Nyt vahvistui: tämä perhe muuttaa ihan kohta. Saatiin napattua meille sopiva ja oikealla sijainnilla (=Ykkösen tulevan koulun lähellä) oleva vuokrakämppä, joka on siis tosi jee. Vähän buu on se että joudutaan muuttamaan jo maaliskuun lopulla. Edessä on siis kolme kuukautta lasten kuskausta Itäväylän yli Punavuoreen.
Siis hetkinen. Itäväylä. Itä-Helsinki.
Me (minä) kun ollaan tällaisia rauhallisia espoolaisia tai kultivoituneita paljasjalkaisia (lapset), meitä (mua) vähän kauhistuttaa se pahamaineinen ghetto.
 |
| Mielikuvien Itä-Helsinki. Kuvituskuva. |
Rullaportaissa kolmen kymmenvuotiaan pojan joukkio leikki Katuvarpusia ja vitut lenteli kun ne skuutit heiluen mietti pitääkö mennä pummilla vai ei. Perillä Kampissa tavattiin nk. kanta-asukkaat, joku perus Pertsa ja Mara, jotka kaverillisesti sanaili toisilleen. Tiedättehän vittu mä ammun sut saatana, hä, anna nyt ne röökit tänne jumalauta.
Ohjasin Ykkösen pois todeten, että antaa noiden nyt rähistä siinä vaan keskenään, hölmön hommaa. Pieni viisas tyttäreni mietti hetken ja totesi sitten:
Helsingissä on aika paljon kiroilevia setiä. Onneksi meidän isi ei ole semmoinen kiroileva setä.
Niin, eihän se vielä olekaan. Mutta me muutamme rakkaani kohta Itä-Helsinkiin. Sitä ei tiedä minkälaiseksi siellä pitää muuttua.
Ps. Oikeastihan siitä alueesta kuuluu pelkkää onnellisten ihmisten myhäilyä, mutta silti: sinne mennään Itäväylää eli ghetto.