi nähdä ruokakorinsa muuttuvan jollain tavalla vastuullisemmaksi, erityisesti kasvisruoan lisääminen kiinnosti. Myös kotimaisuus- ja ilmastotaso ovat suosittuja mittareita – vaikka toki sitä suklaatakin voisi vähemmän ostaa.

”Kasvisten lisääminen, lihan vähentäminen!”

”Kotimaisuusaste ylös!”

”Kyllä se tuo kotimaisuus olisi. Tämä luultavasti aika hyvin toteutuukin, hedelmät ongelma.”

”Ilmastoluvun parantaminen, ehdottomasti.”

”Lisää luomua!”

”Vähemmän karkkia 🙈”

”Lisää kasviksia!”

”Suunnitelmallisuus ja säännöllisyys! Päivittäinen kaupassa ravaaminen pois.”

Vastuullisin ruokakauppakäynti on hyvin suunniteltu

Vastuullisinta (ja myös halvinta kokemukseni mukaan) ruoanlaittoa on suunniteltu ruoanlaitto. Kun viikon ruoat mietitään hyvin ja ostetaan kerralla syntyy vain yksi kuljetus. Tuotteet tulee myös keräiltyä nopeasti kun ei tarvitse käyttää enää aivoja kaupassa ja kotona taas vähennät hävikkiä kun tiedät tasan mitä mistäkin aineksesta on tarkoitus tehdä eikä raaka-aineet ehdi mennä huonoksi inspiraation laantuessa.

Tähän ei kukaan tietenkään aina pysty, mutta olen nyt itse huomannut että kun ruokaostokset on pakotetusti olleet vain kerran viikossa tehtäviä tämän poikkeustilan takia, alan oppia mitkä ainekset meillä ainakin tarvitaan aina eivätkä mene huonoksi.

Jos suunnitelmallinen ruoanlaitto tuntuu hankalalta, tässä vinkki alkuun: kirjoita paperille kaikki sellaiset arkiruoat jotka ovat mielestäsi tosi helppoja ja nopeita tehdä. Listasta tulee varmuudella pidempi kuin luulet ja siitä on helppo poimia sellaiset ruoat, joiden ainekset voivat olla aina kaapissa sekä yksi tuoreisiin aineksiin perustuva vakioruoka joka viikolle (meillä uunikala vaihtelevalla mausteella ja kasvikset kylkeen) ja muutama vaihteleva tähti.

Listan avulla opit pian ostamaan perustarvikkeet: säilyviä juttuja kuivakaappiin (meillä ainakin pastoja ja riisiä, kookosmaitoa, tomaattimurskaa, linssejä, soijarouhetta), proteiinia sekä kasviksia jääkaappiin (tofua, juustoja ja kasviksia), pakkaseen hätävaroja (puolivalmisteet) sekä meillä myös satunnaiset mahdolliset lihat ja pakattua palaleipää.

Paljonko ruokakauppaan kuluu rahaa lapsiperheessä ja miten ruokaostoksissa voisi säästää

K-Ostokset näyttää aika armottomasti myös sen kuinka paljon taloudessa menee rahaa ruokakauppaan, ainakin jos keskittää ostoksensa ja liittää sovellukseen myös mahdollisen kumppanin kortin. Tässä seurattuani ostoksiamme ylipäänsä olen itse huomannut seuraavan kaavan: jos menen kauppaan hakemaan “vain yhtä juttua”, rahaa menee 20-30€. Kun menen tekemään koko viikon ostokset, rahaa menee noin 200€. Toisin sanoen meidän perhe pärjäisi noin 220-250€ viikkobudjetilla mutta päätyy yleensä käyttämään noin 300-350€.

Helpoin ratkaisu meille on siis jättää nuo yhden tuotteen hakukerrat tylysti pois tai opetella oikeasti hakemaan vain sen yhden unohtuneen maidon eikä samalla napata mitään heräteostoksia (karkit ja bisset, hello!)

Mikä on teidän perheessä helpoin säästökohde?

Ostatko aina samaa ruokakaupasta? Muuta sitä niin kokonaisuus heilahtaa!

Jos tavoitteenasi on vähentää lihan syöntiä, lisätä kasviksia tai suosia enemmän kotimaisia toimijoita, pyri muuttamaan peruslistaasi, sitä settiä jonka aina ostat. Opin K-ryhmän tyypeiltä että keskimäärin raffisti 85% asiakkaiden ruokakorista on aina tismalleen sama. Se on lista, joka tehdään autopilotilla. Jos tuossa 85% ryhmässä onnistuu tekemään muutoksia, voi syntyä iso vaikutus!

Kotimaisuustavoitteen asetettuani K-Ostokset ehdotti minulle samaa jota olin itsekin ajatellut, joten ensimmäisenä me muutamme juomamme kahvimaidon ruotsalaisesta kotimaiseen. Myös pakasteissa meillä olisi kuulemma enemmän kotimaista tarjolla, ja tämän myönnän tulleen ihan puskista: en ole yhtään katsonut alkuperämaata näissä tuotteissa koska vilukissana ostan ne tosi nopeasti.

Tässä sen taas näkee että oleellista on toimia datan, ei mielikuvien pohjalta. Kun tiedät, mitä ja miten oikeasti ostatte, voit myös muuttaa tottumuksianne, askel kerrallaan!

Samoin taloudellisempi ostaminen helpottuu kun näkee mihin rahat oikeasti menee. Minä olin ajatellut että erikoisoluet ovat pahin syntimme budjetin osalta, mutta kun niihin onkin mennyt vain toista sataa euroa vuositasolla, se ei ole ehkä välttämättömin säästökohde. Ei harmita!

Vinkkejä ruoan verkkokauppaan

Yksi helppo tapa taata suunnitelmallisuus on siirtyä ainakin osin ruoan verkkokauppaan. Meillä pyörii vakiona sama ostoslista, jota voin muokata kännykästä milloin vain. Ostolista on tosiaan joka kerta kovin samanlainen, sillä voin lähes sellaisenaan aina tilata edellisen tilauksen uudelleen.

Ruoan verkkokauppa on monelle vielä aika tuore tuttavuus, joten tässä muutama vinkki tehokkaaseen shoppailuun:

  • Varaa kotiinkuljetus etukäteen: K-Ruoan verkkokauppa toimii niin että voit ostaa vaikka yhden porkkanan ja varata sille toimitusajan. Sen jälkeen voit aina päivää ennen toimitusta asti muuttaa ja lisätä mitä vain tilaukseesi, joten tuo yksi porkkana kannattaa aina laittaa odottelemaan ettei käy niin että tajuaisit tilata vasta jääkapin ollessa jo tyhjä – ja toimitusaikojen jo myytyä loppuun.
  • Monella alueella on useampi kotiin toimittava K-ruokakauppa, joten kaikki omalle alueelle toimittavat kaupat kannattaa tarkistaa! Tarjoukset voivat vaihdella ja toimitusajoissakin voi olla eroja.
  • Katso K-Ruoasta sulle tarjotut omat edut, ne on tosi usein juuri niitä mitä usein muutenkin ostat!
  • Tarkista tuotteen koko ja määrät: onko tämä jättipurkki vai matkakoko, oliko niitä päärynöitä tulossa viisi vai viisi kiloa? Mulla on tapana tarkistaa hinta aina ostoskorin päivittyessä. Jos avokado maksoi monta kymppiä, jotain meni ehkä pieleen. Eipä sillä, oli hyvät naurut kun kerran sen yhden (1) perunan muovipussissaan näin.
  • K-Ostokset auttaa muuttamaan omia tottumuksia mutta on myös tosi näppärä uuden ostoslistan teossa: Sovellus nostaa automaattisesti eniten ostetut asiat sinulle esiin joten naksuttelu on jopa helpompaa kuin selaimen kautta.

Katso mitä ruokia teillä ostetaan!

Kiinnostaako poikkeatteko keskiverrosta? Lataa sovellus, tee tunnistautumistemput ja ala penkoa: mitä te oikein ostattekaan? Varoitus: tuo tunnistautuminen saattaa olla vähän ärsyttävä vaihe, koska monella meistä on asiakkuus tosi monen vuoden takaa ja nimet on vaihtuneet tms, mutta K-Ruoan sivuilla chatista sain itse tosi nopeasti avun ja heti kaiken toimimaan! Nyt toimii tästä ikuisuuteen ja palkinnoksi vaivasta sain koko ostohistoriani näkyviin.

Mitä ajatuksia tästä kaikesta herää, onko teidän tottumuksissa jotain jota haluaisit muuttaa? Seuraatko ylipäänsä ostoksia ja eniten tietysti kiinnostaa miten paljon teillä muilla menee ruokaan rahaa?

Tästä linkistä pääset lukemaan vielä lisää K-Ostokset sovelluksesta ja tästä pääset suoraan lataamaan sen iPhoneen tai tästä Androidiin.

Lue myös: 

 

17 touko 2020 11 Elämää, Vinkit , , , Permalink
04touko 2020

Tämä on niin outoa aikaa että välillä saa vähän tärisyttää

04 touko 2020 6 Elämää No tags Permalink

Istun sohvalla ja tunnustelen kaulasta sykettä. Nopea, hätäinen, pinnallinen. Ei vaan ihan tavallinen syke joka nyt vain tuntuu tiuhemmalta koska sympaattinen hermostoni sanoo että ”olet hätääntynyt”.

Hyvä hermosto, en ole hätääntynyt, istun sohvalla.

Viimeisen parin viikon aikana poikkeustilat ovat päässeet ihoni alle, aaltoillen. Vietän päiviä jolloin olen tosi iloinen ja rauhallinen ja iloitsen salaa tästä tilanteesta – nythän voimme olla rauhassa kotona yhdessä ja tehdä kaikkea kivaa, aurinkokin paistaa!

Sitten on päiviä jolloin käyn ylikierroksilla aamusta alkaen. Tunnen ihoni alla jännittyneisyyden. Olen kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo joka voi paukahtaa hetkenä minä hyvänsä ihan pienestäkin kosketuksesta; kuin olisin juuri nukahtamaisillani ja kuulen rasahduksen; ruotsinlaivan kaide joka odottaa lämmintä ihoa, johon syöstä siihen varautunut sähkö.

Kehoni on valmis syytämään adrenaliinia täyslaidallisen vaikka mieleni luulee olevansa ihan rauhassa.

Kuluneella viikolla olen itkenyt yhden illan siksi ettei vauva nukkunut ja minua ei otettua vakavasti sitä valitellessani. Olen riidellyt puolison kanssa perunoista (kuka unohti ostaa) ja vauvan rasvasta (mikä on oikea määrä). Olen räjähtänyt lapselle joka ei muka löytänyt lyijykynää ja tiuskinut kaikille ilman järkeviä syitä.

Äiti on ollut vähän kireänä.

”Okei” sanon lapselle, joka lähtee kiltisti ulos ja yritän kuulostaa levolliselta vaikka päässä suhisee. Väkinäistä, mutta ehkä se riittää. Sormenpäissä kihelmöi, syvään hengittäminen on epämiellyttävää ja päässä tuntuu verenpaineen kaltainen humina. Mikä nyt, kysyn itseltäni, onko jossain joku isompi asia vinossa, mitä taakkaa kannan mukanani?

Ei ole, on vain tavallinen maanantai johon yritin mahduttaa töitä, lastenhoitoa ja ruokahuoltoa. Taas yksi tavallinen poikkeuspäivä.

On lohduttavaa tajuta, ettei mikään ole oikeasti vinossa eikä tässä ole kyse suuremmasta mielen ailahtelusta (toki sitäkin tarkasti silmällä pidän) vaan aika tavallisesta reaktiosta moneen pieneen ja isoon yhtäaikaiseen asiaan. Isoimpana tietysti itse tauti, sen hallitsemattomalta tuntuva maailman valtaaminen, vaikka hiljaisena ympärillä onkin. Sitten sen aiheuttamat valtavat laineet: lomautukset, eristäytyminen, koulut, harrastukset, poikkeukset. Uutiset joita en halua lukea; vaikeat perhetilanteet ja yksinäisten yhä suurempi yksinäisyys.

Ne miljoonat pienet minun omat asiat. Vauva joka ei nukahda unille tai herää niiltä liian aikaisin. Itkuhälytin joka tätäkin kirjoittaessa tärisee vieressäni. Koululainen joka ei millään jaksa tehdä kouluhommia, ja jota ei minun yhä kireämmäksi yltyvä nalkuttaminen ainakaan auta.

Eroahdistus, ruokahuolto ja edelleen moppaamatta jäänyt keittiön lattia. Palaveri päiväuniaikaan ja liesi joka meni rikki ja korjataan vasta viikon päästä. Vauva jolla nälkä ja kynä joka tippui. Koululainen jonka kaveri pyytää kylään koulujen alettua koska ”me saadaan taas kyläillä!”

Saadaanko me äiti? En tiedä.

Täysi näköalattomuus kun minkään kestosta ei ole tietoa. Koulut aukeaa, tulemmeko kipeäksi? Pysymmekö terveenä vai kaatuuko vain kaikki yritykset? Milloin saa taas haaveilla ja mistä – ystävän halaamisesta, mökkeilystä, ravintoloista (oh niistä haaveilen päivittäin kyllä), matkustamisesta? Tuleeko tämä takaisin, tai jokin vielä pahempi joskus myöhemmin? Mistään ei uskalla enää unelmoida.

Välillä on vaikea muistaa että on ok olla kireänä, joten kirjoitan sen itselleni ylös: On poikkeustilanne. Minä teen töitä ja paimennan kahta koululaista. Heillä on myös paineita, stressiä ja kummallista ajanjaksoa vaikka eivät osaa kaikkea sanoa. Teen aivan helvetisti ruokaa, joka päivä koko ajan. Siivoan sitäkin enemmän eikä silti ole siistiä.

Niin, ja hoidan vauvaa. On vaikea muistaa että olen nyt yhtä aikaa yrittäjä, kotiäiti, laitoshuoltaja ja oudossa tilanteessa. On ok olla vähän tärisevä välillä.

Illalla hallitus kertoi, että rajoituksia aletaan pikkuhiljaa keventää. Meinasin itkeä kun kerrottiin että 10 henkeä muuttuu 50 hengeksi – vaikka en ole tähän astikaan ollut kymmenen hengen porukoissa. Sitten sanottiin kahdesti että tämä on uusi normaali ja että kahden metrin turvaväli jäänee. Meinasin taas itkeä.

Päivä kerrallaan, itku kerrallaan mennään näemmä.

Lue myös: 

04 touko 2020 6 Elämää No tags Permalink
28huhti 2020

Kitinää ja haleja: My day 9kk vauvan kanssa

28 huhti 2020 4 Elämää , Permalink

5.33 Ykkösen huoneesta (jossa Kolmonen nukkuu yksinään) kuuluu ensimmäinen ääni. Hitto, se heräilee. En pysty enää nukahtamaan, vaikka tiedän että seuraavaan puoleen tuntiin se ei oikeasti herää vaan jatkaa tuota mölinää ensin kymmenen, sitten viiden minuutin välein.

6.00 mölinät muuttuu itkuksi, ja Insinööri hakee Kolmosen meidän sänkyyn imetykseen, jos se vaikka nukahtaisi (ei se koskaan nukahda)

6.45 Hei! Se alkaa ehkä nukahtaa! En uskalla liikkua.

7.00 Kyllä, se nukahti vartiksi. Mutta nyt riittää, hän herää ja päättää että se on aamu! Tökin Insinöörin hereille ja pyydän että menisivät alakertaan että saisin hetken torkkua. Nukahdan ehkä puoli kahdeksalta uudestaan.

8.00 herään alakerrasta kantautuvaan Kolmosen kitinään. Totean että selkä on tänäänkin huonossa kunnossa ja liikkuminen vaikeaa. Nappaan Kolmosen omalle vuorolleni Insinöörin valmistautuessa työpäiväänsä. Rasvaan ja puen pienen nakupyllyn, Ykkönen joutuu nostamaan vauvan syliini lattialta kun selkäni ei anna vielä sellaista tehdä.

8.45 kahvia ja leipää, yritän ehtiä syödä niiden kolmen minuutin aikana kun kolmonen tekee jotain kiellettyä eikä siksi tajua haluavansa olla mun sylissä. Samalla patistan Kakkosta pukemaan ja aamiaiselle, ja yritän kännykästä setviä mitä sillä on tänään kouluhommina. Menee kaksikymmentä sekuntia ja Kolmonen kaatuu suorin vartaloin.

9.00 kirjoitan kakkoselle päivän ohjeet paperille (ne olisivat saatavilla sähköisesti mutta se ei toimi, tyyppi harhautuu sitten aina tekemään muita juttuja laitteilla) samalla kun imetän. Saan viestin kaverilta että hän on matkalla, kohta nähdään – unohdin että oltiin sovittu juoksutreffit.

9.15 ekat päikkärit, ulkona. Juoksen ystävän kanssa (eri puolilla tietä ja hyvällä turvavälillä) tunnin ajan ja se tuntuu ihanalta! Selkä vetreytyy, juttu luistaa ja koko mieliala on noin sata kertaa parempi kuin tunti sitten.

Palaan kotiin matkalla ajallaan heränneen kanssa Kolmosen kanssa ja siellä odottaa suuri Google Meet-kriisi: Kakkonen ei ole päässyt tunnilleen sisään ja on nyt vartin myöhässä. Selvitän ongelmat ja käyn sen jälkeen 45 sekunnin suihkussa.  Viimeiset kymmenen sekuntia blokkaan väkisin mukaan pyrkivän vauvan kylpyammeella. Tästä suuresta erosta rangaistuksena olen heti suihkun jälkeen vartin alasti jumissa yhden tissille lukkiutuneen eroahdistusmuijan kanssa.

Kun olemme taas kaksi erillistä vartaloa, jäämme leikkimään ja halittelemaan pitkään meidän makkarissa, Kakkonenkin tulee mukaan.

11.45 hups, välipala jäi, taas. Saan vihdoin lämmitettyä vauvalle ruoan (pakkasesta kanapötkö, jääkaapista eilen keitettyjä kasviksia ja pastaa) ja meille mulle E&E eli eilisiä ja eineksiä. Samalla pullotamme Ykkösen kanssa eilen tehtyä simaa!

12.10 lähden hakemaan kouluruokia huomiseksi. Insinööri vahtii Kolmosta palaveriensa välissä.

Välihuomio: Kakkonen on saanut yhden sivun kouluhommia tehtyä. Ykkönen paahtaa ilman taukoja.

13.00 imetän Kolmosta päiväunia varten. Kakkosen ajan aulan matolle jatkamaan ja haastan tekemään äikän loppuun sillä aikaa kun nukutan. Ykkönen pakeni alakertaan omaan rauhaan.

Kolmonen simahtaa nätisti rinnalle ja nostan sen omaan sänkyynsä jatkamaan. Siirryn alakertaan ja suoraan koneelle: keittiössä ja olkkarissa on ihan järkky sotku mutta kokemuksesta tiedän että nyt pitää käyttää jokainen minuutti siihen mitä oikeasti pitää tai haluaa tehdä, koska Kolmosen unet voivat loppua oikeastaan milloin vain ja siivousta voi tehdä myös vauva hereillä. Niinpä avaan tietokoneeni siinä bataatinpalojen, ruokalapun ja tyhjän tomaattirasian vieressä ja alan vastata sähköposteihin.

En saa yhtäkään sähköpostia edes avattua koska joudun vahtimaan Kakkosen kouluhommia jotka eivät vain millään etene. Istun sen vieressä ja kannustan numero kerrallaan. Sitten pyydän isoja seitsemättä kertaa lähtemään ulos. Lopulta kello on jo 13.45 ja Kolmonen pärähtää itkemään ylhäällä.

“VITTU” huudan sisäisesti. Ärsyttää ihan hulluna etten saa isoja lapsia ulos, ärsyttää etten saa omia hommia tehtyä, ärsyttää ettei vauva nuku. Koska olen kypsä ja viisas aikuinen, puran ärtymykseni Kakkoseen ja tiuskin sille. Juoksen yläkertaan uudelleen nukuttamaan Kolmosta, palaan alas pyytämään anteeksi Kakkoselta. Ykkönen pukeutuu kaikessa rauhassa, hän on taas kerran ollut täysin ilman osaa mihinkään draamaan.

13.58 Itkuhälytin hiljenee – voisiko se todella mennä näin?

14.01 isot lähtevät vihdoin ulos. Säännöt ovat samat kuin aina: tuntia aiemmin ei saa tulla sisään, ei saa mennä puistoon jos siellä on jo liikaa muita lapsia, pitää olla tappelematta ja kiltisti.

Vauva on edelleen hiljaa. Kiitos universumi. Nyt on ainakin 40 minuuttia aikaa minulle. Oikaisen sohvalle ja mietin: unet vai työt?

Insinööri tulee sisään välikahville. Se avaa oven liian kovaäänisesti ja yrittää jutella mun kanssa. Vastaanotto: ei hyvä.

14.07 Sitten ne työt. Jännästi olen taas Instagramissa.

14.36 ensimmäinen blogiteksti on valmis. Huh, onneksi olen sentään nopea kun sille päälle satun. Ne on nämä samalla syömäni karkit, ne saavat minut uusiin tehoihin!

Olo on heti parempi. Nyt voivat vaikka isot lapset tulla sisään ja vauva herätä, olen sentään tehnyt tänään ne kaksi asiaa mitä toivoin: urheillut ja kirjoittanut. Koska tästä eteenpäin aikaa on aina vain minuutti kerrallaan (Kolmonen herännee ennen kolmea), alan tehdä jotain mitä en halua: raportteja, sähköposteja, laskuja. Gaaah tarvitsen lisää karkkia.

14.41. Kolmonen herää. Tietysti. Se on vielä ihan väsynyt mutta ei oikein enää nukahda joten otan ilon irti isojen lasten poissaolosta ja katsomme hetken telkkaria yhdessä. Vauva alkaa leikkiä omia leikkejään ja uskaltaudun hetkeksi vielä avata koneen samalla kun istun ihan sen vieressä. Tyyppi kaatuu välittömästi. Muutenkin hän on aivan itkuinen ja kitisevä, selvästi vielä ihan liian väsynyt eli olisi pitänyt yrittää vielä nukuttaa uudestaan.

15.20 isot tulee sisälle. Huh. Ehkä ne saa tän raivo-Reetan tyytyväiseksi.

15.40 Kolmonen suostuu ekaa kertaa pois sylistä. Tunti ”heräämisestä”. Note to self: nukuta vauvaa kunnes se herää itkemättä.

15.50 isot syö koulun tarjoamaa välipalaa, kolmonen banaanileipää pakkasesta. Minä raivaan vihdoin sitä keittiötä.

16.15 kitinä sen kuin jatkuu. Imetän kun en muuta keksi. Samalla laitan Instagramissa viestejä tutuilleni, tulisivatko he mukaan IG-liveeni vappuaattona?

16.35 Stop the press, hän on tyytyväinen! Siirryn välittömästi takasin koneelle. Sen lisäksi että nämä päiväunet on välillä vähän mitä on (vaikka lasken kyllä päivän 45min + 1,5h saldon tosi hyväksi) niin tällä tyypillä on kyllä aika tiukka eroahdistus ja / tai tiheän imun kausi menossa ja hän pitää minua jatkuvasti otteessaan. Imuotteessaan.

17.15 Käymme moikkaamassa Kakkosen kaveria kadulla. Pojat skuuttailevat hetken, Kolmonen viihdyttää itseään syömällä soraa.

17.40 Olemme takaisin sisällä ja tajuan että vaihteeksi jäi Kolmoselta joko iltaruoka tai puuro väliin. En vieläkään osaa rytmittää tätä päivää.

18.00 Syödään koko perhe: lapset koulusta haettua ruokaa, me eineksiä ja Kolmonen jonkinlaisen fuusioruoan iltapalan ja päivällisen välistä: puurorieskaa, tofupalloa ja banaanileipää – kaikki pakkasesta sulatettuna tietysti.

Ruokailun viimeisillä minuuteilla yritän taas karata koneelle hetkeksi. Insinööri laittaa tiskejä, joita en vieläkään ole saanut kokonaan tehtyä. Jossain ulkoilun, loputtoman kitinän ja soran syömisen välissä olen saanut otettua yhden promokuvan tulevaa Vappukampanjaa varten ja suunnitellut ehkä valmiiksi Vappuliven konseptin. Kirjoitan ajatuksen nopeasti kynällä kirjoitettua lehtiöön.

Kirjoittelen tätä tekstiä ja erästä toista, mutta huomaan minuutin välein eksyneeni jonnekin Facebookin tai toisten blogien syövereihin. Kaikki kello neljän jälkeen tapahtuva työ on mulle vaikeaa, ajatus harhailee ja on vaikea keskittyä. Viime viikolla nukahdin koneen äärelle kymmeneltä, nämä illat ei nyt oikein toimi.

18.30 syöttötuoliinsa vain vähän unohdettu pieni nainen nostetaan iltakylpyihin, isommat aloittavat päivän ruutuajan. Tai siis sallitun ruutuajan, pitkin päivää ovat varmasti karanneet aina silloin tällöin YouTubeen. Niin ne yleensä tekee.

Insinööri pesee Kolmosen lavuaarissa ja rasvaa kuivimmat kohdat. Päälle puetaan kaksi yöppäriä ja unipussi ja sitten on minun vuoroni: Imetys ja sänkyyn.

18.50 alan imettää äärimmäisen väsynyttä muikkelia. 18.56 sen silmät painuu kiinni. Nostan sen aivan umpiunisena myttynä seitsemän aikaan sänkyynsä ja palaan tekemään hommiani. Isot pelaa edelleen, Insinööri lähtee vielä pihalle ja kohta minä sammun tähän sohvalle ilman että saan isoja iltatoimiin. Perus.

20-22.30: Kolmonen herää tunnin välein huutamaan, mitä ei nykyään enää koskaan tapahdu. Yksi huudoista kestää tunnin, mikä homma?!

22.30 Yritän mennä itse nukkumaan mutta olen ihan kierroksilla. Ärtynyt koska olen selvästi yrittänyt tehdä liikaa töitä vaikka olisi vain pitänyt luovuttaa ja olla Kolmosen sylinä. Jännittynyt, koska pelkään että se herää nyt sitten koko yön (ei herännyt, aamukin alkoi ”vasta” 05.55).

Vauvan päivärytmi 9kk kohdalla:

Imetyskertoja vuorokaudessa: 6
Kiinteiden ruokailukertoja: 4
Vaipan vaihtoja: 5-6, en muista!
Vauva nukkui päiväunia: kahdet: 9.15-10 & 13-14.40
Päivän aikana kertyi askeleita: 12000 mulle, vauvalle 0
Suoritetut kotityöt: Lasten kouluruoat haettu, nopea kauppakäynti, keittiön raivausta, siman pullotus
Oma fiilis: 6/10, lenkki best mutta kitisevä vauva ja rauhallisen työajan puute miinuksina.

LUE MYÖS: My day Kolmosen ollessa 2kk

28 huhti 2020 4 Elämää , Permalink
21huhti 2020

Vauva 9kk: Se nukkuu! Öisin ainakin

21 huhti 2020 6 Elämää, Vauvavuosi Permalink

Voi pieni sentään, pää kokoajan kuhmuilla. Vauhtia on kuukaudessa tullut niin paljon ettei mutsi enää pysy perässä ja päivittäinen kolhu ja kuhmu alkaa olla vakio. Jokainen hetki se tekee jotain vähän liian vaikeaa: yrittää seistä ilman tukea pesukoneen vieressä, könyää jakkaran alle eikä pääse pois, kiipeää rappuset yhtäkkiä koko matkan, horjahdellen aina muutaman askeleen välillä. Yllättävän usein vain yksi sukka jalassa.

Yleensä pysyn tahdissa mukana ja olen viiden sentin päässä neiti touhottajasta koko ajan – pakkokin on kun muuten tulee ilmoitusta. Pientä eroahdistusta ilmassa tässä näin. Mutta sitten on sellaisia päiviä kuin eilen jolloin olin juuri kännykkäni äärellä pyytämässä apua unijumalalta Marialta enkä kuullut miten pienet tassut läpsyttelivät hurjaa vauhtia rappusiin. Sen kyllä kuulin ja näin kun sieltä kolmannelta rapulta tultiin alas mojovilla pyörähdyksillä.

Siinä sitten itkettiin molemmat. Tytär päivän kolmatta (ja neljättä ja viidettä) mustelmaa, äiti sitä ettei osaa pitää vauvastaan huolta.

Kun en mä saa sitä nukkumaan ja nyt se tulee rappusetkin alas eikä se ees syö mitään ja wäääää.

No niin, muutama sana niistä unista. Tämä edellä kuvattu äiti-ihminen on ehkä hieman Korona-kurimuksen väsyttämä, sillä univelkaa sillä ei kyllä pitäisi olla. Sleepy.fi (saadun) konsultoinnin avulla tämä vauva sitten todella oppi viimeisen kuukauden aikana nukkumaan yönsä läpi! Rytmi on tasaantunut hurjasti sillä upealla tuloksella että kun hänet seitsemän jälkeen laitetaan nukkumaan (tai huutamaan, jonkin verran vielä tämä nukahtaminen vaatii voimia kaikilta) omaan sänkyynsä siskonsa huoneessa niin sieltä ei ennen aamuseitsemää tai kuutta kuulu mitään.

Pysähdytään hetkeksi tämän äärelle ja kiitetään universumia, tai oikeastaan Mariaa. Tämä on jotain aivan käsittämättömän upeaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä!

Viimeisten parin kolmen viikon aikana on kuitenkin käynyt niin että päiväunet meni rikki. Kyseessä lienee klassinen 9kk unitaantuma tai sitten hampaat tai uudet taidot eli tuttavallisemmin joku vaihe. Mutta myönnän että se alkaa tässä pikkuhiljaa hajottaa kun pitkät unet joiden pitäisi olla 1,5-2h ovat pääsääntöisesti 20, 30 tai 45 minuuttia. Siitä seuraa minulle ihan uskomaton triggeröityminen joka kerta.

Sen pitäisi nukkua, se niin tarvitsee näitä unia. Nyt menee koko rytmi sekaisin. Ja minä en saanutkaan omaa aikaa. Loppupäivä sitten kitisevän vauvan kanssa. Ei saatana, nukahda nyt.

Vaan eihän sitä voi toista pakottaa nukkumaan. Rankkaa se on meille kummallekin kun univelkaa kerääntyy, mutta uskon että kyllä tämä vielä tästä (ja itse asiassa, tätä tekstiä kirjoittaessa hän kellotti ekat 1,5h unet viikkoihin!). Toivon parasta, pidän yllä sitkeästi rytmiä ja annan hänelle mahdollisuuden nukahtaa enkä anna oman kontrollin menetyksen ja epäonnistumisen fiiliksen tehdä minusta itkuisaa mönttiä (enpä).

Muihin asioihin! Lapseni, varttia vaille vuosikas, on edelleen aivan ihana. Kolmonen juttelee, mölisee, naureskelee ja kujeilee. Itkee surkeasti pelästyessään tai jos hänelle rakkaat ihmiset itkee. Tulee luokse kun pyydetään, kääntyy hiljaa näyttämään kun on saanut suuhunsa jotain mitä ei pitäisi. Pussailee meitä suu aivan ammollaan, joskus puraisee minua kertoakseen että väsyttää.

Hän on oppinut viimeisen kuukauden aikana seisomaan yhä tukevammin, niin että viime päivinä se on jo välillä vahingossa hetken ollut ilman tukea sekunnin verran. Hän myös kävelee jo aika sujuvasti tukea vasten, vaikka taaperokärry ei kiinnosta. Paljon parempia ovat mm. pyykkikori ja nukenvaunut. Kuulostaa kaikin puolin aika samalta kuin veljensä saman ikäisenä kahdeksan vuotta sitten.

Tässä kuussa se myös oppi juomaan pillipullosta ja samaan syssyyn puhaltamaan pilliin eli huiluun. Ai sitä riemua kun tajusi voivansa tuottaa ääntä puhaltamalla! Hän oppi myös vilkuttamaan kun tajusin sitä opettaa. Jännä sivuilmiö koronakaranteenissa – vauvat eivät opi vilkuttamaan kun kukaan ei koskaan lähde mihinkään. Kolmonen pyrkii myös selvästi kohti pystyelämää: se konttaa yhä useammin karhukävellen yksi tai kaksi jalkaa suorana ja kyykkää paljon ylös-alas seisoskellessaan. Villi veikkaus että lihaksisto kävelyyn olisi jo, mutta tasapaino ja uskallus eivät vielä ole kohdillaan. Onneksi.

Kolmonen syö kiinteitä aika hyvin jo mutta hammashan sieltä kulmasta puskee joka vähän selvästi vaikuttaa kaikkeen. Imetän edelleen useasti vuorokauden aikana ja se sujuu meiltä kuin tanssi, mutta välillä huomaan kertojen jäävän aika vähäiseksi koska kiinteitä ollaan jotenkin aivan koko ajan syömässä enkä halua liikaa täyttää mahaa maidolla välissä. Vuorokauteen tulee yleensä kuitenkin vielä sellaiset 5-6 imetyskertaa. En tiedä hänen strategisia mittojaan kun tässä kohtaa ei ole neuvolaa mutta näen että lihasta kasvaa ja rasvaakin löytyy ja pää on alkanut kolahdella ruokapöydän alla pöytälevyyn – kaikki hyvin siis!

Vauva 9kk:

  • 73cm, 7,7kg
  • Vaatekoko 74
  • Jalan koko 21? Isot tassut tälläkin!
  • Syö kiinteitä 4-5 kertaa päivässä
  • Nukkuu kahdet päiväunet: 9.30-10 ja 13-15 paitsi ettei ikinä nuku tuota toista pätkää
  • Menee nukkumaan omaan sänkyynsä 19-19.30 ja herää 6.30-7 – H U R R A A !!

Lue myös: 

 

21 huhti 2020 6 Elämää, Vauvavuosi Permalink
25maalis 2020

Myöhästynyt kirje ihanalle kahdeksanvuotiaalleni

25 maalis 2020 2 Elämää Permalink

Rakas Kakkonen,
täytit jo viikkoja sitten kahdeksan. Onnittelut vielä kerran!

Kävi niin kurjasti, että sinun syntymäpäiväsi tienoilla tylsä juttu nimeltä Korona alkoi jo hiipiä Suomen ylle, emmekä voineet pitää juhliasi. Sinulla oli samalla viikolla yhtenä päivänä vähän lämpöä, joten päätimme olla tosi varovaisia ja jättää juhlasi väliin. Jos ihan totta puhutaan, minua melkein vähän harmittaa ettemme silloin uskaltaneet, edes vähän perheen kesken juhlia. Sillä nyt tilanne on se että kaikenlaiset juhlat on peruttu koko keväälle enkä tiedä milloin voisimme sinua juhlistaa.

Olimme jo discopallonkin ostaneet, karkit ja sipsitikin oli tilattu. No, meistä ei ketään haittaa syödä niitä varastoja nyt pikkuhiljaa pois! Pitäisikö muuten pitää ehkä tänään leffailta, mitä mieltä olet?

Sitten kävi vielä niin että syntymäpäivänäsi minulla oli migreeni ja Kolmonen valvoi edellisen yön, emmekä siten juhlistaneet edes itse synttäripäivänä mitenkään erityisesti – kävimme sentään jätskillä yhdessä!

Selittelyt sikseen. Kirjoitan tämän kirjeen hyvityksenä menetetyistä juhlista ja erikoisaamiaisista, ja tietysti koska sitä itse toivoit. Anteeksi että tässä kesti!

Sinä olet nyt siis kahdeksan vuotta (ja 16 päivää). Olet ekaluokkalainen, eli juuri siinä iässä, jossa tapahtuu jokin ihan hurja, mystinen kasvuloikkaus. Ei sinänsä fyysisesti, vaikka sinä jo tosi iso oletkin, monen kolmosluokkalaisen kokoinen (varmaan jo 140cm ja jalkakin kunnioitettava 38! Boom!) vaan ennen kaikkea henkisesti. Eka luokka on todella iso juttu. Sen aikana opitaan tietysti paljon niitä kouluasioita mutta myös hirveästi ihmisyyttä. Opit kantamaan vastuuta, kuuntelemaan montaa eri mielipidettä ja olemaan hyvä ystävä.

Sinä 11kk, juuri kävelemään oppineena. Sinnikäs silloinkin.

Ja tiedätkö mitä, sinä olet ollut vielä parempi ekaluokkalainen kuin olisin koskaan osannut arvata. Teet työsi koulussa tarkasti ja sinnikkäästi, pidät tavaroistasi aivan erinomaisen hyvää huolta (sen matkakortin hävitin minä!) ja ystävänä olet ihan parasta laatua. Uskollinen, reilu, anteeksi antava ja kaikenlaiset ihmiset mukaan ottava ja hyväksyvä. Ne ovat tärkeitä piirteitä jokaiselle ystävälle. Olen todella, todella ylpeä siitä minkälainen koululainen ja ihminen sinusta on tullut.

Olen myös superihmeissäni siitä kaikesta lahjakkuudesta jota sinusta löytyy, aina selviää jokin uusi salattu taito! Tiedämme jo sinun olevan todella hyvä lukemaan, aikamoinen velho matikassa, kielitaituri, ristikkosankari, korttelin paras IKEA-kalusteiden kokoaja ja kaunisääninen rokkikukko, mutta se että olit vielä salaa sitten painissakin lahjakas yllätti minut kyllä. Tuntuu kuin olisit aina harrastanut sitä, vaikka vasta muutaman viikon olet treeneissä käynyt.

Eniten olen ollut tässä uutta harrastustasi seuratessa ylpeä asenteestasi. Siellä BJJ-salissa tehdyt hommat ovat alusta asti olleet aivan sairaan vaikeita – mahdottomiksi minä niitä luulin – mutta sinä yrität niitä siellä sinnikkäästi hampaat irvessä vaikka oletkin turhautunut.

Redi Gymi

Sellainen periksiantamattomuus on piirre jota en sinussa ennen ole nähnyt ja se on todella kunnioitettavaa. En tiedä olisinko itse noin hienosti jaksanut yrittää. Tästedes kun itse kohtaan jotain tosi hankalaa, mietin sitä kuinka sinä menet kuperkeikkoja salin päästä päähän nopeasti ja sulavasti kuin kissa.

Kissoista puheenollen, olet edelleen myös ihan syötävän söpö, kuin ihana pieni kissanpentu. Ja hauska, iloinen, energinen, kekseliäs, rohkea, älykäs ja herkkä. Ihana, rakastava isoveli ja hurmaava kiharakuningas.

Rakastan kaikkea sinussa “enemmän kuin avaruudessa on millimetrejä” – niin kuin sinä sen keksit sanoa.

Hyvää syntymäpäivää kultaseni, kyllä me vielä juhlitaan.

PS: viimeinen kuva on tökerö rajaus lahjakkaan Doritin ottamasta kuvasta. Se kuva oli niin upea että kirjaimellisesti lopetin hengittämisen kun näin sinut siinä, olit niin oman itsesi näköinen ja aivan mielettömän ihana. Mutta tämän enempää en sinusta maailmalle anna, vain pienen tarkasti valitun nurkan.

25 maalis 2020 2 Elämää Permalink
17maalis 2020

Päivittyvä kooste: Tekemistä lapsille (ja aikuisille) kotona

17 maalis 2020 22 Elämää Permalink
kotona tekemistä lapsille

Artikkeli päivittyminen lopetettu toistaiseksi, viimeinen päivitys 1.6.2020.

Mitä tehdä kotona lomalla (tai karanteenissa)?

Kokoan tälle sivulle alaotsikoiden alle erilaisia tekemisiä ja ideoita kotona oleskelun ajaksi. Yksikään linkki ei ole sponsoroitu, kaikkea en ole itse kokeillut. Osa tekemisistä on toki sellaisia ettei kaikki voi niitä tehdä, mutta toivottavasti jotain ideaa löytyisi kaikille!

Valitsit listalta sitten mitä vain, suosittelen lämpimästi tekemään päivään lukujärjestyksen. Sekä sinulle itsellesi että lapsille elämä helpottuu kovasti kun loppumattomiin kotipäiviin tulee rytmiä. Täällä yksi esimerkki.

kotona tekemistä lapsille

Virtuaaliharrastukset, liikunta ja musiikki

Tiedekokeilut lasten kanssa: hyviä lähteitä

Yksittäiset tiedekokeilut

  • IG: Leikki Leikkinä – tili, jossa paljon pienillekin sopivia puuhia
  • Makuaistitesti: perunaa ja omena samankokoisiksi palasiksi. Nenästä kiinni, silmät kii ja maistelemaan: erotatko kumpaa syöt?
  • Puhalla ilmapallo täyteen, liimaa pieni pala teippiä kylkeen ja ihmettele kuinka neulan pystyy työntää läpi
  • Tulivuorenpurkaus
  • Kiinteä neste – lima, simppelein ohje täällä
  • Tee oma laavalamppu

Kotikoulu, etäopiskelu

Muuta puuhaa

  • Meidän perheen supersuosikki Apu Juniori on nyt ilmaiseksi luettavissa diginä 30.4. saakka!
  • Pikku Kakkosen sadan tekemisen lista!
  • Arkeologinen tutkimus: lapset etsii rannan hiekasta hienot kivet, tuo kotiin ja pesee, tutkii sitten suurennuslasilla (löytyy myös sovelluksia kännykkään jos ei kotona ole) –> sovella metsään!
  • Pimeä kahvila: kata välipala mahdollisimman pimeään huoneeseen, avusta lapset syömään yksi kerrallan. Kerro sanallisesti mitä tarjolla ja sitten syömään! Keskustelkaa mikä merkitys näkökyvyllä on
  • Tulosta netistä sanaristikoita, sudoukoita, sokkeloita ym ja valkkaa sieltä aina yksi kun joku kitisee tylsyyttä
  • Ota googlesta esiin vaikka Brawl stars hahmo, lapset saa yrittää piirtää saman mallista
  • Vaihda leluja naapurin kanssa: Kaiva esiin lautapelejä, palapelejä tms joihin ette ole hetkeen koskenut ja anna toisten leikittäväksi hetkeksi – sama toisinpäin niin kaikki saa uutta puuhaa (muista kuitenkin että leikkien jälkeen lelut on karanteenissa)
  • Leikillistä listaa paljon kivoja puuhia omassa blogissaan
  • Värinautit: Kivoja ilmaisia kotiin liittyviä väritys- ja puuhatehtäviä
  • Oot niin ihana:n sivuilla on helppoja värityskuvia tulostettavaksi
  • IG: kototekon storyssa kässäkerho 18.3. alkaen
  • Marttojen käsityöohjeet lapsille
  • Kylppärissä jättimäinen paperi (teippaa monta yhteen, voimapaperi, remonttisuojus yms), lapset alasti ja sormi/vesivärit mukaan. Nähdään parin tunnin päästä!
  • Maitoa lautaselle, lisää muutama tippa elintarvikeväriä. Kasta vanupuikko saippuaan ja kastokaa mitä tapahtuu kun dippaa maitoon.
17 maalis 2020 22 Elämää Permalink
14maalis 2020

Tekemistä pitkiin kotipäiviin lasten kanssa lukujärjestyksillä

14 maalis 2020 4 Elämää , Permalink
tekemistä koululaisille

Kun löydät itsesi tilanteesta, jossa lasten kanssa pitää saada monta päivää tai peräti viikkoa kulumaan ilman suuria tapahtumia tai kustannuksia, päiviin tarvitaan rakennetta. Muuten valutte aamusta iltaan yöppäreissä kinastellen siitä saako nyt taas pelata tai katsoa telkkaria (ei).

Tai ainakin meidän perheessä käy niin. Siksi tein viime kesälomaksi lukujärjestyksen! Taisin pölliä tämän idean viime kesänä Muita Ihania:n Tiinalta, ja sittemmin olen käyttänyt samaa metodia aina kun loputtoman pitkä päivä pitää saada kulumaan paremmin.

Mitä tehdä lasten kanssa päivästä toiseen kotona? No, sitä ihan samaa kuin aina muutenkin mutta sen jakaminen tunnin tai parin paloihin tekee kaikesta paljon siedettävämpää! Lukkarit kannattaa tehdä lasten kanssa yhdessä, jolloin motivaatio jokaiseen asiaan on heillä paljon suurempi. Isompien lasten kanssa voi tehdä myös yllärilukkarin, jossa heille vain toimitetaan tiedot ja saavat itse sitten suorittaa.

Uskoisin että pienempienkin kanssa tämä onnistuisi hyvin, silloin lukkarin voisi tehdä vaikka kuvien kanssa!

Tässä pari viimeaikaista esimerkkiä meiltä kotoa.

Koululaisen ”yllätyskotilukkari”, eli muutamaksi tunniksi tekemistä koululaisille yksin kotona:

(Kirjaimellisesti niin kuin sen lapsille lähetin. Aikoja voi hyvin venyttää esim kirjan lukemisen kohdalla jos tarvitsee enemmän tunteja)

Koulu alkaa pling plong!

11.15 Äikkää!
Kumpikin lukee omaa kirjaa ensin 15 minuuttia. Sitten pidätte toisillenne minuutin esitelmän siitä mitä juuri luitte. Mitä kirjassa tapahtui?

11.30 Lounas!
Pinaattilettuja
Lasi vettä
Jälkiruoaksi 5 karkkia per lapsi
(muistakaa jääkaappi kiinni)

12.00 Kuvis
Kumpikin ottaa tyhjän A4-paperin ja piirtää sen täyteen. Saa olla kuvia, hahmoja tai tekstejä. Lopuksi taittelette siitä valitsemanne origamin, saa katsoa ohjeita netistä!

13.00 välitunti
Vartti pööpöilyä, taukojumppaa tai käynti ulkona! (toim huom: ketä yllättää että päätyivät kännyköiden pariin?)

13.15 Musiikin tunti
Valitse laulu josta teet esityksen mulle. Tulen kotiin puoli kahdelta viimeistään, saatte harjoitella niin pitkään kuin haluatte!

Tämä oli aivan mahtava setti, lapset innokkaana touhusi näin melkein kolme tuntia kahdestaan kotona, ja videoivat ilokseni  osan päivästään talteen. Ei valituksia, tappeluita tai hajonneita huonekaluja ja ruutuaika minimissä!

Tässä muita ideoita lukkariin, joita en vielä käyttänyt:

  • Liikka (5-10 hypyn tai hassun jutun setti joka pitää tehdä kolmesti)
  • Matikka (laskekaa kylppärin laatat ensin arvioimalla ja sitten oikeasti)
  • ”Ylli” eli ympäristömikäseonkaan (menkää pihalle ja etsikää kumpikin 3 kiveä, 3 kasvia ja 3 eläintä, kuvatkaa kaikki.)
  • …jne. Näitä voi keksiä loputtomiin oman lapsen taitoihin ja kiinnostuksen kohteisiin sopien!

Koko viikon lukujärjestys koulun loma-aikoihin

Sitten on ne vaikeammat hetket: pitkät päivät ja viikot, erityisesti jos aikuinen on itse myös paikalla ja lapset yrittävät aamusta iltaan joko katsoa ruutujaan, riistää toisiltaan hengen henkisesti tahi fyysisesti tai saada aikuiset viihdyttämään heitä. Silloin askarrellaan yhdessä tämä muokattava viikkolukkari, joka viime syyslomalla näytti tältä:

tekemistä koululaisille

Lukujärjestykseen aseteltiin seuraavia tekemisiä:

Vakituiset tunnit:

  • Aamutoimet: pukeutuminen, aamiainen
  • Ulkoilu
  • Ruutuaika (vinkki: Ilmankin lukkaria hyvä yhteinen sääntö lasten kanssa sovittaviksi on ruutuaika = 50-100% ulkoiluaika)
  • Lounas

”Valinnaiset aineet”; näitä vaihdeltiin sään ja olosuhteiden mukaan 

  • Leikkiaika
  • Lukuaika
  • Askartelu yms erikoistekemiset kuten kokkikerho (jossa tehtiin yhdessä lasten valitsema välipala) tai leffa
  • Kavereiden / Serkkujen tapaaminen
  • Retket: Korkeasaari, uimahalli, kirjasto, kauppa…ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä!

Tämä toimi niin hienosti että meidän koko viikko yhden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden kolmikuisen vauvan kanssa meni lähes riidoitta. Toimi, vaikka toinen lapsista on erittäin tarkka aikatauluista sekä säännöistä, ja toinen ei lähtökohtaisesti halua tehdä mitään mitä on käsketty tai säännöillä sovittu – uskallan siis suositella kokeilemaan!

Mitä vinkkejä teillä on ajan kuluttamiseen kun normaalitekemisiä ei voi tehdä?

14 maalis 2020 4 Elämää , Permalink
07maalis 2020

C niin kuin Cacca ja muut äitiyteni aakkoset

07 maalis 2020 5 Elämää Permalink

Minttu heitti oikein perinteisesti blogihaasteella, oh my! Luulen että edellisen kerran olen osallistunut blogihaasteeseen aikana jolloin blogeissa oli vielä tilaajia ja haasteeseen sai osallistua jos oli alle 1000 (vai oliko se 500?) tilaajaa. Oli järkyttävän iso saavutus että pääsin sen yli!

Pitemmittä puheitta, haasteen pariin.

Äitiyden aakkoset

A – Amme. Kolmonen on yhtä innokas loiskuttelija kuin isommatkin aikanaan, ja hänellä on sama Stokken kokoontaitettava kylpyamme. Olemme silti niin laiskoja että joka toinen pesu (jotka nekin on aika harvassa, koska laiskottaa ja olemme aina myöhässä) tapahtuu vessan lavuaarissa. Loiskuu se vesi siinäkin.

B – Banaani. Siitä saa mitä vaan tehtyä ja ostan banskuja aina kun olen kaupassa. Itse siedän banaania tasan kahdessa muodossa: Melkein raakana sellaisenaan tai banaanileipänä. Kaikki muu on ällöä.

C – Ei C-kirjaimella ala mikään muu sana kuin Celsius ja Minttu käytti sen jo. Sanon Cacca.

D – Duplot. Vain siksi että saan kertoa teille kaikille että se nimi on Duplo, ei Dublo. Tämä on kirjoitusvirhe josta en pääse yli, se on d u p l o. Anteeksi.

E – Ensimmäiset kerrat. Varsinkin tämä vuosi on ollut viimeisten ensimmäisten kertojen saalistamista: ensimmäinen hymy, ensimmäinen nauru, ensimmäinen sana…ne kerrat ovat niin ainutlaatuisia koska niin se vain muutama viikko uuden taidon tultua on jo muuttunut tavanomaiseksi että Kolmonen ryömii ja nauraa.

F – Fak. Nimenomaan näin kirjoitettuna. Kiroilen nykyään tosi vähän lasten kuullen mutta fak pääsee suusta sellaisena melkein vitsinä joskus. Kun leipä läsähtää lattialle voi edellä, kun maito kaatuu tai kun tajuan että emme millään tule ehtimään seuraavaan paikkaan. Tosin onnistun usein muuntamaan sen lennossa joksikin muuksi, vähän niinkuin shhiiitten, vvvvideo, perrrrjantai ja sssaaaakeli (jolloin Kakkonen huutaa ”älä kiroile!”).

G – #goals, tavoitteet. Lähinnä se ettei niitä enää ole, pyrin vain pitämään lapseni hengissä, kasvavana ja iloisena. Tosin fiilistelen onnistumisen hetkiä kyllä itsekseni niin että saatan ajatellakin että wohooo #goals, tyyppi on kerrankin puettu sopiviin vaatteisiin!

H – ”Hanne” eli kuinka poikani minua nimittää. Kakkonen on kutsunut meitä vanhempia jo nelisen vuotta etunimellä, eikä äidiksi ja isäksi. Se oli alkuun hassua, sitten hetken pelottavaa (mitä kaikki nyt oikein ajattelee!) ja nyt ihan tavallista. Joskus se kieltämättä vaivaa mua hieman, se saattaa tuntua etäiseltä. Ainakin silloin kun riidellään! Mutta yleensä Hannettelua ei enää edes huomaa, ja toisaalta sitäkin ihanampaa on kun hän joskus sanoo äidiksi.

I – Ihana. Sana, jonka sanon useita kertoja päivässä. Kolmonen on ihana, Ykkönen on ihana, Kakkonen on ihana. Kaikki on yhtä ihania. Itsehän olen aina vain pelkästään ihana!

J – Jaksaminen. Sana, jota myös sanon monta kertaa päivässä on jaksa, osana lausetta ”hei nyt mä en enää jaksa sanoa!”. Lapset: maailman rakkain ja turhauttavin asia!

K – Kokkaaminen. Yhdeksässä vuodessa äitinä olen vähitellen oppinut tekemään ruokaa, ja välillä meinaan jopa tykätä siitä. Ei se vieläkään mikään viikonlopun hifistelyn aihe ole, mutta pääsääntöisesti arkiruoka menee kuitenkin melko lailla rutiinilla siinä kaiken muun ohella. Silti, välillä tuntuu etten muuta teekään kuin ruokaa.

L – Leikkipuistot. En pidä minään. Onneksi meidän lapset ovat aina olleet niin rauhallisia ettei leikkipuistoilu ole mikään pakollinen juttu. Minä en oikein tahdo jaksaa kökkiä siellä vähän kylmässä ja melko tylsässä, mutta pakko kai sitä vähän on harrastaa. Kolmonen on päässyt kerran puistoon, isot opetti sille keinumista ja liukumäkeä ja olihan se nyt ihanaa.

M – Mahdotonta. Aina välillä äitiys tuntuu ihan mahdottomalta. Esim silloin kun olet itse jossain hirveässä taudissa ja jo(t)ku lapsista alkaa oksentaa. Tai kun pitäisi aamuyöllä saada kannettua kaksi lentokoneessa nukahtanutta lasta yksin turvatarkastuksen läpi. Tai kun lapsi itkee lohduttomana koulussa tapahtuneita vääryyksiä ja mikään googlettaminen, turvaverkko tai keskustelupalsta ei sinua juuri siitä hetkestä pelasta.

N – Nukuttaminen. En pidä minään, en nauti iltarutiineista edes näiden isojen kanssa. Haluan iltaisin itse nukkumaan ja rauhoittumaan!

O – Oksut. Vanhemmuuden pakollinen paha.

P – Patistelu. Elämäni yhdessä sanassa.

Q – Quukkelikuu, en nyt keksi tähän mitään enkä jaksa yrittää, haluan käyttää aikaani johonkin muuhun! Sen vain sanon että tätä ei lausuta guu.

R -Rutiinit. Haluaisin sanoa että nämä ne pitää arjen kasassa (ja niin ne pitäisikin) mutta kaksi isoa ongelmaa: Insinöörin on vaikeahko pitää rutiineista kiinni ja minä tuskastun jos rutiineja ei silloin tällöin riko jollain spontaanilla höpsötyksellä. Lopputuloksena olemme aika boheemeja ja saamme juuri ja juuri pidettyä aikatauluista kiinni. Salaisuus: tämä ei haittaa minua. Pieni lepsuilu on ok niin kauan kun on lapsia, jotka eivät kiipeile seinille vaikka uni- ja ruoka-ajat kosahtaa.

S – Syli. Olen huomannut että olen tosi fyysinen vanhempana. Halailen, silittelen, pussailen ja sylittelen lapsia tosi paljon. Lapsista varsinkin Ykkönen on samanlainen, ja tulee usein syliin vielä viimeiseksi illalla. Musta se on ihanaa vaikka nämä puolitoistametriset jötkäleet alkaa tuoda jo välillä logistisia haasteita sylittelyyn. Hetki jolloin tajusin etten jaksa nostaa lasta lattialta syliin oli kamala. Nyt olen niin fiiliksissä kun Kolmonen ottaa musta tiukasti kiinni sylissä, koska näitä isompia en montaa minuuttia jaksa enää kannatella.

T – Tietokone. Neljäs lapseni. Sillä kirjoitetaan tämä kaikki talteen ja sen sisällä on myös kymmeniä tuhansia valokuvia aivan siivottomassa järjestyksessä ja täysin ilman varmuuskopioita, en kestä miten tyhmä olen kun en hoida tätä asiaa kuntoon!

U – Urheilu. Tähän olisi voinut vastata Uni, sillä se on aika oleellinen osa vauvavuotta, mutta en jaksa ajatella sitä koko ajan. Mieluummin ajattelen sitä, että nyt saan urheilla niin paljon että oikeasti jo haluan urheilla. Se on mahtavaa.

V – Valeäiti. Blogi kasvaa vanhemmuuteni mukana ja sinne on taltioitu suurin osa äitiydestäni, hyvässä ja pahassa. En enää toki tunne olevani valeäiti niin kuin silloin aiemmin, mutta se on tavallaan yksi roolini tässä teatterissa. Ja nyt äitiyslomalla olen ehtinyt tämän lapseni pariin enemmän.

W – Wääääää! Ääni joka tulee sen jälkeen kun suupielet ovat kääntyneet alaspäin. Vierastus ja eroahdistus tuottavat tämän äänen, ihan oman vauvaitkunsa! Myöhemmin pettymys ja epäoikeudenmukaisuus kuulostavat samalta.

X – Asento. Otetaan käyttöön kun pitäisi tehdä jotain mitä ei halua tehdä (pukeutua) tai kun sängystä poistetaan ylimääräiset ihmiset ja saat ottaa kaiken tilan haltuun.

Y – Ylpeys. Pienen vauvan kanssa yksi kantavimpia tunteita on sellainen liikuttunut rakkaus, miten ihana tuo onkaan –fiilistely. Lapsen kasvaessa tämä ei poistu mihinkään mutta päälle tulee ylpeys. On ihan mieletöntä nähdä kuinka viisaita, empaattisia ja hauskoja omat lapset ovat! Alan tajuta että tämä trippi sen kun sakenee ja vahvistuu, voin vain kuvitella miltä tuntuu kun lapset valmistuu, muuttaa pois kotoa, saa omia lapsia, huh! Oletteko siis tyypit koskaan tajunneet miten siisti juttu tämä vanhemmuus on?!

Z – zzzz. Saispa nukkua. Tulihan se uni sieltä mukaan kuitenkin!

Å – Åbo ja Åhléns, paikkoja joissa Kolmonen on jo käynyt!

Ä – Äiti, sano äiti, missä äiti, kato mä oon äiti, sano äiti! Maaninen yritys saada tämän lapsen ensimmäiseksi sanaksi äiti. Salettiin sekin alkaa vaan kutsua mua Hanneksi.

Ö – Ötökät. Täit ja kihomadot nyt ensimmäisenä tuli mieleen.

Olipas tämä vaikeaa! Haastan seuraavaksi omalta osaltani Periaatteen Naisen, Hillan ja Shitty is the new black – Sariannan!

07 maalis 2020 5 Elämää Permalink