Pakko vähän fiilistelläkin tämän kaiken talotuskan välissä (vinkki: tonttipäiväkirjassa uutta kyyneltä).
Oltiin tuossa Turun kuningattaren kanssa studiossa tiistaiaamuna, nauhoittamassa sitä pödkästii. Jännitti aika huolella.
Mitäs sitä nyt jännittäisi: on menossa tapaamaan lähtökohtaisesti pelottavaa räppäriä jonnekin teollisuusalueen salattuun paikkaan, jossa ei edes talon numeroa osoittava valo enää pala, nauhoittamaan tyhjiötä muistuttavassa studiossa jotain sellaista, jota ei ole koskaan tehnyt. Hädin tuskin edes kuunnellut.
Pahinta oli ne ensimmäiset viisi sekuntia sen jälkeen kun toisesta huoneesta kerrottiin luureihin ”ja nyt nauhoitetaan”. Tuijotin mikkiä, Lauraa, paperia jossa oli karkea runko keskustelulle ja aloitin..jotain. En edes muista mitä. Pälisin varmaan minuutin putkeen erinäisiä asioita, joihin mahtui ainakin sata lempinimeä Lauralle, ehkä oma etunimeni, ei ainakaan ohjelman nimeä (kun sitä ei vielä ole) mutta kuitenkin klassikkoheitto ”Tänään askarellaan paskarrellaan sielu”.
WHAT? Ei muuten paskarreltu. Puhuttiin. Siitä miten vanhemmat arvostelee toisiaan ja miten ylipäänsä netissä ei osata käyttäytyä. Sen lisäksi naurettiin, sekoiltiin, ratkaistiin maailman ongelmat ja vedettiin koko homma alle puolessa tunnissa kasaan.
Se oli ihan sairaan kivaa.
Se iso pelottava räppäri oli ensinnäkin maailman mukavin tyyppi, jonka kanssa oli heti todella leppoisa ja luottavainen olo. Lopputulos kuulosti nopeasti kuunneltuna ainakin ihan hiton ammattimaiselta (eläköön tuottaja!) ja oikeasti aika hauskaltakin.
Jätän nyt huomioimatta sen että puhuttiin suhteettoman paljon purkkiruoasta, ja että meillä taisi mennä koko ajan sekaisin..no aika monikin asia.
Ainakin meillä oli hauskaa. Ollaan Lauran kanssa jo niin siamilaisia, että jutun heitto kävi äärimmäisen helposti ja pystyttiin jatkamaan toistemme huonoja vitsejä niin että ihan aidosti repeiltiin omille jutuillemme.
En Laurasta sitten tiedä, mutta minä jäin kerrasta koukkuun. Tää on niin kivaa! Milloin uudestaan?
Siinä taitaakin olla tämän homman hankalin vaihe. Saada kalenterit mulle, vieraille ja tuottajalle sopimaan. Kai se jotenkin tästä vielä lutviutuu.
En malta odottaa, että saan tämän teille kuuluviin. Se tulee sitten ihan joka paikkaan! Tänne, Ihanat Ipanat sivuille, Spotifyihin, iTunesiin, sun kahvinkeittimeen, tyynyliinaasi…pari pientä asiaa pitää ehkä vielä selvitellä.
Uskokaa pois, äänitiiseriä laitan heti kun sellaista saan aikaiseksi.
Tekstimuotoisena tiiserinä kerrottakoon, että jo mukaan lupautuneita ihana vieraita on ainakin:
Nuorgamin Emmi, jonka kanssa puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Aion nauraa tässäkin jaksossa.
Project Mama eli tuttavallisemmin Katja, joka osallistuu mun kanssa manifestiin siitä, ettei vauva-ajasta ole pakko tykätä.
Lapsiperheen matkojen Inna, jolta aion ainakin kysyä missä maassa on parasta sairastaa lapsen kanssa noro yhdessä ja missä ei ole suotavaa olla jatkuvasti alasti (lapsen siis. Aikuisten mestat jo tiedossa).
Asikaisen muija, joka ei vielä tiedä melkein mistään mitään mutta jonka revin tänne Helsinkiin vaikka mikä olisi.
Salamatkustaja-Satu, jonka kanssa pohditaan rahanmenoa lapsiperheessä ja sitä tarviiko kaikkien saada lapsilisä (ei).
Se ei enää pelottava vaan ihana räppäri Iso-Hoo, joka on luvannut paljastaa ”Miesten vauvanhoito-oppaan” salat. (spoiler alert: sitä ei ole. Ne vaan hoitaa).
Homma on hallussa, boogie hyvä ja olo voittamaton! Mahtavan tuottajamme Iso Hoon kunniaksi jätän teidät tämän fiiliksen pariin:
Hoidetaan homma Hoo, ei vielkää iisii oo, otetaan haltuun radio ja televisio
..
Hoida homma Hoo, mä hoidan mä hoidan
..
Vaikket uskois ittees, ni usko mua, varo mistä unelmoit se voi toteutua
Teen töitä tän eteen, otan teoistani vastuun, ja hoidan mun hommani se on kasvuu
Epic.